Niin se aika vain rientää! Huh, viime Simsseilyjen luvusta on ikuisuus. .-D Noh, sitä suuremmalla syyllä minun on jälleen yritettävä muistella ihanaisia muistoja entistäkin kiivaammin! Tässä luvussa kerron ekan simssini merkittävistä ja kaikkein mieleenpainuvimmista omaluomista perheistäni, joista osan olen luonut jopa takaisin "vanhaan uuteen" simssiini! .-D Perheet olivat ensimmäisiä simssissäni, opin niistä paljon ja pelasin hurjasti. Siksi varmaan muistan vieläkin simien vaatteita ja nimiä! .-D Sen kunniaksi olenkin luonut simejä uudestaan bodyshopilla, jotta tekin saatte vähän parempaa käsitystä. .-)



Outolaaksossa minulla oli perhe Tamala, jonka loin uudelleen "uuteen vanhaan simssiin", mutta nykyisessä simssissä perhettä ei kuitenkaan enää ole. Tämä perhe oli ensimmäinen, jonka sain muutatettua ihan tontille asti, (Aiemmin olin aina mennyt tontille, mutta perhe oli jäänyt perhevarastoon, enkä ollut tajunnut sitä.) Pelasin siis ensimmäistä kertaa omaluomallani perheellä Tamalassa, joten ongelmia on tiedossa. .-D Perheen sukunimeen innoittivat Tamagotchini, joita fanitin tuona aikana paljon!

Perheeseen kuuluvat naimisissa olevat Tiina ja Taavi, ja heillä on neljä lasta: Tarja-teini ja kolme taaperoa, joista en valitettavasti muista nimiä tai ulkonäköä. Siksi heistä ei ole kuvia. Assi on Tiinan sisko, ja Tarja on Tiinan ja Assin äiti. Perheen tarina lähtee liikkeelle, kun päätin rakentaa heille talon itse. Fikusta talon rakentaminen oli hauskaa, sillä hän oli rakennellut taloja kaverillaan. 

Ensimmäiseksi päätin rakentaa lattian, joten otin jotain puulattiaa, ja aloin laittaa sitä. Ikävä kyllä juuri siinä tontissa maasto oli epätasainen, eikä se antanut laittaa lattiaa joka kohtaan, ja ongelmaa tuli viimeistään seinien kanssa, koska epätasaiseen maastoon ei saa laittaa seiniä. Harmittelin tilannetta, ja päätin rakentaa talon eri kohtaan, mutta en millään keksinyt, miten äskeiset tekemäni lattiat pystyy poistamaan. Löysin "peruuta toiminto" -nappulan, mutta olin käynyt jo pelitilassa, eikä siitä ollut enää hyötyä. Niinpä perheellä meni paljon rahaa hukkaan pelkästään pihalattioihin. Päätin rakentaa kaksikerroksisen talon, ja huoneet olivat kummallisia erilaisia kolmioita. Laitoin kaikkiin seiniin maalauspinnan vaaleanpunaista "puputapettia". 

Photobucket
 

Lopulta sisustamiseen ei jäänyt varaa. Kauhistuin, ja aloin myymään ovia ja ikkunoita, jotta perhe sai varaa välttämättömiin huonekaluihin. Seiniä en tietenkään osannut purkaa tai poistaa niistä maalipintoja, joten taas rahaa meni turhiin rakennelmiin.

Ostin perheelle halvimmat jääkaapin, pöntön ja parisängyn. Taaperoita varten saatoin ostaa potan tai kehdon, mutten ole ihan varma. Sijoitin kaikki tavarat yhteen huoneeseen, vaikka tilaa olisi ollut muuallakin. Simit söivät purkkiherkkuja, ja taaperoille sain anntetuksi tuttipulloja. Taavin ja Assin laitoin politiikkauralle töihin, sillä kyseisessä ammatissa oli iso palkka, ja rahaa perhe tarvitsisi. Ajan kuluessa simeille tuli tarve päästä vessaan, ja ihmettelin, mikseivät simit suostuneet käyttämään pönttöä. Kyse oli tietenkin siitä, kun vessa oli asennettu olohuoneeseen, jossa kaikki muutkin simit olivat. Jossain vaiheessa tajusin homman, ja siirsin pöntön eteiseen, jolloin vessailu onnistui. Kun hygienia meni simeillä huonoksi, myin jääkaapin ja ostin tilalle suihkun. Myös parisängyn kanssa oli ongelmia. En tiennyt, että huonosti tuntevat simit eivät halua nukkua toistensa vieressä, ja siinä riitti hämmästelyä, miksi nukkumapaikka ei kelvannut, vaikka simin energia oli punaisella.

Taaperoiden hoitamisessa minulla oli lieviä ongelmia. Välillä tuli ilmoitus, että lapsi on pelkkää luuta ja nahkaa, kun hän ei ole saanut ruokaa. Minä tietenkin olin kauhuissani, ja siirryin hitaan jumittavalla koneella lähemmäs taaperoa nähdäkseni, oliko hän kirjaimellisesti pelkkää luuta ja nahkaa. Olin tilanteesta hieman hämmentynyt. Hygienia-tarpeen huolehtiminen oli kanssa suuri vaikeus. Kasa oli lukenut ohjekirjasta, että vauvat voi kylvettää lavuaarissa. Taaperot ja vauvat ovat tietenkin eri asia, mutta en tietenkään tiennyt sitä. Fiku osti lavuaarin, ja siinä oli sitten miettimistä, miten taaperot kylvetettäisiin lavuaarissa. Päättelimme, etteivät taaperomme ole tarpeeksi likaisia, että heidät saataisiin kylvettää. Älyn väläys tapahtui siinä kohtaa, kun lavuaariin tuli "puhdista"-käsky. Olin tietenkin innoissani, sillä luulin, että taaperot saa vihdoin puhdistaa! Siispä laitoin jollekin simille kolme kertaa putkeen "puhdista", "puhdista", "puhdista" -käskyt. Kasaa kuitenkin alkoi epäilyttää tilanne, ja hän arvasi, että "puhdista"-käskyllä siivotaan lavuaari eikä vauvoja.

Illan tullessa taaperoiden vointi oli mennyt niin huonoon kuntoon, että sosiaalkityöntekijä saapui. Olin hyvin iloinen asiasta, sillä ajattelin, että sosiaalityöntekijä tulee auttamaan hoitamisessa ja että tämä antaa perheelle rahaa ja tukia uusien kalusteiden ostoon. Toisin kuitenkin kävi. Sossu käveli seinien läpi? (olin saattanut myydä ulko-oven rahojen puutteessa, mutta en ole varma), ja sosiaalitantta nappasi lapsen toisensa jälkeen ja vei heidät autolleen. Lopulta sossu lähti, jolloin Tiina ja Taavi itkivät vuolaasti lapsiensa varastamista. Siinä vaiheessa aloin tajuta asian laidan, mutta silti ajattelin, että sossu pitää lapset hetken aikaa itsellään, minkä jälkeen hän palauttaa nämä perheelle.

Seuraavana aamuna Assin ja Taavin työt alkoivat, ja kun he tulivat töistä, he pyörtyivät maahan energian puutteen vuoksi. Molempien urapalkit olivat täysin punaisia, koska he olivat menneet niin huonossa voinnissa töihin. Aamulla löysin myös sanomalehden, jonka Tiina haki, ja Tiina oli hakenut laskut postilaatikosta huomaamattani. Sen seurauksena luulin, että laskut tulevat sanomalehden välissä. Myöhemmin tämä luulo tuotti ongelmia, kun laskuja ei tullutkaan sanomalehden välissä, ja ihmettelin pelin valittaessa, miten ne voi maksaa, kun niitä ei ole tullutkaan. .-D

Tässä kohdassa lopetin pelaamisen, ja pidin piiiiiiiiiiitkän tauon Tamalien luona pelaamisesta. Kun vihdoin uskallalluin takaisin hiukan kokeneempana pelaajana (kun tiesin rahakoodin), sain kauhistua. Jokaisella simillä tarpeet olivat ihan punaisella, ja mietin, miten he eivät olleet kuolleet. Sisustin talon, ja lopulta sain kaikki simit hoidettua kuntoon, eikä yksikään kuollut! Kerron vielä tulevaisuudessa, miten Tamaloille tämän jälkeen kävi. ,-)

 



Kaunialassa minulla oli perhe nimeltä Kukkala, jonne päätin luoda vanhemmat; Sepon ja Kaisan, sekä kolme taaperoa; Petteri, Paavo ja Leena. Muistan, että perheenluontipäivänä olin leikkimässä kaverini kanssa pellolla, ja Fikun käsi loukkaantui liian rajuissa puuhissa. Silloin keksin kuitenkin idean, että minun täytyy luoda perhe, jossa on monta taaperoa. Arvaattekin varmaan, että aloittelija + kolme taaperoa on erittäin huono yhdistelmä! Olin tietenkin aivan pulassa, kun yritin hoitaa taaperoita! 

Minulla oli vaikeuksia antaa tuttipulloja taaperoille, sillä simit eivät tunnetusti usein saa laitettua niitä suoraan pienokaisten kätösiin, enkä todella hitaan ja jumittavan koneen järkyttävän huonoilla grafiikoilla huomannut niitä lattialla. Siksipä Kasa keksi loistoidean mielestään: "Laitetaan taapero kehtoon, ja sitten käsketään viemään sille tuttipullo! Niin tuttipullot löytävät helpommin oikean omistajan!" En varmaan edes tajunnut itse, ettei loistosuunnitelmani toiminut!

Aikaisemman kokemuksen perusteella olin erityisen tarkka taaperoiden hyvinvoinnista, ettei sosiaalitantta vaan veisi pieniä pois, kuten viime kerralla! Siksi toiminkin niin hohdokkaasti, etten katsonut yhtään vanhempien tarpeita, vaan laitoin heille pitkät käskyjonot aina yhden taaperon hoitamista varten jatkaen toisen taaperon hoitamisella. Simit eivät kuitenkaan kestäneet moista rääkkäystä, minkä seurauksena Seppo kuolla kupsahti toisena simpäivän iltana. Olin tietenkin hyvin järkyttynyt, ja Kaisalle tuli todella rankat hommat yksin!

Jollain ihmeen kummalla sain taaperot kuitenkin kasvatettua lapsiksi, aivan surkeilla tavoitepisteillä tietenkin. Olin yrittänyt kyllä opettaa taaperoita, mutta en arvattavasti saanut mitään opetetuksi. Ajattelinkin, että Kukkalan lapsista tuli hirveitä kauhukakaroita, kuten tavoitepistepalkissa luki. Kaisa oli luultavasti syönyt jotain pilaantunutta, minkä takia hänelle oli tullut ruokamyrkytys, ja jollain konstilla sain lapsetkin sairastamaan tautia. Ajattelin tietenkin fiksuna ja valistuneena, ettei sairaita lapsia laiteta kouluun, ja niinpä koulubussin tullessa kielsin lapsilta kouluunmeno-käskyt. Huomaamattani kuitenkin Paavo tai Leena oli livahtanut kouluun, ja muistan, kuinka myöhemmin käskin Petterin tehdä toisen läksykirjat. Paavosta minulle taas jäi mieleen, kuinka hän siivosi saastaisen pöntön ruokamyrkytysoksennusten jäljiltä, ja olin erittäin ylpeä hänestä! Leenalle olin ostanut uima-altaan, ja minua pelotti laittaa pikkuinen uimaan, sillä ajattelin tämän hukkuvan, koska häntä ei oltu opetettu uimaan.

Kaisan tauti ja olo kuitenkin vain huononivat, ja hän nukahteli kaikkialle. Innostuksissani ja auttamisen haluisena menin tutkimaan tavoitepalkintoja, ja satuin lukemaan tekstin mielentilaa nostattavasta päähärvelistä (toinen tavoitepalkinto, en nyt juuri muista sen nimeä), ja ajattelin sen auttavan Kaisaa. Kaisan tavoitepisteet olivat kuitenkin hyvin alhaalla, minkä takia tavoitepalkinto vain laski tarpeita, enkä tietenkään sitäkään tajunnut. Kaisa nukahti, enkä saanut häntä enää herätettyä. Kaisan tarpeet laskivat villisti, ja hädissäni yritin saada nälkätarvetta nostetuksi ostamalla jääkaapin hänen viereensä, jotta hän saisi nopeasti ruokaa herättyään. Kaisa ei kuitenkaan herännyt, vaan hänkin kuoli, minkä jälkeen lapset joutuivat sossun vieminä adoptioon. .--( Tällainen tragedia tälle perheelle. 

KUVA---------------------------------------

Outolaaksoon loin toisenkin perheen, Oravalan. Sain idean perheeseen isästäni, ja siksi aikuinen sim onkin isi-niminen. Tuohon aikaan isi keräili aina pehmo-oravia Serlan vessapapereista, esim. että liimaa tähän 30 serlamerkkiä (jotka tulivat vessapaperipakkauksista) ja saat ihanan pehmo-oravan. Nyt isillä on läjä jo oravapehmoleluja, mutta tuohon aikaan niitä oli vain kolme. Ensimmäinen oli isoin, joten siminä siitää tuli teini. Toisen oravan olin ostanut koulun kirpputorilta. Se oli sellainen pieni selkäreppu ja hiukan pienempi kuin ensimmäinen orava, joten simistyksessä siitä tuli lapsi. Viimeinen oli kaikista pienin keräilytuote, ja sen loin taaperoksi. "Oravien" nimet tulivat simssiini suoraan niistä, joiksi isin kanssa niitä kutsuimme. Tissue tarkoittaa suomeksi paperinenäliinaa, ja siitä vääntelimme kaikkia mahdollisia muotoja muiden oravien nimiksi. Niin tulivat myös Tisue ja Tisu.

Tissue sai irokeesin, koska se näytti mielestäni eniten oravankorvalta simssin kampauksista. Lapselle irokeesia ei saanut laittaa, joten Tisue sai "korvikseen" kaksi tukasta tehtyä "pahkuraa". Tisun tilanne oli kinkkisempi, ja jotenkin päädyin "ohueen karvaan" eli taaperoiden vähähiuksinen kampaus. Tissuelle ja Tisuelle laitoin mustaa huulipunaa, sillä pehmo-oravien suu on tehty mustalla langalla. Paidaksi valitsin jotain valkoista kuvastamaan valkeaa oravanmahaa. Tissuen housut ja Tisuen hame ovat taas ruskeita, kuten pehmo-oravankin väri. Sim-oravilla oli kaikista tummin ja ruskea iho, kuten pehmo-oravillakin. Isin puin oman isini tyypillisiin vaatteisiin eli valitsin sim-vaatteista sopivimmat. Isin tavoite oli perhe, sillä ajattelin isin haluavan paljon oravia eli simlapsia. Samalla myös suunnittelin, että kaikkien oravienkin tavoitteeksi tulisi perhe.

Oravalat päätyivät yhteen pieneen valmistaloon, olisikohan jopa Outolaakson pienin valmistalo. Saatoin myös katsoa talon keltaisten seinien sopivan oman talomme väreihin, meilläkin on talossa keltaiset seinät. Sisustuksen aikana Kasa karkasi katsomaan Salkkareita, ja Fiku jäi sisustamaan, sillä hänestä simssiä ei saanut jättää puoleksi tunniksi yksin. Sisustuksesta mieleen on jäänyt harmaa sohva, jossa simini aina pomppivat huvintarpeessa. Katsoin jotenkin, että takapihalla oleva terassi oli sisätilaa, joten sisustin sinne perheen keittiön. Saatoin myös pohtia, miksei sinne saanut laittaa lamppua. Isin makuuhuone oli keltainen isin lempivärin mukaan, ja sim-oravat nukkuivat samassa huoneessa, kuten oikeastikin täällä minun kotonani. Myös tilanpuute saattoi vaikuttaa asiaan. Jossain vaiheessa ostin olohuoneeseen myös kylpyammeen Tisun kylvettämistä varten. En ole ihan varma, myinkö ammeen tämän jälkeen, vai jäikö se simien käyttöön. 

Aina, kun pelasin Oravalalla, hain kaikki pehmo-oravat istumaan kanssani katsomaan. Tällä kertaa taaperon kanssa ei käynyt kamaluuksia, kun oli vain yksi sellainen hoidattavana. En ole varma, oppiko Tisu taitoja vielä noin alkeellisessa vaiheessa, mutta ainakin isi yritti opettaa. 

Veronalaan loin perhe Shebalan, jonka nimen keksin kissanruoasta. Olen aina luonut Shebalat uudestaan lukuunottamatta uusinta simssiäni. He elelevät aina Veronalassa samassa talossa ja samantyylisessä kalustuksessa kuin tämä alkuperäinen Shebalakin. Shebaloihin kuuluvat perheen äiti-Emma ja isä-Pekka, joilla oli lapsina Risto-teini ja kaksoset Saija ja Seija, joiden ainoa eroavaisuus on t-paidassa oleva kuva. Nimet kaksosille keksin äikän tarinastani, jossa seikkailivat kaksi samannimistä tytteliä. Emman naaman otin suoraan 2. vaiheen perheenluontitilassa siitä ns. hienoimmasta vaihtoehdosta, joka siis on muokkaus 1. valmisnaamasta. Pekka taas oli joku kamalan rynttynaamainen rumilus.

Rakensin ja sisustin Shebaloille suuren luksustalon, jossa oli jättitontti, jonka pihalla oli palmuja. Talokin oli kookas ja monikerroksinen. Ikävä kyllä en saanut perhettäni koskaan sinne, sillä olin jättänyt perheen vahingossa perhevarastoon, ja rakentamisen jälkeen heillä ei ollut enää varaa taloon, sillä se maksoi yli 80 000 §. Siispä minun oli jälleen tyydyttävä yhteen valmistaloon, joka sijaitsi "Veronalan joen" luona, aika siellä kaupungin päässä muiden samanlaisten talojen rykelmässä. Sisustuksessa käytin paljon keltaista väriä. Asensin kaksi parisänkyä kumpaankin oikeanpuoleisiin kerroksiin, niihin isoihin tiloihin seinään kiinni, ja siinä minulla olikin sitten ihmettelemistä, miksi sim ei muka pysty hyppäämään toiselle puolelle nukkumaan.

Olin Shebalien suhteen jo kokenut, ja päätin varoa erityisesti huonoa hupia ja suuria läksypinoja lapsille. Sitä varten ostinkin pihalle keinuja, sillä kaverini oli väittänyt, että niistä saa hyvin hupia. Ongelmaksi koituikin, että laitoin keinu-käskyn jälkeen heti läksyjenteko-käskyn, jolloin sim istahtaa keinuun vain hetkeksi ja lähtee suorittamaan heti seuraavaa kohtaa. Lapset valittivat tietenkin, että heillä on huono hupi, eikä läksyjenteosta tullut mitään. Onneksi minulla oli Risto-teini, jonka käskin suosiolla jättää omat läksynsä tekemättä tehdäkseen lasten läksyjä. Olin nimittäin Oravalilta oppinut, ettei teinejä huostaanoteta huonon koulumenestyksen takia. 

Sossu kumminkin tuli, ja luulin pelin olevan menetetty lasten suhteen. Lasten ollessa sossun autossa tapahtui kumminkin kummia: toinen lapsi ikään kuin hyppäsi sieltä pois ja jäi perheelle! Iloitsin ovelan lapsen puolesta ja totesin ääneen, kuinka mahtava hän on. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun sossu saapui uudestaan ja vei lapsen pois, eikä tällä kertaa sattunut ihmettäkään.

Loput pelikokemukseni Shebalasta ovatkin jo niin kehittyneitä, että säästän ne toiseen kertomukseen!