Unohditko hankkia joulukalenterin tänä vuonna? Tyhjenivätkö kaikki kaupoista räjähdysmäisesti, etkä saa sellaista enää mistään? Se ei haittaa, sillä simssiliini ja Simsseilyt tarjoavat sinulle aivan uudenlaisen jouluelämyksen! .-) Joulukalenteri tulee pääosin sisältämään käytännönvinkkejä joulutunnelman rakentamiseen sims-aiheisilla kuvilla höystettynä. .-) Joulukalenterini on mallissa "Jouluun on enää x-päivää", mutta joka päivä tulee uusi "luukku", niin kuin joulukalentereissa kuuluukin. .-) Uusin merkintä on aina ensimmäisenä.
NYT ON JOULU!
Päivän joulubiisi
"Joulutarinan päätös". Tänään on joulu, aika hienoa. .-D Nyt lukemaan, miten jouluaatto sujuu Janitalla!
Seisoin Joulupukin piilopaikan edessä jännityksen tunne pienessä masussani. Seisoin paikallani yksikseni, koska olin kehottanut Niklasta ja Benjaminiä laittamaan Joulupukin reen ja lahjatoimitukset valmiiksi minun suostutellessani pukkia matkaan. Uskoin kykeneväni tehtävään, mutta minua jännitti niin hullusti, että oli jo paljon vaadittu jaloillaan pysymiseen. Olisi minun syyni, jos pukki ei suostuisikaan lähtemään matkaan, ja joulu olisi pilalla. Mitä ihmettä minä silloin tekisin? Saatoin vain toivoa Joulupukin olevan hyväntuulisella mielellä sekä hänen olevan helposti suostuteltavissa. Hengähdin syvään ja rohkaisin mieleni. Minä onnistuisin ja saisin pukin lahjakierrokselle. Lähdin astelemaan rohkeilla askelilla oven luo.
Koputin oveen kahdella lyhyellä koputuksella, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Tein saman uudelleen, mutta mitään muutosta äskeisiin tapahtumiin ei tullut, vaikka odotin todella kauan. Olisiko Kulkunen, pieni koira Joulupukin huoneessa, sittenkin petkuttanut minua? Yritin pysyä positiivisilla mielillä, vaikka se olisi vaikeaa. Päätin hylätä suunnitelmamme. Lähdin jo kävelemään takaisinpäin, kunnes tajusin, miten typerästi oikein olin tekemässä. Koskaan ei saanut luovuttaa! Jonkun täytyi elää talossa, sillä pienestä savupiipusta tuprusi savua. Jos pukki ei asuisi täällä, niin sentään joku muu, joka kenties voisi auttaa minua Joulupukin jäljittämisessä. Ehkä kukaan ei ollut juuri nyt kotona, eikä sen takia tullut avaamaan ovea. Päätin kuitenkin yrittää koputtamista vielä kerran.
-Täällä ei ole kukaan kotona! kuulin vihaisen mörinän mökistä.
Pelästyin hetkeksi, kunnes tajusin uuden tilaisuuden koittaneen.
-Mutta täytyyhän siellä olla joku! Sinähän puhuit. Päästäisit minut sisälle! huudahdin. Kukaan ei tullut avaamaan. Silloin tajusin kokeilla ovenkahvaa, vaikka äiti olikin aina sanonut, että toisten taloihin tunkeutuminen oli rumasti tehty. Tämä oli kuitenkin mielestäni hätätapaus. Yllättäen kahva liikahti ja ovi oli auki! Hölmöä, etten tajunnut ensimmäiseksi sitä koettaa!
Astelin sisälle pieneen eteiseen, tai oikeastaan se taisi olla keittiö, sillä näin edessäni uunin melkein ensimmäisenä. Tämä rakennus oli todella pieni, pienempi kuin meidän talomme, jota aina olin pitänyt ahtaana ja nolona paikkana, kun vertasi kavereiden koteihin. Seisoin hiljaa paikallani ja kuulostelin talosta kantautuvia ääniä. Seinän takaa kajasti himmeä valo, jonka epäilin tulevan kynttilästä. Kuulin myö rapinaa, minkä saa aikaan sanomalehden sivujen kääntely. Talossa oli siis joku, kuten olin ajatellutkin. Hän ei varmaankaan ollut huomannut minua, tai sitten hän ei vain välittänyt. Aloin astelemaan rapinaa kohti, ja kurkkasin varovasti seinän toiselle puolelle, jolloin henkäisin kovaan ääneen hämmästyksestä: edessäni istui ilmiselvästi JOULUPUKKI! Parrakas ja punaposkinen mies, tosin ilman niitä kuuluisia punaisia vaatteita, mutta kukapa virkapukua koko ajan käyttäisikään! Pukki ei tuntunut vieläkään huomaavan minua, joten päätin ottaa pari askelta eteenpäin, jolloin Joulupukin parrakas naama kääntyi minua kohti.
-Miksi tulit sisään, minähän sanoin, ettei ketään ole kotona! pukki murahti.
-Mutta sinä narrasit, sillä onhan täällä joku, sinä nimittäin, huomautin.
-Noh... tarkoitin, ettei täällä ole ketään, joka kaipaisi vieraita, pukki sanoi laittaen lehden pois.
-Pahoittelen tunkeiluani, mutta minulla on sinulle tärkeää asiaa, Joulupukki, ilmoitin. Huomasin pukin hätkähtävän sanan 'Joulupukki' kohdalla.
-Miten tunnistit minut? Luulin sinun olevan vain joku metsään eksynyt tienkysyjä, mutta taisin olla väärässä, pukki mutisi.
-Aivan. Nimeni on Janita, ja lupasin auttaa Niklasta ja Benjaminia sinun etsinnöissäsi, ja Kulk... ööh, kuljettuani täällä metsikössä jonkun aikaa, löysin majallesi, kerroin. Olin jo vähällä paljastaa Kulkusen osuuden hommassa, mutta jätin sen kohdan kertomatta, kuten koiran kanssa oli aiemmin sovittukin.
-Haluaisitko juotavaa, olet varmaan väsynyt kovan matkan päätteeksi, Joulupukki totesi ja oli nousemassa ylös.
-Ehei, en minä kovin kauaa metsässä harhaillut, toppuuttelin, jolloin pukki istahti alas. Hän selvästi tiesi, mitä aikoisin pian sanoa, ja koitti pitkittää sitä tarjoamalla minulle ruokaa, mutta minäpä olin ovela, enkä mennyt ansaan!
-Tulin pyytämään sinua jakamaan joululahjoja kaikille lapsille, menin lopulta asiaaan.
-Ei, minä en siihen puuhaan ryhdy! Joulupukki kivahti kiivaasti. Olin ennenkin suostutellut ihmisiä, ja tontuilta kuulemani perusteella Joulupukki on lähellä tavallista ihmistä, joten häneen pitäisi toimia samat kikat. Vetäisin kasvoilleni surkean koiranpennun ilmettä muistuttavan kokoelman, ja sanoin harmissani, että silloin olisi joulu pilalla.
-En minä välitä! Olen kyllästynyt työhöni! Miksi tarinoihin on kirjoitettu minun kulkevan jollain reellä, sillä tavalla matkustaessa naama paleltuu ikävästi. Olisivat kirjoittaneet minut kulkemaan vaikka helikopterilla! pukki valitti.
-Helikopteri pitää liian kovaa meteliä, huomautin.
-No ei se sitten, kun porojen sorkat kopisevat kattoa vasten, Joulupukki murahti.
-En minä ainakaan ole koskaan kuullut tuloasi, puolustin poroja. En voisi kuvitella Joulupukkia kulkemassa helikopterilla, toivottavasti evoluutio ei kehitä taikaporoja pois!
-Entä lahjojen antamisen riemu!? yritin tuoda Joulupukin työn hyviä puolia esille.
-Aluksi se ehkä ilahduttikin, mutta vuosien kuluessa siitä on mennyt into. Sitä paitsi monet lapset eivät edes usko minuun, jolloin en tunne sisälläni heidän kiitostaan työstäni, eli teen turhaa työtä! Kuule, arvostan vaivannäköäsi, mutta valitettavasti minun on nyt sanottava, etten ole suostumassa hommaan enää, Joulupukki sanoi. Tunsin kyynelten kostuttavan silmäni, olin epäonnistunut. Nyt on minun syytäni, että joulu on pilalla, ja sen taakan kantaminen tuntuu aivan hirveältä! Aloin nyyhkyttää lohduttomasti. Pukki katseli minua hämillään, muttei kuitenkaan sanonut mitään.
-Entä kaikki ne lapset, jotka todella uskoivat sinuun? He pettyvät valtavasti sinun itsekyytesi takia! Minäkin pidin Joulupukkia kilttinä kaikkia lapsia rakastavana ihmisenä, mutta jos olet tuollainen itsekäs ilonpilaaja, on ehkä parempi, ettei joulua tulekaan! huusin raivoissani kaikkia rumia lauseita suustani.
Samassa tunsin lämpien käsien ottavan minut halaukseen. Pukin parta kutitteli kasvojani. Aloin jo hiukan rauhoittumaan ja itkukin loppui.
-A-anteeksi, ei ollut tarkoitus huutaa, pahoittelin.
-Ei, minun tässä tulisi anteeksi pyytää, käyttäydyin todella itsekäästi päättäessäni, etten jakaisi lahjoja tänä vuonna. Sait minut ymmärtämään, että särkisin miljoonien lasten sydämet, jos jättäisin lahjat jakamatta. Aion siis jatkaa työtäni, Joulupukki kertoi. Riemullani ei ollut rajoja, kun Joulupukki lupasi jatkaa Joulupukkina olemista. Rutistin pukkia lujasti ja aloin hyppelehtiä ympäriinsä riemusta, joulu pelastuisi sittenkin!
-Voivoivoi, enpä tiedä, onnistuuko tämä sittenkään, kello on jo noin paljon, ja kaikki valmistelut on vielä tekemättä, pukki harmitteli.
-Ei hätää, käskin Benjaminin ja Niklaksen laittaa kaiken valmiiksi lähtöäsi varten, kerroin. Pukin ilme kirkastui, ja hän taputti minua päähän.
-Olet sinä kyllä aikamoinen ihmelapsi! Joulupukki huudahti.
Tunsin hymyn nousevan poskilleni, kun kaikki tuntui viimeinkin järjestyvän. Jäin seisomaan paikoilleni voitontunteen myllertäessä, kun Joulupukki juoksahteli jo pukemaan virka-asuaan. Ehkei joulu olisikaan pilalla, ja pakko myöntää suurimman kunnian kuuluvan minulle, vaikka sen itse sanonkin.
Seuraavat hetket kuluivatkin melkoisessa sujauksessa! Minä ja Joulupukki kävelimme metsän halki reen luokse. Sain kuunnella monen monta iloista tarinaa joulusta pukilta. Hän kun oli uransa aikana nähnyt yhtä sun toista. Nauroin yhä veikeämmin pukin uusimmalle kertomukselle pitkästä joulukiertueesta.
-Voisinpa olla joskus mukanasi jakamassa lahjoja! Haluaisin niin kovasti, kerroin hiukan haikeana. Tiesin, että minun olisi pian mentävä taas kotiin, eikä ollut tietoakaan, milloin näkisin Joulupukin uudestaan. Vai tapaisinko enää ollenkaan?
-Unelmista pitää pitää kiinni, pukki vastasi minulle lyhyesti mutta ytimekkäästi. Vilkaisin Joulupukkia lyhyesti hymyillen, ja hänkin virnuili minulle takaisin.
-Tule tänä vuonna kyytiin. Voimme kiertää koko maapallon, ja lopuksi voisin viedä sinut kotiisi, Joulupukki ehdotti, enkä ollut uskoa korviani.
-Tuo kuulostaa ihanalta! Voi kiitos! hihkaisin ja halasin nopeasti pukkia. Innostuneisuuteni sai minut kävelemään ripeämmin, ja alkoihan meillä ollakin jo kiire, mikäli haluaisimme pysyä aikataulussa.
Hetken päästä saavuimme jälleen Joulupukin talolle, jonka etupihalla komeili korea reki. Se näytti erittäin upealta, juuri sellaiselta kuin olin kuvitellutkin. Reki oli maalattu punaiseksi, lahjat oli lastattu kyytiin ja porot olivat selvästi valmiina lähtöön. Vieressä Niklas ja Benjamin uurastivat valmistellen vielä jotakin porojen parissa. Heilautin kättäni uusille ystävilleni riemuissani. Pian nämäkin huomasivat minut ja Joulupukin, mikä sai kummatkin huokaisemaan helpotuksesta.
-Sinä onnistuit suostuttelemaan Joulupukin matkaan! Et tiedäkään, kuinka suuren palveluksen teit meille ja koko maailmalle, Niklas hurrasi.
-Joulu ei olekaan pilalla! Benjamin huudahti ottaen pari onnenhyppyä.
-Noh, ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Minähän vain sanoin pari hassua lausetta. Te täällä olette uurastaneet oikein urakalla, vähättelin työtäni, vaikka tiesin, etteivät tontut minulle turhaa pölisseet.
-Anteeksi, että olin niin jääräpää. Mutta sinä, pikku Janita, sait minut taas huomaamaan, kuinka tärkeä työ minulla on. Olet ansainnut kaiken, mitä ikinä vaan mahdat toivoa, Joulupukki kertoi.
-Voi, minulle riittää kyllä vähempikin. Olen tyytyväinen tietäessäni joulun olevan kunnossa. Sitä tietoa ei mikään tavara voittaisi, selitin näkökantani.
-Kultainen lapsi! Niklas kuiskasi Benjaminille, jonka täytyi olla aivan samaa mieltä.
-Eiköhän sitten hypätä kyytiin! Joulupukki ehdotti ja nyökkäsin. Pukki istahti vakiopaikalleen ja väisti hieman, jotta minäkin mahtuisin hänen viereensä. Loikkasin onnellisena reen kyytiin yhtä aikaa jännittyneenä ja surullisena.
-Oli hauska tavata teidät! Näemmeköhän enää koskaan? puhuin suruissani tonttuystävilleni.
-Ensi jouluna tulemme taas katsomaan sinua, Benjamin lupasi.
-Muista olla kiltti! Niklas vielä huudahti. Nyökkäsin ja vilkutin vielä kerran hyvästiksi heille.
-Sitten menoksei! Joulupukki huudahti, jolloin porolauma lähti juoksemaan hurjaa vauhtia eteenpäin, kunnes se hetken päästä kohosi ilmaan. Olin tämän päivän aikana kokenut jo niin paljon ihmeellisyyksiä, etten hätkähtänyt lentävistä poroista, vaan nautin täysin siemauksin jännittävästä matkasta maailman ympäri!
Maailman kiertäminen Joulupukin reellä kävi nopeammin kuin yhdelläkään raketilla tai suihkukoneella, ja kun saavuimme viimeisen, eli minun taloni kohdalle, ei kello ollut vielä mennyt edes yli puolen yön. Olin niin innoissani elämäni parhaasta jouluaatosta, etten edes muistanut pohtia, mitä kotiväki mahtoi olla mieltä siitä, että olin ollut koko päivän poissa. Loikkasin alas reestä sen pysähdyttyä, ja pukki seurasi perässä. Halasimme vielä pitkään, olimme ehtineet ystävystyä illan aikana. Sääli sinänsä, sillä tuskin näkisimme enää koskaan, mutta Joulupukki säilyisi silti aina elävänä sydämessäni.
-No niin, nyt sinun on aika mennä. Kiitos siitä, että avasit silmäni ja sait minut järkiini, pukki vielä sanoi.
-Eihän tuo mitään ollut, veljeni on paljon pahempi ärsyttämään, naurahdin. Hyvästiemme jälkeen pukki kapusi jälleen rekensä kyytiin, ja pian hän oli kadonnut jo näkökentästäni.
Astelin sisälle, ja heti ulko-ovella minua oli koko perhe vastassa.
-Luojan kiitos, olet kunnossa, äiti huudahti ja halasi minua lujasti.
-Missä oikein olet ollut koko päivän? isä tiedusteli.
-Joulupukkia etsimässä, lipsautin suustani ennen kuin ehdin tarkemmin ajatella koko asiaa.
-Jaahas, no löytyikö mitään? äiti kyseli.
-Ei... tai tavallaan kyllä, menin vaikeaksi. Enhän nyt voisi paljastaa oikeasti nähneeni Joulupukin, toisaalta kukaan tuskin uskoisi minua, vaikka sen sanoisinkin.
-Joulupukki elää jokaisen sydämessä, joka häneen uskoo, äiti selitti. Hymyilin, sillä tavallaan äiti oli oikeassa, vaikka ei kuitenkaan ollut. Satuolentojen olemassaoloa on vain aika vaikea todistaa tieteellisesti.
-Joulupukista puheenollen, Aarolla olisi sinulle asiaa, isä puuttui keskusteluumme. Käänsin katseeni veljeeni, joka tuli vaivaantuneen näköisenä isän takaa eteeni.
-Mä olen pahoillani, että pilasin jouluilosi eilen, anteeksi, Aaro sai vaivoin sanottua. Tämmöistä ei aiemmin ollutkaan tapahtunut, Aaro pyysi minulta anteeksi!
-Ei se enää haittaa. Kaikki on hyvin nyt, kun tiedän totuuden, sanoin salaperäisesti ja lähdin sitten kipuamaan äkkiä portaita pitkin yläkertaan.
-Hän otti sen yllättävän hyvin, kuulin äidin sanovan muille. Hah, ne luulevat minun olevan nyt siinä uskossa, ettei Joulupukkia ole, mutta minäpä tiedän sen OIKEAN totuuden.
Riisuin ulkovaatteeni ja jätin ne lojumaan lattialle. Kiipesin sängylle, jonka luona on suuri ikkuna, josta ehdin vielä näkemään vilauksen Joulupukin reestä, ennen kuin se ehti kadota pilvien taakse. Vilkutin vielä ja sanoin:
-Heihei, Joulupukki! Oli hauska tavata ja nähdään taas ensi vuonna!
Jäin hetkeksi makoilemaan sängylleni, ja olin onnellinen parhaasta kokemastani joulusta!
---
---
---
2 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joululauluja laulakaa!" Tällä kertaa kuvitin teille "Joulupukki matkaan jo käy" -laulun. .-D Katsokaapa kuvia ja kuunnelkaa Steve Rushtonin versio biisistä. .->
Ei itkeä saa, ei meluta saa
Joku voi tulla ikkunan taa.
Joulupukki matkaan jo käy.
Nyt nimien kirjaan merkitään taas: tuhma vai kiltti, ajatelkaas!
Joulupukki matkaan jo käy.
Taas pienet tontut liikkuu.
Ja muistiin merkitsee. Niin Joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee.
Siis: Ei itkeä saa, ei meluta saa.
Sopu on paljon mukavampaa.
Joulupukki matkaan jo käy.
Ken lelut nuo saa? Ken pelit nuo saa? Monta on pientä odottajaa.
Joulupukki matkaan jo käy.
Hän nuketkin hienot tytöille tuo, ja pojille autot upeat nuo.
Joulupukki matkaan jo käy.
Ja kohta luona kuusen taas juhlaa viettää voi. Taas lahjakääröt aukaistaan ja joululaulut soi.
Siis: Ei itkeä saa, ei meluta saa.
Tonttu voi tulla ikkunan taa.
Joulupukki matkaan jo käy.
---
---
---
3 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Leikitään tonttuja" Oletko koskaan kuvitellut, millaisen urotyön tontut oikein tekevät juoksiessaan pihalla säästä ja vuorokauden ajasta riippumatta keräämässä kilttien ja tuhmien lasten nimiä? Tee sinäkin tänä vuonna samoin. En tarkoita, että kävisit naapureiden ikkunoilla katsomassa, ovatko kaikki siellä kiltteinä. Olisihan sekin tietysti kokemus, mutta ei siitä tällä kertaa enempää...
Kuva sen kertoo. Lähde yksin tai kaverin kanssa ulos yökävelylle! Joulukuu on varsin pimeää aikaa, ja eteenkin tänään, talvipäivänseisauksena, jonka jälkeen päivät lähtevät taas pitenemään. Nyt eletään siis vuoden pimeinpiä hetkiä! Jos et saa lupaa lähteä klo 0.00 pihalle hyppelemään, on jo klo 17 aikoihin melkoisen pimeää.
Ota mukaan
- Lämpimät vaatteet
- Kännykkä (vaaratilanteiden varalta)
- Lämmintä juotavaa & pientä evästä
- Istuinalunen (tyyny muovipussiin!)
- Kulkuväline (omat jalat, sukset...)
Jos teilläpäin on jo lunta, voit myös mennä ystävien kesken pulkkamäkeen sekä rakentaa lumiukon tai -lyhdyn. Muistakaa jäädä myös katselemaan hetkeksi tähtiä, jos taivas on kirkas. Minulla on hienoja muistoja öisistä seikkailuista pihalla. Se on samaan aikaan todella mahtavaa ja jännittävää! Kaikki vaan kokeilemaan.
---
---
---
4 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulu simin kotiin OSA 2" Viimeksi totesinkin, että tunnelma ja ladatut tekevät joulun, joten tänään luvassa on teille kaikkea sekalaista, jouluun liittyvää ladattavaa. Joululadattavien hankkiminen ei todellakaan ole turhaa! Siitäkin puhuin jo viime luukussa, joka käsitteli tunnelman hankkimista simssiin. Jos et muista, mitä silloin selitin, etkä ole halukas lataamaan, mene nopeasti katsomaan "18 päivää jouluun" -luukkua.
Jos sinulla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta lataamiseen (et osaa, koneesi on liian täynnä tavaraa, et halua ladata...) jo jouluisilla väreillä (vihreä, punainen, kimalle) sisustaminen luo jouluista tunnelmaa. Yllä olevaa kuvaa sisustaessani minulla ei ollut mitään erityisiä huonekaluja sitä varten, mutta se näyttää silti jouluisalta väriensä ansiosta.
Sekalaista jouluaiheista ladattavaa:
---
---
---
5 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulua juhlivat eläimetkin" ainakin, jos annat heille mahdollisuuden siihen! Olethan muistanut hankkia lahjan myös lemmikillesi, jos satut sellaisen omistamaan?
Lemmikkiä on helppo ilahduttaa! Toiset innostuvat jo pelkästä kuusen sisälletuomisesta ja värikkäistä joulukoristeista, mutta suurta iloa voit tuottaa heille muullakin tavalla!
- Osta jotain kallista herkkuruokaa, jota lemmikkisi ei arkena saa!
- Osta/askartele uusi lelu ja leiki lemmikkisi kanssa!
- Puhdista ja sisusta häkkieläimen koti uuteen uskoon!
- Älä nipota pienistä asioista, jokainen tekee virheitä!
- Kerro lemmikillesi, miksi hän on sinulle niin rakas!
- Hali lemmikkiä paljon, mutta älä kuitenkaan väkisin, jos toinen pyrkii pois sylistä. Kaikki eivät ole sylivauvoja!
- Käy koiran kanssa pitkällä lenkillä!
- Anna myös lemmikin maistella ihmisten joulupyödän antimia!
- Vietä aikaa eläimen kanssa, opetelkaa vaikka uusi temppu!
- Tee eläimelle OMA joulukortti!
- Jos sinulla ei ole omaa lemmikkiä, voit mahdollisesti mennä leikkimään naapurin lemmikin kanssa tai ruokkia jotakin kulkueläintä
Meidän perheellä oli tapana ostaa aina ennen jouluna mummolan kissalle hienoa Sheba-kissanruokaa, ja kyllä Kolli-kisu siitä pitikin. .-3 Tuli myös muutama joulukortti sille västtyä silloin aikoinaan. .-)
---
---
---
6 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Pikkujoulut on olennainen osa joulun odotusta" Oletko koskaan viettänyt pikkujouluja? Olit tai et, nyt on sille sopiva aika! Pikkujoulut ovat vähän kuten joulu, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Pikkujouluja voisi sanoa myös siirtymäriitiksi. Silloin nimittäin siirrytään pois arjesta joulun todelliseen odottamiseen. Jokaisella on oikeus pikkujoulujen viettoon, ja näillä vinkeillä luot täydelliset juhlat!
Yleinen
- Aloita valmistelut hyvissä ajoin. (Vaikka nyt onkin enää viikko jouluun, säästää pikkuinen kiire aikaa. Et taatusti muulloin ehtisi valmistella kaikkea niin lyhyessä ajassa, mutta nytpä oikein taistelet!)
- Anna kutsut riittävän ajoissa ystävillesi, jotta he eivät ehdi varata mitään muuta ohjelmaa juhliesi päälle.
- Vaikka et omistaisi suurta kaverimäärää, pidä pirskeet bestiksesi kanssa. Teillä voi olla yhtä hauskaa kuin isommallakin lössillä!
Tunnelma
- Ostakaa kaikki jokin pieni lahja, jotka sitten sekoitatte niin, ettei kukaan saa samaa pakettia kuin alunperin. Voitte myös päättää, kuka ostaa lahjan kenellekin.
- Pyydä ystäviäsi ottamaan mukaan tonttulakit ja joululevyjä, joita sitten kuuntelette. Hätätapauksessa voit koota myös Joulukalenterini "Päivän joulubiiseistä" soittolistan youtubeen.
- Pukeutukaa joulun väreihin: punaiseen, vihreään, kimaltelevaan...
- Jos mahdollista, hanki pikkujoulukuusi!
Ohjelma
- Pikkujoulun ohjelman ei välttämättä tarvitse olla mitään jouluista, vaan voitte tehdä ihan tavallisia asioita (esim. simssinpeluu), kunhan kaikilla on vain hauskaa.
- Keksikää ohjelmaa ystäviesi kykyjen perusteella. Joku tykkää tehdä joulutanssin, toinen tarinan ja kolmas runon tai laulun... Esimerkkejä on tuhansia! Voitte vaikka sopia, että jokainen valmistaa yhden ohjelmanumeron. Siten juhlista saadaan kaikille nautinnollinen!
- Jos teillä on jo lunta, leikkikää pihalla rakennellen lumiukkoja ja taistellen lumisotaa. Käykää myös pulkkamäessä ja kokeilkaa, mahtuisivatko kaikki pulkan kyytiin, ja ennen kaikkea: mitä on tapahtunut, kun mäki on laskettu. Pysyvätkö kaikki kyydissä?
Ruoka
- Sopikaa yhdessä, pidättekö nyyttärit (-->kaikki tuovat oman suosikkikarkkipussinsa ym. Karkit jaetaan kaikkien kesken.) vai hankkiiko järjestäjä juhliin kaiken ruoan.
- Juhlien ohjelmaan voi myös kuulua pipareiden ja joulutorttujen valmistaminen. (Katso ohjeet aiemmista luukuistani.) Ruokaa ei välttämättä tarvitse olla kasapäiten. Kohta on joulu ja jokainen saa karkkia yllinkyllin.
---
---
---
7 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"4. adventti!!" Miettikää, viikon päästä on joulu! .-D Oho, sanoin niin eilenkin. .-D Sanonnat loppuvat! Laulakaa adventtilaulua ja vähän muutakin kaiken tämän kunniaksi. .-)
Nyt syttyy neljäs kynttilä,
jo joulu sarastaa.
Me odotamme Jeesusta,
hän kaikki pelastaa.
---
---
---
8 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Jatkukoon joulutarina" Tarinan osia on tulossa pikkuisen enemmän, jotta saan kaiken kerrottua ennen joulua. .-D Toivottavasti ette kyllästy rajuun lukemiseen. .-D
Käveltyämme jonkin matkaa saavuimme pienen mökin luokse.
-Onko tuo muka Joulupukin talo? Minua kummastutti sen pienuus, luulisi Joulupukin asuvan jossain huippuhienossa ja upeassa linnassa, kai hänellä nyt sellaiseen olisi varaa, onhan hänelle miljoonia euroja!
-Pukin on pidettävä matalaa profiilia, mikä soppa siitäkin syntyisi, kun kaikki ravaisivat Joulupukin taloa ihailemassa kuin jotain kuuluista muistomerkkiä! Benjamin tokaisi.
-Niinhän se taitaa olla, huokaisin. Tajusin olevani todella onnekas, sillä jokaisella lapsella ei ole mahdollisuutta vierailla Joulupukin kotona! Niklas avasi talon oven, ja minä ja Benjamin astuimme edeltä sisään. Kenkien kanssa tuli vähän luntakin mukana, mutta toivottavasti se ei haittaa. Katselin innokkaana ympärilleni, sillä odotin näkeväni sisustuksessa kaikkia iloisia ja jouluisia värejä, kuten kuvat lastenkirjoissa olivat antaneet minun ymmärtää. Mutta hökkelin värimaailma ja sisustus ei paljoa poikennut "tavallisesta" talosta.
-Ettekai te juksuta minua nyt, eikai Joulupukki oikeasti voi asua tällaisessa paikassa? varmistin.
-Ei Joulupukki ole sen kummempi kuin tavalliset ihmiset, paitsi että hänellä on vain yksi työpäivä vuodessa, Benjamin kertoi.
Tunsin sydämeni lyövän yhä lujempaa astellessamme kohti pukin huonetta, minua jännitti valtavasti! Emme kävelleet enää kauaakaan, kun eteemme jo ilmestyi suuren suuri ovi.
-Onko tämä...? henkäisin jännityksissäni.
-Tämän oven takana näet Joulupukin huoneen, jossa ei ole pukkia, Niklas totesi vieläkin hiukan pelokkaana. Mikä tonttuja koko ajan epäilytti? Olinhan luvannut heitä löytämään Joulupukin, enkä antaisi joulun mennä piloille!
-Eiköhän mennä, tokaisin ollen itse valmiudessa, kun huomasin toisten murehtivat ilmeet. Käänsin suurta ovenkahvaa ja avasin varovasti raskaan oven. En edes pystynyt kuvittelemaan pukin huonetta. Se olisi varmasti iso, jouluinen ja erittäin kodikas. Olisikohan siellä kylmääkin, kuten talvella yleensä? Viihtyiköhän pukki kylmässä? Hänhän joutui matkustamaan pitkiä matkoja korkealla taivaille.
Pian ajatukseni jäivät sikseen, kun huomasin huoneen edessäni. Suuni pongahti auki äärimmilleen. Huone oli melkoisen pieni, toisaalta kyllä suurempi kuin minun, mutta minähän olenkin aika pieni, enkä suurta huonetta kaipaakaan. Pukki sen sijaan on vanha, luulisi, että hänellä olisi isompi huone. Itse ainakin ajattelin, että Joulupukki saisi huoneeseensa kaiken, mitä toivoa saattoi! Lisäksi huone oli sottainen. Tavaroita oli pitkin lattioita. Näytti siltä, ettei pukki ollut siivonnut aikoihin. Ja minä vielä luulin, että olen maailman huonoin siivoamaan...
-Älä näytä noin järkyttyneeltä. Ei Joulupukki ole muita ihmisiä kummoisempi. Eteenkään hänen ollessaan erittäin huonolla tuulella nämä viimeiset päivät, Benjamin naurahti.
-Joskus Joulupukki on kuin suuri ja valittava lapsi! Niklas totesi hassu ilme kasvoillaan.
-Ai... Mutta pukkihan on aina niin kiltti ja mukava. Olettaisin. Onhan hän erittäin antelias, selitin hädissäni. Aivan kuin tontutkin yrittäisivät romautella Joulupukki-käsitystäni.
-Niin, aina jouluisin, jolloin pukki on lahjoittanut niin paljon lahjoja. Antamisestahan tulee hyvä mieli, ja koska Joulupukki on jakanut niin paljon lahjoja, on hän aivan mahdottoman iloinen ja hyväntuulinen, Benjamin kertoi.
-Muulloin hän on aivan samanlainen ihminen kuin kuka tahansa meistä. Hänellä on niin hyviä kuin huonojakin päiviä, Niklas lisäsi. Olin itse hämmästyksissäni. Olin saanut jo erittäin paljon faktaa pukista! Siitä mieleeni tulikin alkuperäinen tarkoituksemme.
-Meidän pitäisi varmaan ruveta etsimään vihjeitä. Aika kuluu aika nopeasti, huomautin kaiken juoruilun keskeltä.
-Olet oikeassa. Meidän täytyy alkaa tutkimaan paikkoja. Sanokaa heti, kun huomaatte jotakin, mikä voisi liittyä Joulupukkiin jossain määrin, Niklas opastutti. Ryhdyimme töihin.
Huomasin nurkan perällä jonkin kaapin, ja päätin lähteä tutkimaan sitä tarkemmin. Minä ainakin kätkin kaikki tärkeimmät aarteeni omaan lipastooni talteen, joten miksei Joulupukkikin olisi voinut tehdä niin? Olihan hän kaiken kuulemani perusteella täysin tavallinen ihminen, pienistä eroavaisuuksista huolimatta. Kaapin ovet olivat pienille kätösilleni liian tiukasti kiinni. Sain ähistä ja puhista, että sain edes yhden lokeron avatuksi. Joulupukki oli tainnut lastata kaappinsa täyteen tavaraa. Mahtoikohan pukki saada itsekään laatikoita avatuksi? Kun minä taistelin kaapin kanssa, tutkivat Niklas ja Benjamin muualtapäin huonetta.
-Voi ei! Benjamin parahti.
-Mitä nyt? kysyin puhisten vieläkin väsyneenä laatikoiden avaamisyritysten jäljiltä.
-Joulupukki on syönnyt vain yhden palan koko kakun sijaan. Se tietää pahaa, Benjamin vastasi osoittaen yöpöytää, jonka päällä oli aloitettu kakku.
-Totta virkot! Tyytyväisenä pukki ahmii masunsa täyteen kakkua. Jos herkut eivät maita, on pukki kärttyisänä! Niklaskin selitti.
-Mutta onneksi kaikkea toivoa ei ole menetetty. Kyllä me vielä pukin löydämme, hoin jo tuttua virkettä ties kuinka monetta kertaa.
-Toivotaan. Mutta katsokaa! Sängyn päällä loikoilee pukin pyhä lahjalista! Niklas huudahti.
-Ei ole siis toivoakaan, että Joulupukki olisi jo lähtenyt lahjakierrokselle... Benjamin harmitteli.
-Ei luovuteta etsintöjä! Pakkohan täältä on jokin vinkki paljastua, huudahdin.
-Mistähän sellainen vihje löytyisi? Niklas pohti ääneen.
-Meidän täytyy vain jatkaa etsintöjä, totesin. Niklas ja Benjamin näyttivät aika kurjilta, mutta jatkoivat kaikesta huolimatta etsintöjä.
Katselimme kaikkialta: minä pengoin kaapin, Benjamin lipaston ja Niklas kurkki peiton ja maton alta, mutta mitään apua ei ilmestynyt eteemme. Omakin toivoni alkoi hieman laskea, sillä tonttujen masentavia kommentteja oli rasittavaa kuunnella.
-Olemme katselleet jo kaikkialta, eikä mitään löydy! Täytyy kai myöntää, että joulu on pilalla! Niklas parahti.
-Noh noh. Kyllä me pukin löydämme, kannustin tähyillen samalla ympärilleni. Benjamin istahti sängylle musertuneena.
-Hei! Emme ole katsoneet vielä noista laatikoista! huudahdin ja osoittelin sängyn alusta. Tontut innostuivat uudelleen ja olivat jälleen valmiita tutkimaan laatikoita. Kiskaisin yhden esille ja samalla aloin kuulla epämääräistä puhetta:
-Kuka kehtaakin häiritä rauhaani? Tämä on törkeää! Minulla oli hyvät unet kesken.
-Mikä se oli? kysyin kauhuissani. Tontut puolestaan näyttivät ilahtuneilta.
-Meidän olisi pitänyt tajuta kysyä häneltä aikaisemmin! Benjamin sanoi Niklakselle.
-Kysyä keneltä? kysyin, kun en pysynyt ihan jutuissa mukana. Minua pelotti aivan kamalasti! Mikähän mörkö sängyn alta paljastuisi? Ehkä elämäni oli viimeisillä minuuteillaan.
Olin juuri aloittamassa kiljunnan, kunnes huomasin pienen koiran kävelevän eteeni sängyn alta. Se oli aika pienikokoinen, varmaan vasta pentu. Vaikka en mikään koira-asiantuntija olekaan, huomasi hauvasta, että se oli hiukan ärjyllä mielellä.
-Minäpä tiedän missä pukki on, koira sanoi ovelana. Olisin saanut uuden tilaisuuden kiljua, mutten hämmästykseltäni siihen kyennyt, tuijotin vain silmät ja suu apposen auki sängyn alta kurkkivaa koiraa, joka oli juuri puhunut! Näenkö unta, vai mitä ihmettä tämä on?
-Se on pukin taikakoira, Kulkunen, ja se osaa puhua, Niklas supatti korvaani. Nyökkäilin, ja järkytykseni alkoi vähitellen laantua. Samassa tajusin, että koirahan oli äsken puhunut pukista!
-Kerro meille, missä pukki on! huudahdin innoissani. Kulkunen ei kuitenkaan ollut yhteistyöhaluinen, vaan istahti sängyn eteen ja alkoi rapsutella korvaansa.
-Kerro nyt! Benjaminkin yritti suostutella, mutta ei tuntunut välittävän huolestamme.
-Enpä tiedä viitsinkö, Kulkunen tuhahti.
Seisoimme avuttomina paikoillamme ja tuijotimme koiraa, joka ei selvästi ollut moksiskaaan huolestamme, pikemminkin nautti meidän ärsyttämisestä. Niklas huokaisi äänekkäästi, hän oli ilmeisesti menettämässä toivoaan. Pakkohan jokin keino oli keksiä, ei joulu voisi mennä pilalle yhden koiran takia! Katsahdin Benjaminiin päin, joka selvästi mietti ankarasti jotakin. Samassa sain idean, joka saattaisi ehkä toimia. Työnsin käteni takin taskuun, ja rapistelin siellä olevaa vanhaa karkkipaperia, joka oli joskus unohtunut vahingossa sinne. Onneksi, sillä nyt siitä olisi hyötyä! Huomasin Kulkusen korvien kääntyvän rapinan suuntaan, mikä tarkoitti sitä, että koira kuunteli tuottamaani ääntä. Seuraavaksi laitoin käteni nyrkkiin ja vedin sen ulos taskusta.
-Katso Kulkunen, minulla on täällä sinulle herkkupala! Saat sen, jos kerrot Joulupukin tämänhetkisen sijainnin, lahjoin koiraa.
-Hyvä yritys, mutta tiedän kyllä, ettei sinulla ole mitään, Kulkunen sanoi. Harmistuin suunnitelmani toimimattomuudesta, mutta Benjaminilla välähti.
-Mutta minullapa on, katsos miten herkullisen näköinen koirankeksi, Benjamin esitteli namupalaa, jota Kulkunen tuijottikin kiinnostuneena. Se ilmoitti kuitenkin edelleen, ettei yhden keksin vuoksi kertoisi mitään.
-Saat monta keksiä, jos suostut, Niklaskin tuli mukaan suostutteluun.
Kulkunen näytti pohtivan ankarasti asiaa, sillä oli jo selvästi vaikeuksia pitää salaisuus sisällään! Aika julmaa kiristää toisia jouluaattona ja vieläpä tonttujen ollessa lähettyvillä, nythän he näkivät, että olin tuhma! Ajattelin kuitenkin, että Joulupukin löytäminen olisi niin hyvä teko, että jäisin kiltteys-asteikolla plussan puolelle. Kulkunen oli kyyristyneenä maahan ja yritti yhä olla urhea.
-Hyvä on, voititte. Mutta haluan muutaman keksin ennen totuuden kertomista, Kulkunen sanoi lopulta hiljaa. Tontut loikkasivat riemuissaan ilmaan, ja minäkin taputin onnistuneelle suorituksellemme. Muutaman keksin syötyään Kulkunen suostui lopulta puhumaan:
-Löydätte pukin, kun lähdette kulkemaan metsäänpäin vievää polkua. Kääntykää kolmannesta risteyksestä vasemmalle, ja saavutte pukin salatalon luokse.
-Kiitos kun kerroit, olet hyvä koira, sanoin ja silitin Kulkusta, joka mutisi jotain luottamuksen pettämisestä.
-Voimme olla kertomatta pukille, että paljastit hänet, Niklas lupasi, jolloin Kulkunen näytti jo iloisemmalta.
Olimmepa päässeet suunnitelmassamme jo pitkälle! En malttaisi odottaa Joulupukin näkemistä.
---
---
---
9 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Tuoretta joulua!" Nytpä esittelen sinulle lahjaidean, joka on terveellinen, herkullinen, hauska, yksinkertainen ja omaperäinen. Aina ei todellakaan tarvitse ostaa karkkia jouluksi! Mene kerrankin kaupassa hedelmäosastolle ja hoida lahjaostoksesi siellä!
Tee näin: Osta kaupasta hedelmiä ja neulo niille omin pikku kätösin tonttulakit. Muista ottaa huomioon lahjansaajien allergiat ja mieltymykset! Itse hedelmiä ei vielä kannata ostaa, etteivät ne pilaannu ennen aikojaan! Voit kuitenkin harjoitella jo tonttulakkien tekoa, jos uskot sen olevan haasteellista sinulle. Piirrä lopuksi tusseilla hedelmille viekkaat silmät ja hymyilevä suu. .-)
Tässä minun erittäin laadukas Paint-versioni, miltä lahjan tulisi näyttää. En nimittäin omista kameraa, jolla saisi kätevästi kuvattua. .-D Toivottavasti pystytte jotakin hahmottamaan. .-) Itse tein isilleni tällaisen joululahjan viime vuonna, ja kivaa oli. .-)
---
---
---
10 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulutervehdyksiä jakelemaan!" Jokos olet joulukortit kirjoittanut? Ei haittaa, vaikket vielä olisi, sillä silloin voit kokeilla minun vinkkiäni, jolla saat helposti aikaan erilaisia ja persoonallisia kortteja. .-) Joulukortithan pitäisi tänään (15 päivä) jo viedä postiin, joten siinä mielessä tämä ohje tulee vähän myöhässä, mutta jos olet antamassa kortteja vaikka luokkakavereillesi, ehdit hyvin soveltaa tätä vinkkiä!
Voi että, kun saisi maalaustelineellä aikaan yhtä hienoa jälkeä aikaan kuin luovat simit... Kyllähän jotkut taiteelliset saavatkin, mutta jos sinä kuulut heihin, jolta ei piirtäminen niin hyvin suju, on tästä apua!
- Mene simssiin, lavasta jouluinen ympäristö, ja ota kuvia!
- Avaa ottamasi kuvat esimerkiksi Paintissa, ja lisää niihin jouluinen tervehdys + halutessasi muita muokkauksia.
- Tulosta valmiit kuvat, ja liimaa ne korttipohjille tai tukeville papereille.
- VALMISTA!
Lisää vinkkejä:
- Jos tietokoneen kuvankäsittelyohjelmien käyttö ei onnistu sinulta, voit ihan hyvin kirjoittaa käsinkin tekstit.
- Voit myös etsiä netistä jouluisia kuvia ja hyödyntää niitä kortissasi.
- Keksi omaperäisempi joulutoivotus kuin "hyvää joulua".
- Tallenna kuvat png-muodossa.
- Jos et halua tuhlata paperia ja mustetta, voit lähettää muokkaamasi kortit sähköpostin tai mesen kautta kaverille.
Nääh, mitä intoa vaivata päätään moiseen, kun kaupasta saa valmiita joulukortteja? No sitä vaan, että itse tekemällä saat...
- omaperäisemmän lopputuloksen, eikä kortinsaaja voi saada kahta samanlaista korttia (sinun takiasi ainakaan).
- tehtyä kortista sopivan sen saajalle, hyödynnä hänen fanituksen kohteitaan ym.
- hupia, sillä hommasta tulee varmasti hauskaa, kun ryhdyt askartelemaan!
- kortinsaajan ilahtumaan! <3
Tässä vielä pari kuvaa minun aikaansaannoksistani. .-D En näitä varmaankaan aio kenellekään antaa, kunhan malliksi väsäsin. .-D
---
---
---
11 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulutarina jatkukoon" .-) Tällä kertaa tuli vähän enemmän tekstiä ja vähemmän kuvia kuin tarinan ensimmäisessä palasessa. Suunnitelmissa oli tähänkin palaseen saada enemmän kuvia, mutta tekstiä tuntui pursuavan enemmän ja enemmän, ja minun oli pakko jakaa. .-D
Vielä seuraavana päivänäkin olin katkera veljelleni ja perheelleni. Miten he olivat voineet väittää, ettei Joulupukkia muka ole olemassa? Päätin todistaa väitteeni oikeiksi, vaikkei minulla siihen paljon aikaa ollutkaan. Tänään oli jo joulukuun 24. päivä, isä hakisi kuusen illalla ja seuraavana aamuna avaisimme lahjat. Ainakin ideani tuntui paremmalta kuin vain istua sisällä toimettomana, pettyneenä ja surullisena.
Olin päättänyt aloittaa tutkimukseni talome pihalta: etupihamme koivun ympäriltä, jonne olin lahjalistani Joulupukille jättänyt. Halusin ehdottomasti tietää, olisiko puun ympärillä suuria kengänjälkiä - kyllä, isämme kengännumero on 42. Ehkä sieltä näkyisi pikkuruisten tonttujen jälkiä, jolloin tonttujen olemassaolo olisi vielä mahdollista todistaa. Haaveeni kuitenkin rusentuivat jälleen tajutessani, että viime yönä oli satanut kasapäiten lunta, jolloin kaikki vanhat jäljet olivat peittyneet. Se taas siitä ideasta. Istahdin vihoissani lumihankeen. En halunnut välittää mistään. Miten inhottavaksi mielensä saattaakaan tuntea? Vaatteeni muuttuivat nopeasti kurjiksi ja märiksi, mutta siinäpä vain kökötin. Kirpeä pakkastuuli ujelsi kasvojeni luona, ja saatoin vain huokaista. Tyhjensin hetkeksi ajatukseni ja kuuntelin vain luonnonääniä, ja ihme kyllä, paha oloni laantui pikkuhiljaa pois. Suljin silmäni ja köllähdin lumihangelle selälleni.
-Mutta mitä me voimme muka tehdä? kuulin jonkun puhuvan.
Havahduin ja nousin kiireesti pystyyn. Tähyilin ympärilleni, mutta ketään ei näkynyt. Kuvittelin varmaankin omiani. Tajusin kuitenkin aistini oikeiksi, kun kuulin jälleen jonkun sanovan:
-Emme ainakaan luovuta! Meidän on pelastettava joulu!
Nousin seisomaan ja huomasin lumikasamme takana kaksi pientä ihmistä, lapsia kenties. Itse jäin koivun taakse seuraamaan tilannetta. En kuitenkaan malttanut olla siinä pitkää aikaa, sillä uteliaisuus voitti kaiken muun.
Astuin esille ja juoksin kahden lapsen luo. Nämä olivat selvästikin poikia. Uudet kasvot eivät kuitenkaan ilahtuneet tulostani, sillä he näyttivät pelokkailta ja järkyttyneiltä.
-Sehän on itse ihmislapsi! Voi ei! Nyt hän näki meidät! punatakkinen poika hätääntyi.
-Pakoon. Enempää ongelmia ei tässä kaivata, vihreäasuinen nyökytteli. Ihmettelin poikien pelkäävää reaktiota, en kai minä niin pelottava voinut olla? Ehkä pojat eivät olleetkaan aivan tavallisia ihmisiä. Jos olisin tavannut heidät eilen, olisin saattanut vain riemuita, miten jouluisat värit heidän takeissaan komeilivat ja miten ihanasti poikien poskilla helotti tonttumainen puna. Havahduin ajatuksistani, ja huomasin lapsien korvienkin olevan suurempia kuin koskaan näkemilläni. Eivätkai he vain... Huomasin poikien lähteneen rivakkaan juoksuun. Hätäännyin, sillä jos he olisivatkin tonttuja, he voisivat todistaa Joulupukin olevan olemassa!
-Odottakaa! En minä toivo teille pahaa! Olen ystävänne! huusin kuin kuuroille korville. Pojat vain kiristivät tahtiaan.
-Minä kuulin teidän puhuneen jostain ongelmista, ja haluan vilpittömästi auttaa! Ja minä haluan tietää, onko Joulupukki vain keksittyä, kuten isoveljeni ja vanhempani väittävät, vai oikeasti olemassa. Olkaa kilttejä! jatkoin minkä ehdin. Pikkuhiljaa pojat hidastivatkin vauhtiaan ja katselivat minuun vähän väliä epäillen.
Hetki tuntui pitkältä. Seisoin paikoillani, koska pelkäsin säikäyttäväni pojat uudelleen, jos lähestyisin heitä, ja tonttumaiset lapset luultavasti pohtivat, uskaltaisivatko tulla luokseni. Ehkä toisetkin olivat hiukan uteliaita, sillä he palasivat luokseni lumikasan luokse. Itseänkikin jännitti hullun lailla. Huomasin poikien astelevan aina vain lähemmäs ja lähemmäs minua.
-Noh, mitä haluat meistä? vihreätakkinen poika tokaisi kipakasti.
-Tuota... Ajattelin vain kysyä, oletteko te kenties ton...tonttuja. Oletteko joulutonttuja, Joulupukin apulaisia? kysyin hiukan peloissani. Tunsin vaivaantuneen ilmapiirin ympärillämme.
-No niin sattuu nyt olemaan, mutta ei virallamme tai joululla ole enää mitään väliä, puna-asuinen tonttu myönsi asian aivan suoraan.
-Miksei ole väliä? Jos te olette tonttuja, täytyy olla Joulupukkikin. Ja se taas merkitsee, että minä olin oikeassa! Tiesin, että Joulupukki on olemassa! riemastuin ja aloin loikkia korkeita hyppyjä kohti taivasta. Uskomatonta, että minä saatoin olla oikeassa!
-Joulua ei tänä vuonna tule, vihreäasuinen poika sanoi huokaisten.
-Mitä? Miksei? minä puolestani kysyin ihmeissäni. Huomasin tonttupoikien menevän taas vaikeiksi.
-Onkohan tämä nyt hyvä idea? Emmehän voi edes luottaa häneen, puna-asuinen poika kysyi ystävältään.
-Lupaan olla avuksi! Ihan missä vain. Kertokaa nyt, miksei joulu muka onnistuisi! pyysin. Pojat katsoivat taas toisiinsa.
-Joulupukki on kadonnut. Hän on valittanut alaansa jo pitkään, mutta nyt hän oikeasti katosi, vihreäasuinen tonttu viimein paljasti.
-Niin. Olemme etsineet häntä kaikkialta. Jos emme löydä pukkia, eivät lapset saa lahjoja ja joulu on pilalla! puna-asuinen tonttu parahti tuskallisesti. Nyt vasta ymmärsin tilanteen vakavuuden. Olin järkyttynyt. Minne Joulupukki olisi mahtanut mennä? Ja miksi?
-Mutta... minähän voisin auttaa teitä. Lupaan, että löydämme Joulupukin ajoissa, ilmoitin voitontahtoisena.
-En tiedä, auttaako se. Olemme yrittäneet jo niin paljon, vihreäasuinen tonttu selitti.
-Meidän pitää vain uskoa hankkeeseemme. Löydämme pukin ajoissa, ja joulu toteutuu! kannustin. Pojat katsahtivat taas toisiinsa. He eivät tainneet vieläkään oikein uskoa minua, vaikka vakuuttelin kuinka hyvyyttäni ja auttamisenhaluani.
-Ei Joulupukki voi vain hävitä. Hänestä on pakko ollut jäädä johtolankoja, jotka opastavat meidät pukin luo, yritin vielä.
-Noh... Kiinni veti! tontut huudahtivat yhteen ääneen.
Saadessani heiltä hyväksynnän, olin pakahtua onnesta, pääsisin mukaan pelastamaan joulua ja kaikkea upeaa!
-Keitä te muuten olette? Tai siis, kai teillä on jotkin nimet? utelin ja esittelin samaan syssyyn itseni Janitaksi.
-Minä olen Niklas, ja tuo tuossa on Benjamin, punatakkinen tonttu kertoi. Siis punainen on Niklas, vihreä Benjamin, kertasin vielä mielessäni.
-Mutta nyt ei ole aikaa tutustua paremmin, meidän on kiirehdittävä etsimään pukkia! Benjamin hätäili.
-Olet oikeassa, olisiko sinulla mitään ideoita? Niklas osoitti kysymyksen minulle. Otsani rypistyi, kuten aina pohdiskellessani jotakin asiaa kunnolla.
-Noo, oletteko tutkineet Joulupukin talosta tai jostain muusta paikasta, missä hän yleensä viettää aikaansa? kysyin.
-Kävimme kyllä pukin taloa läpi, muttemme kurkanneet hänen huoneeseensa, Benjamin muisteli.
-Se olisi hyvä tarkastaa myös, ehkä löydämme siten jonkin johtolangan! Mutta miten pääsemme Joulupukin talolle? hätäännyin. Tontut pyörittelivät silmiään, heidän mielestä äskeinen kysymykseni taisi olla outo.
-Se on aivan helppoa, pystymme ajatuksen voimin vaihtamaan olinpaikkaamme, Benjamin ylpeili.
-Niin, miten muuten luulit meidän ehtivän tarkkailla ympäri vuoden, ovatko lapset kilttejä vai tuhmia, Niklas sanoi.
Pojat tarttuivat minua kädestä ja käskivät laittaa silmät kiinni. Tottelin, vaikka olinkin hiukan kummissani, miten se mihinkään liittyi. Muutaman sekunnin päästä koin kuitenkin suuren yllätyksen, kun sain luvan avata silmäni: kotipihani tuttu ympäristö monine taloineen oli tipotiessään ja tilalla oli vain suuria lumikinoksia ja hiljaista.
-Miten te...? En meinannut saada sanaa suustani ollessani niin hämmästyksissäni, olin seisonut koko ajan paikallani, ja silmien räpäytyksen aikana olin mukamas siirtynyt eri paikkaan!
-Mitä sinä seisot siinä, meidän on mentävä jo! kuulin Niklaksen äänen takaani, tontut olivat lähteneet jo liikkeelle minun ihmetellessäni. Otin pari juoksuaskelta, ja pian sainkin pojat kiinni. Katselin ympärilleni ihastuksissani, ja salaa haaveilin pääseväni tutustumisretkelle joulupukin pajaan ja tapaamaan Petteri-punakuonon! Tiesin kuitenkin, ettei sellaiseen olisi nyt aikaa, pukki täytyy löytää ensin.
---
---
---
12 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulurauha kuuluu kaikille!" Oletko miettinyt, kenen ansiota on se, että olet esimerkiksi päässyt joka päivä lukemaan joulukalenterini luukkuja? Juuh, minun ansiotanihan se on, kun olen näitä tehnyt, tiesin, että ajattelette niin! <3 Joo, mutta nyt en hakenutkaan tuota vastausta, miettikääpä uudelleen. Annan vinkin: apuri on siinä huonessa, missä sinä juuri tällä hetkellä olet. ,-) Aivan oikein, tietokoneesi!
Onko sinulla tietokone päivittäin käytössä? Aijai, siispä sinunkin koneesi joutuu joka päivä hurisemaan ja puhisemaan sinun puuhaillessasi kaikkia kivoja juttuja. Eikö olisikin reilua muistaa myös läheistä ystävääsi, tietokonetta, jouluna? .-) Ennen kuin jatkat lukemista, pitäkää pieni hemmotteluhetki: rapsuta ja silittele konettasi hetken. ,->
Tässä lisää vinkkejä koneen olon mukavoittamiseksi:
- Pyyhkäise pölyt pois näytöltä ja putsaa näppäimistö
- Imuroi koneen tuuletusaukkoa
- Poista koneeltasi jotain turhia tiedostoja
- Tarkasta virustorjunnan toimivuus
- Anna koneellesi lepopäivä (jos sinun on aivan pakko päästä koneelle, yritä edes tehdä koneelle rennompaa esimerkiksi pitämällä vain muutamaa sivua auki yhtä aikaa, jotta toisen ei tarvitse täysillä hurista)
- Toivota koneellesi hyvää yötä, kun laitat hänet nukkumaan (=sammutat koneen)
Pitäkää koneistanne huolta. <3
---
---
---
13 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulu maistuu hyvälle" Viimeksi taisinkin mainita, etten ole kehuttavan taitava kokkaaja, mutta se ei haittaa ollenkaan. .-) Onneksi on iloisia ja mahtavia sivuja, joilta voi katsoa ruokaohjeita. .-> Saahan kaupastakin ostettua, mutta kotona voi tehdä ilman lisäainesörsselistä, ja pysyt itse vaikuttamaan makuun ja lämpöön. .-) Kaikki siis kokkaamaan!
Tällä kertaa herkut saa tarjota ~Luova tauko~ -blogi, jonka löysin ihan googlettamalla, kun etsin joulutorttutaikinaohjetta. .-) Minä söinkin tässä joku päivä joulutorttuja -kaupasta ostettuja, mutta oli vähän turhan paljon hilloa minun makuuni. Siinä sen taas näkee, että omatekemä on laadukkaampaa. Itsetekemissä olisin saanut laitettua sopivan määrän hilloa. Mitä tästä opimme? Kaikki kokkaamaan itse! Tästä linkistä pääset ohjeen luokse. <3 Menkäähän myös toki katsomaan, miten upean ruoka-aiheeseen liittyvän piparkakkutalon Aijca/Anna Elisabeth on saanut aikaan!
---
---
---
14 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
Nyt loistaa kolmas kynttilä,
niin kirkas, kutsuva.
Oi, kohta meille kuningas
jo syntyy tallissa.
---
---
---
15 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Jouluna on hauskaa" Joulu tulee nopeammin, kun puuhastelet jotain jouluista ja riemukasta. Ja mikäs olisikaan parempi tapa viettää tuleva viikonloppu kuin kivoja jouluaiheisia pelejä pelaten!
Keräilin muutamilta pelisivuilta jouluisia pelejä. Toivottavasti kaikille löytyy omat suosikkinsa! Itse ainakin olen lähes koukuttunut joistakin keräämistäni peleistä. .---D Hauskoja pelihetkiä!
Valitse tämä peli, jos olet...
Pelit tarjosivat:
PrimaryGames, Arcade, Kaboose, A Kid's Heart, FreeWorldGroup
---
---
---
16 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulu on mieluisa lahja"
Simit ilahtuvat kaikenlaisista lahjoista, vaikka paketti sisältäisi vain risan, lammesta ongitun saappaan. Ikävä kyllä moista ei voi soveltaa oikeassa elämässä, koska ihmiset ovat viisaampia ja monimutkaisempia kuin rakennetut koneet ja simit. Ystäväsi tuskin ilahtuisivat, jos antaisit hänelle reikäisen ja homeisen saappaan.
Mistä voi tietää, mitä ystävä haluaa joululahjaksi? Se on itseasiassa aika helppoa. Sinun täytyy vain paneutua pohtimaan ystäväsi käytöksen perusteella, mitä hän voisi haluta joululahjaksi. Ihmisiä on todella monenlaisia, joten en voi oikein laittaa listaa hyvistä joululahjoista, jotka olisivat juuri täydelliset ystäväsi elämään. Onneksi sinä kuitenkin tunnet ystäväsi ja tiedät kyllä, mitä he haluaisivat joululahjaksi. Jos et kuitenkaan vielä tiedä, aloita tiivis tarkkailu viimeistään tässä vaiheessa, jotta saisit lahjat jouluksi. Kyllä, lahjan ostaminen vaatii suuren vakoilutyön.
Miten sitten vakoillaan? Et tarvitse mitään salakuuntelunauhureita tai ajatustenlukukonetta. Riittää, että olet tarkkaavainen ja ovela.
- Voit katsella, kun kaverisi ostaa karkkeja. Silloin tiedät, mistä mauista he pitävät. Silloin voit antaa makoisan joululahjan.
- Jos kaverisi valittaa esim. kylmästä, eikä hänellä ole hanskoja, pipoja tai mitään, auta sinä ja osta hänelle sellaiset. Ei ole kenenkään etu paleltua!
- Kun kaveri hypistelee jotain tavaraa kaupassa ja huokailee sen perään kaipaavasti, hän saattaisi haluta tavaran itselleen, muttei raaski ostaa sitä. Mahtikamu ostaa tällaisen tavaran kaverille joululahjaksi.
Huom.
- Ota huomioon myös lempivärit, fanituksen kohteet, tyyli ym.
- Älä osta lahjaa, mistä itse tykkäisit, vaan minkä luulet kaverisi haluavan
- Jos muu ei auta, kysy vain, mitä kaveri haluaisi lahjaksi. On kivempi saada hyödyllinen ja "tunnettu" lahja kuin epäkäytännöllinen yllätys. Yritä kuitenkin ensiksi pohtia kysymättä, sillä yllätys on aina yllätys ja sata kertaa kivempi kuin valmiiksitietoinen.
---
---
---
17 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulu on vauvojen juhla" Muistat varmaan menneiltä vuosilta, kun sait paljon kaikkia kivoja leluja ihan pienenä. Minä heräsin ainakin aikaisin availemaan paketteja, ja niistä löytyi iloisia yllätyksiä. Seuraavaksi aloin katsoa telkkarista tulleita jouluisia lastenohjelmia. Kuluneita vuosia ja hetkiä ei saa enää takaisin, mutta aina voi yrittää päästä ainakin tunnelmaan.
Ei ole väliä, minkä ikäinen olet, sillä vauvailla saa ja pitääkin välillä. Vanhat lastenohjelmat ovat todella hyviä, ja on paljon hauskempaa katsella kaikki juonekkaat kertomukset, kun tajuaa kunnolla juonen. .-D
Löysin youtubesta tällaisen Joulupukki ja noitarumpu -lastenohjelman, josta ainakin itse tykkäsin pienenä. Katsele tätä ja muistele niitä ihania menneitä jouluja. <3 Jos omistat pikkusisaruksia, pyydä heidät toki mukaan ja fiilistelkää joulua yhdessä. .-)
Muista, että voit tietysti etsiä myös jotain tiettyä ohjelmaa laittamalla sen nimen youtuben hakukenttään. .-)
---
---
---
18 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Tunnelma luo joulun OSA 1" Tuntuisiko sinusta jouluiselta, jos ei olisi kuusta, kynttilöitä ja muita iloisia valoja? Olen samaa mieltä. Ihmiset ostavat paljon "turhia" joulutavaroita, joita ei oikeastaan edes tarvitsisi. Silti ne ovat arvokkaita. Ei ole montakaan taloa, jossa ei mitään joulukoristeita olisi. Mitä tämä kaikki kertoo? Sama sääntö pätee myös simssissä. Tunnelma luodaan lataamalla kaikkea ihanaa joulutavaraa! Ja muistakaa, se ei ole turhaa! .-)
Tällä kertaa otamme silmätikuksemme makuuhuoneen, jonka saa helposti ja vaivattomasti jouluiseksi. Kuten kuvastakin näkee, siihen tarvitaan vain pari hassua tapettia ja peitettä sekä mukavan tuntuinen pyjama. Alla latauslinkit modthesimsistä! Kiitos! .-)
Lakanat
täältä täältä täältä täältä täältä
täältä täältä täältä täältä
Seinät ja lattiat
täältä täältä
täältä täältä täältä täältä
Pyjamat
---
---
---
19 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Olethan muistanut olla kiltti?" Joulun lähestyessä tontut tulevat kyyläilemään puuhiasi ikkunasta! Tuhmat saavat lahjaksi risuja ja hiilenmurikoita, kun kiltit saavat iloisia asioita. .-) Kumpaa sinä haluat? Niin minäkin, kannattaa siis olla kiltti. .-> Vaikket uskoisikaan Joulupukkiin, voi silti kilttinä oleminen kannattaa. Vanhemmat antavat varmasti mielummin kiltille sinulle kuin tuhmalle sisaruksellesi enemmän lahjoja. .-> Lisäksi tulet itsekin paremmalle mielelle, usko pois. .->
Mukavia tekoja on tusina, ja jokaiselle löytyy oma tapa julistaa ystävällisyyttään ja kiltteyttään. Koolla ei ole merkitystä, vaan ajatuksella. Joskus pienikin teko voi pelastaa toisen päivän, ja sen tulet huomaamaan, jos noudatat ohjeitani. .-)
Näin voit olla mukava...
Kotona:
- Tottele päivän ajan mukisematta vanhempien käskyjä
- Tee pyytämättä jokin kotityö (siivous, ruoanlaitto, pienten lasten hoito)
- Vietä aikaa perheesi kanssa (lautapelit, perheleffa, pikkusisarusten kanssa leikkiminen)
Kodin ulkopuolella:
- Halaa ystävääsi ilman erityistä syytä <3
- Kerro jotain omaperäistä ystäväsi hyvistä puolista hänelle
- Kokeilkaa jotain uutta ja vahvistakaa ystävyyttänne (mitä vain, mitä kukaan ei ole kokeillut)
- Viittaa tunnilla, jos kukaan muu ei viittaa ja itse tiedät vastauksen
- Osta kavereille pieniä lahjoja (heseateria, karkkipussi)
- Anna joulukortteja
- Lähetä kiva tekstari
- Kerro ystävällesi, miksi hän on sinulle niin arvokas
- Leivo kavereillesi pipareita, joissa lukee keskellä heidän nimensä
Netissä:
- Kommentoi blogia, jonne et ole ennen kommentoinut
- Kerro 5 hyvää asiaa blogista, jonne tulee yleensä vain lyhyitä kommentteja
- Kehu puolitutun/tuntemattoman kuvia (facebook)
- Kirjoita pitkä kommentti
- Kerro nettikaverillesi, miten hän on vaikuttanut sinuun (aatteet, käytöstavat)
- Jutustele mukavia mesessä
- Jos näet haukkumakommetin, kirjoita vastapainoksi jotain kivaa ja puolusta kiusattua
- Järjestä lukijoille jotain kivaa blogissasi (kilpailu, arvonta)
Sovella vinkkejä halujesi mukaan ja keksi omia. .-) Näillä varmaan pääset kuitenkin alkuun. .-D Muista, mitä enemmän hyviä tekoja teet, sitä suuremmin tulet saamaan takaisin. Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. .-)
---
---
---
20 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulu tekee tarinoita" Tänään luukusta paljastuu ensimmäinen osa joulutarinaani, jota kirjoittelen palasina pitkin joulukuuta. Tällä kertaa tarina on kuitenkin tekstipainoitteisempi ja minäkertojalla etenevä. Päähenkilönä ja selittäjänä toimii 10-vuotias Janita. Annetaan puheenvuoro hänelle. Hyviä lukuhetkiä. .-)
Tätä hetkeä olin odottanut koko viikon! Oli viimeinkin neljäs adventtisunnuntai, ja kokoonnuimme perheen kanssa tapamme mukaan adventtikynttelikön luokse juhlistamaan tilannetta. Meidän perheessämme adventtikynttilöiden sytyttäminen hoidetaan aina huolellisesti ja pyhästi saman kaavan mukaan: äiti sytyttää kynttilän, pidämme pienen hiljaisen hetken tuijottamalla sitä, ja lopuksi laulamme adventtilaulun. Minusta on ihanaa tuijotella loimuavaa liekkiä ja tuntea joulun lähestyvän aina uuden kynttilän syttyessä. Huomennahan joulu jo koittaisikin aina yhtä loisteliaana ja antoisana. Minusta on mahtavaa, kun Joulupukki saapuu tuomaan lahjoja, joita olen saanut odotella koko vuoden! Joulussa pidän myös leppoisasta tunnelmasta ja säkenöivistä jouluvaloista, jotka pilkottelevat vähän jokaisesta välistä.
Samassa havahduin ajatuksistani, olen mahdottoman kova ajattelemaan asioita. Äiti aloitti laulalamaan adventtilaulua, ja minä veisasin tapani mukaan kovaa ja elämöivästi, kuten äitinikin. Isä visersi matalalla äänellään takana taitavasti. Hän on taidokas laulaja, toisin kuin veljeni. Aaron ääntä kuului tuskin ollenkaan. Ennen veljeni oli aina kiva ja leikki kanssani. Kun hän meni uuteen kouluun ja sai kavereita, hänestä tuli aivan erilainen. En ymmärrä, mutta hän ei enää halua laulaa kanssamme. Minusta se on outoa, koska laulaminen on mukavaa.
Lopulta saimme laulun loppuun, ja minun oli pakko hypätä vielä pari riemunloikkaa, niin innoissani olin! Olimme sytyttäneet adventtikynttilät vasta illalla, sillä olimme käyneet aamulla kirkossa, jonne oli melkoisen pitkä matka syrjäkaduiltamme, emme nähkääs omistaneet autoa. Asun pienessä omakotitalossa, joka sisältää kolme makuuhuonetta: yksi minulle, toinen veljelleni ja kolmas vanhemmilleni. Niiden lisäksi talossamme on yksi iso huone, jota käytämme keittiön ja olohuoneen yhdistelmänä. On meillä vessakin, tietysti.
-No niin lapset, menkää leikkimään hetkeksi, niin laitamme isän kanssa pientä purtavaa ennen nukkumaan menoa, äiti sanoi hymyillen.
-Mä en oo mikään kakara enää! Eikä kello ole vielä edes yhdeksää! Aaro-veljeni murahti.
-Minä ainakin menen mielelläni nukkumaan, koska silloin aamu ja Joulupukki saapuvat nopeammin, pölisin innostuksissani.
Lähdin juoksentelemaan olohuoneeseen päin, kun huomasin veljeni tulevan perässäni.
-Mahtaakohan pukki tuoda kaikki toivomani lahjat? pohdiskelin ääneen. Olin yrittänyt olla joko joulukuun ajan kilttinä, jotta saisin kaikki toivomani nukke- lahjat ja muut hienoudet. Aaro puolestaan naurahti ilkeällä naurullaan vähätellen puheenaihettani.
-Älä jaksa. Miten sä voisit mitään saada, kun köyhällä ja tyhmällä perheellämme ei ole mitään varoja? Aaro tuhahti.
-Joulupukilla on varoja varmaan miljoonia euroja, kun hän ostaa kaikille maailman lapsille lahjoja! Kyllä minä paketteja saan, vaikka äidillä ja isällä ei olisikaan varaa lahjoittaa, selitin. Veljeni pyöritteli silmiään. Sen jälkeen kuulin hänen suustaan järkyttävän asian:
-Ei Joulupukkia ole olemassakaan! Onko se niin potun vaikea käsittää? 
Lamaannuin hetkeksi täysin, en osannut sanoa tai tehdä mitään, kaikki tuntui mahdottomalta. Miten niin Joulupukkia ei olisi olemassa? Pakkohan hänen on olla, niin kuin linnulla on sulka. Tekikö veljeni minulle kiusaa tahallaan? Aina hän nykyään nälvi minua, minkä vain pystyi.
-Mutta... mutta on hän taatusti on, sopersin.
-No eikä ole! Kaikki ovat vain vedättäneet sua, senkin hölmö vauva! Aaro karjaisi. Nyt en ymmärtänyt. Miksi kaikki olisivat huijanneet minua tahallaan? Enkä tuntenut oloani vauvaksi, mielestäni olin jo erittäin iso ja elämänhaluinen. Äitikin aina sanoi, että minä olin veljeäni paljon järkevämpi, vaikka meillä olikin paljon ikäeroa. Siksipä päätin käydäkin taisteluun järjenvoimalla.
-Tontut hakivat pihakoivusta lahjalistani, jonka vein sinne muutama päivä sitten. Tonttuja täytyy olla olemassa, mikä tarkoittaa, että Joulupukkikin on olemassa, kerroin näkökantani.
-Iskä sen kävi hakemassa, kun sinä nukuit. Miten pukkisi edes pystyisi säilyttämään kaikkien maailman lapsien lahjoja, ja kuinka hän ehtisi jakamaan ne? Täysin mahdotonta, veli vakuutti.
-Mutta hän onkin Joulupukki, joka pystyy mihin vain, kerroin huolestuneena. Entä jos veljeni sanoissa olikin perää?
-Unelmoi ihan vapaasti, Aaro totesi muka kuin hän ei yhtään välittäisi. Minulta alkoivat jo voimat ja sanat loppua. 
-Miksi sinun täytyy olla aina niin ilkeä ja pilata onnistunut päivä? lopulta huudahdin ja lähdin ryntäämään huoneeseeni päin. Kuulin myös vanhempieni saapuneen katsomaan tilannetta. Tunsin heidän katseen selässäni. Äiti arvasi tilanteenkulun nopeasti, ja hän oli tapansa mukaan valmis puolustamaan minua. Kuulin hänen äänensä hiljentyvän hetki hetkeltä itseni juostessa kauemmaksi.
-Onko sinun aivan pakko pahoittaa aina sisaresi mieli? Saisit mennä huoneeseesi miettimään tekojasi! äiti totesi napakasti.
-No en varmana mene! Sieltä tulee yksi leffa tänään, telkkarista siis, Aaro sähähti.
-Se jää nyt näkemättä. Mistä edes riitelitte? isä tuli mukaan keskusteluun.
-Sanoin vain, ettei Joulupukkia ole olemassa. Pitäähän sen pikkuapinankin saada tietää totuus, Aaro ivasi.
-Olisit voinut tehdä sen toisella tapaa. Vaikka Joulupukkia ei olekaan olemassa, uskoithan sinäkin aikoinaan siihen taikamieheen antaumuksella. Mikset voi antaa siskollesi siihen myöskin tilaisuutta? äiti kysyi. 
Minä puolestani jähmetyin paikoillani huoneessa. Parkaisin kovaäänisesti kuullessani äidinkin sanovan, ettei Joulupukkia oikeasti ole olemassa. Huoneeni sijaitsi tismalleen keskustelijoiden yläpuolella, ja kuulin helposti lattian läpi puheet. Minua oli siis huijattu koko elämäni, kuten veljeni oli väittänyt. Yhtäkkiä kaikki hyvä ja jouluinen katosi mielestäni, ja toivoin, ettei mokoma huijarijuhla olisi vielä moneen kuukauteen. Jos Joulupukkia ei olekaan olemassa, ei mikään tunnu enää miltään. Mikään ei ole enää ennallaan. Kaikki on pilalla. Nappasin lelulaatikostani nallen, jonka niinsanottu huijari- Joulupukki oli lahjoittanut minulle viime vuonna. Otin nyrkit esille ja aloin hakata nallukkaa tosissani. Saakoot se kokea kärsimäni vääryyden ja valheet, vaikkei raukka ollutkaan tilanteeseen yhtään osallinen.
Huoneen ovelta kuului koputus. Äiti pyysi minua iltapalalle. Mitä hän kuvitteli? Aivan kuin voisin tulla noin vain, ihan kuin mitään ei olisi äsken tapahtunutkaan!
-En tule! tiuskaisin tapojani vastaisesti. Yleensä osasin antaa anteeksi, mutta näin suurta vihaa en ollut ennen tunenut. Kuulin äidin askelien loittonevan, ja lysähdin lattialle makaamaan. Jouluni olisi pilalla!
---
---
---
21 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
Toinen adventti
Toisen adventin kunniaksi saatte ihailla tätä kuvaa, sillä en mitään muuta viitsi tehdä, eh. .-D
Nyt syttyy toinen kynttilä
ja valo laajenee.
Suo Isä tänne Jeesuksen,
se hetki lähenee.
---
---
---
22 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulu ei ole joulu ilman pipareita!" Jos näin ajatellaan, ei minun jouluani laskettaisi koskaan jouluksi, koska en ole syönyt moneen vuoteen mitään pipareita tai jouluruokia. .-D Mutta eipä moinen haittaa. Piparit ovat olennainen osa joulua varmasti usealle ihmishengelle! 
Sattuneesta syystä minusta ei ole oikein innostamaan teitä kokkaamaan pipareita, mutta löysin Dansukkerin sivuilta kiinnostavan ohjeen! Kuulosti niin helpolta, että jopa minun kaltaiseni kökkö ruoanlaittaja voisi osata. Löytyy sieltä vaikeampaa ja näyttävämpääkin, että jokainen nyt sinne lukemaan! .-D Viettäkää päivää samalla tavalla kuin Johanna, jonka blogia seurailen. .-) Jos tästä ei tule jouluisa olo, ei sitten mistään! .-D
Pienen rentoutumistuokion jälkeen saa hoidettua jouluhimoa, ja kenties jaksaa sinnitellä vielä nämä kolme viikkoa jouluun. .-)
---
---
---
23 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulu on antamisen aikaa" Onko sinulla jo lahjat valmiina ystävillesi ja sukulaisillesi? Ei paniikkia, vaikkei olisikaan! Luvassa on näppärille käsille mainioita lahjaideoita. .-)
On tärkeä muistaa jouluna lähimmäisiäsi, eteenkin vanhempiasi, jotka ovat jokaisena vuonna ostaneet käyttöösi kaikenlaista ihanaa tavaraa! Vanhemmat tykkäävät omatehdyistä tavaroista! Ota tavoitteeksi tänä jouluna tehdä kaikille elämäsi tärkeimmille ihmisille hieno ja omaperäinen lahja - ja mikäs olisikaan siihen parempi ajatus kuin valmistaa omilla taitavilla kätösilläsi jotakin omanlaista! Sellaista ei löydä edes kaupoista! Voit myöskin itse tehdessä ottaa lahjansaajan mieltymykset huomioon (suosikkiväri, fanituksen kohteet...) ja tehdä siten juuri hänelle mieluisan lahjan. .-)
Kasasin netin uumenista mielestäni kivoja ohjeita jokaiselle taitotasolle. Tietysti voit myös inspiroitua näkemistäsi ohjeista ja luoda oman koristeesi! Vaikket olisikaan tehnyt mitään askartelujuttuja aikoihin, se ei estä sinua kokeilemasta nyt! Sitä suuremmalla syyllä! Älä ainakaan ajattele, ettet osaa! Pienet epäonnistumiset eivät elämää kaada. .-) Ties vaikka innostuisit tällä kerralla.
Askartelu & kaikenlainen pikkusälä:
- Kaunis paperikukka (englannin kielellä!)
- Läjä askarteluohjeita innokkaalle
- Helppo koriste
- Näyttävä ja helppo (olen kokeillut!)
- Huovutusta
- Helmikoristeita
Neulonta
Lisäksi myös kirjastojen Käsityö-osastoilta löytyy hyviä kirjoja ja lehtiä, joista voit löytää vaikka mitä ihania ohjeita! <3 Voit myös googlailla lisää, jos mikään minun löydöksistäni ei iskenyt sinuun. .-)
---
---
---
24 päivää jouluun...
Päivän joulubiisi
"Joulun täytyy olla puhdas" , kuului kerran yhden leikkini tunnuslauseena. .-D Se sopiikin tämän teeman pääsanomaksi! 
Eikö olisi mukavaa, kun jouluna voisi ottaa vain rennosti; makoilla ja tehdä vain ei mitään? Onko perheelläsi kuitenkin tapana siivoilla vasta muutama päivä ennen joulua, jolloin paineet ja kiireet menevät kaiken löysän ja iloisen joulunvieton päälle? Minun mielestäni jouluna ei ainakaan pidä tehdä mitään ikävää tai työlästä. Siksi kannattaakin helpottaa joulunalaisajan kiireitä jo nyt.
Tee asiat kerrankin eri tavoin ja aloita joulusiivous joulukuun alussa. Siten loppua kohden helpottaa, joulukin tulee nopeammin puuhastellessa! Motivoidu ja näytä esimerkkiä muillekin perheenjäsenille. Innosta heidät mukaan siivousurakkaan. Eikä homma loppujen lopuksi urakalta tunnukaan, kun tekee asioita sopivissa määrin. Yhtenä päivänä voit päättää siivoavasi esim. 10 minuuttia (tai enemmänkin, jos puhtia riittää ja talo kaipaisi siisteyttä). Toinen vaihtoehto on tehdä jokin "kokonaisuus" valmiiksi päivässä, kuten:
- siivota vaatekaappisi ja hankkiutua eroon turhista vaatteista (kirppariin, lahjaksi)
- järjestellä cd-levysi
- vaihtaa lakanat sänkyihin
- järkätä koulussa pulpetin tai loksun sisällön
- tampata mattoja
- olla vapaaehtoinen vessansiivousvuorossa
- tyhjentää huoneesi roskiksen ja lajitella roskat
- pestä pyykkiä
- imuroida huoneesi
- tai ihan mitä vain keksitkään
Huom. Jos talossasi kuitenkin on jo valmiiksi siistiä, ei joulusiivousta kannata vielä aloittaa. Muuten saatat joutua hommiin vielä uudestaan, kun paikka ehtii sotkeutua ennen joulua. .-D Tämän oli vain tarkoitus herätellä "saastaisempia", kuten minua ja huonettani, valmistautumaan ajoissa! .-D Päätin juuri, että sitoudun 10 min/päivä -juttuuni. Katson, saanko kaiken valmiiksi ennen joulua. .-D
----
----
----
27.11.2011: Ensimmäinen adventti
Virittäytykää joulun tunnelmaan! .-) Haenpa tähän jouluisen biisin avuksi! Tämä biisionkin täälläpäin ajankohtainen, lunta ei ole vielä yhtään satanut. .-D Laulakaa!
"Nyt sytytämme kynttilän,
se liekkiin leimahtaa.
Me odotamme Jeesusta,
seimessä nukkuvaa."
Kommentit