Nyt viimein sain kerättyä voimia, ja tehtyä ekan osan HL:ään. .--) Jos et tiedä, mikä HL on, käy lukemassa sen säännöt. Kyseessä on siis minun oma keksimäni sims-haaste. Toivottavasti teitä innostaa kokeilla, kun näette, millaista minulla on pelissä ollut. .-D Lukekaa. .-)
Heips, minä, Jared Lemon olen saanut kunnian olla ensimmäinen simssiliinin koesim HL-haasteelle. Tarkoittaa se sitten hyvää tai pahaa... Jokatapauksessa, pääsette seuraamaan minun ja tulevan sukuni elämää! Juhuu, en malta odottaa! Seuraavaksi muutamia faktoja minusta:
-Tavoitteeni on suosio
-Elämäni suurin haaveeni on olla Mediamoguli (Toimittaja uran huippu)
-Pidän puna- ja harmaahiuksisista
-Inhoan löyhkää
-Luonteeltani minua voisi kutsua siistiksi (7) ja vakavaksi (3), muissa osa-alueissa olen aika keskiluokkaa (5).
Omistan myös kisun nimeltä Lena. Suurimmaksi osaksi siksi, etten tuntisi oloani niin yksinäiseksi tässä rankassa maailmassa. Lena on hyvin hauska kisu, ja olemme hyviä ystäviä keskenämme. Tunnen sen jopa luonteeltaankin, niin hyvin olen perehtynyt kisuuni. Lena on erittäin nokkela, laiska, seurallinen, säikky ja siisti, selvästikin juuri sopiva kissa minun kaltaiselleni simille!
Seuraavaksi esittelen sukumme ylpeyden, nimittäin Lemons-kyltin. Silloin kaikki tietävät, keitä kuuluisuuksia tässä talossa asuvat! Kylttini on erittäin sievä, eikös olekin? Niin kaunis, etten voinut malttaa olla ostamatta sitä jo ensimmäisenä päivänä, mitäs muuta tarpeellista voisinkaan kaivata? Tässä on aivan kaikki. Tulee mahdottoman ylpeä olo, kun katsoo tuota ihanaista kylttiä!
Lehden saapuessa pihalleni, menin tekemisen puutteesta tutkimaan sitä hiukan paremmin. Satuin katsomaan jopa työpaikkailmoitukset, muttei mitään kiinnostavaa tullut esiin. Nyrpistelin nenääni, ja heitin typerän lehden päin maata. Minähän en suostu ottamaan muuta työtä kuin unelma-alallani.
Pakkasen kiristyessä menin laittamaan valkean omistamaani takkaan. Kyllähän se lämmittikin mukavasti, ja koristi täydellisesti muuten tyhjää asuntoani. Tunsin oloni niin pieneksi suuressa tyhjässä olohuoneessani. Pohdiskelin, kuinkakohan kauan minulla menisi aikaa sisustaa se täysin valmiiksi. Havahduin haaveistani kamalan tunteen myötä.
Ihan vammainen idea, että saa ostaa vain yhden esineen päivässä, vessanpönttö tulisi nyt tarpeeseen... Ei auta muu, kuin pidätellä huomiseen.
Pian ulkoa kuului ääniä, ja tajusin naapureideni tulleen katsomaan minua. Ovatpa monet uteliaita, varmaankin kuulleet minun olevan se ihkaensimmäinen HL:n aloittaja! Jututettuani vieraita muutamalla sanalla sain selville, ettei kukaan ollut kuullutkaan mistään HL:stä, ja ihan huvikseen tulivat tervehtimään uutta asukasta, niin kuin täällä päin kuulemma on tapana.. Parhaiten tulin juttuun Varpu nimisen punapään kanssa, oikein viehättävä ja kaunis nainen!
Kutsuin Varpun sisälle, jotta saisimme keskustella rauhassa. Esittelin hänelle huoneiden upeita tapetteja, kun sisällä ei muuta ollutkaan. Meillä oli yllättävän paljon samoja mielenkiinnonkohteita, ja juttua syntyi! Aloin jopa kertoa Varpulle, millainen tämä HL-haaste oikeastaan on, mutta pian jouduin keskeyttämään erittäin ikävän asian vuoksi...
Pahus, olisi sittenkin pitänyt ostaa wc-pytty ensimmäisenä päivänä! Mokasin täydellisesti laskiessani huosuihin, ja vielä Varpun nähden! Tämäkin ällöksyi minua sen jälkeen, ja olin niin nolo, että toivoin voivani hukkua jalkojeni alla olevaan lätäkköön, ja kadota maailmasta! En kuitenkaan voinut sitä tehdä, minun sukunihan pääsee tämän haasteen loppuun asti, saatte vielä nähdä!
Yritin korjata nolon tilanteen pistämällä peliin kevyttä flirttiä. Varpukaan ei näyttänyt miltään siisteysintoilijalta, minkä päättelin naisen ulkonäöstä: asuna oli likainen pyjama, jota ei varmaan oltu ikinä pesty. Rasvaiset hiukset kertoivat, ettei suihkussakaan oltu aikoihin käyty. Hurmaillessani painauduin lähemmäs Varpua, jolloin tajusin hänen löyhkäävän. Miksi minä edes aloin flirttailla, minähän inhoan löyhkää! Mutta pidän punaisista hiuksista, ristiriitainen tilanne!
Vieraiden lähdettyä tajusin, että oli aika ruokkia Lena. Ruokakulhoa kun en voinut hankkia, minun oli syötettävä sille pelkkiä herkkupaloja, joita taskussani oli muutama. Lena oli järjestelyyn tyytyväinen, kukapa ei tykkäisi syödä pelkästään herkkupaloja kunnollisen ruoan sijasta. Toivoin kovasti, ettei kisuni lihoaisi yksipuolisesta ruokavaliosta...
Päätin hyvissä ajoin alkaa kouluttaa Lenasta iloisesti leikkivää kissaa, ettei vain riitaisana ajaisi kaikkia kivoja sulhasehdokkaita pois. Tahdoin tietenkin myös Lenalle pitkän ja onnellisen suvun, saattoi kissani olla ylpeä minusta!
Sulhaskissoja ei kuitenkaan kulkenut tonttimme ohi, Lena joutui harjoittelemaan leikkimistä isojen susien kanssa, mikä hieman huoletti minua, mutta arvelin kisuni kuitenkin selviävän, varmasti se oli kovempaa tekoa kuin joku pönttö susi.
Saatoin siis mennä hyvillä mielin nukkumaan, kun tiesin kissallani olevan kaikki hyvin. Hyvistä yöunista sain kuitenkin vain haaveilla, jouduin nukkumaan makuuhuoneessani ilman pehmoista sänkyä, mikä sai selkäni tuntumaan erityisen kipeältä. Kaiken lisäksi tökkäsin jalkani vahingossa seinän läpi, ja varpaani tunsivat paleltavuutta pihalla. Onneksi sentään Lena tuli joskus nukkumaan kanssani viereeni, tunsin itseni kerrankin samanarvoiseksi kuin kissa. Vaikka onhan sekin jonkinlainen kokemus.
Aamulla tunsin nälkäni kasvaneen ylitsepääsemättömäksi, ja ilokseni sain ostaa kivan jääkaapin, joka toi kodikkuutta tyhjään keittiööni. Noh, enhän tietenkään saanut mitään hienoa ruokaa valmistettua, työtasot ovat siihen tarkoitukseen, siksi päädyinkin popsimaan aamupalaksi pussillisen sipsejä. Oli niitäkin nautinnollista syödä, varsinkin tosi nälkäisenä. En meinannut saada pidettyä suutani kiinni, niin nälkäinen kun olin.
Vautsi, minuapa nyt onnisti! Löysin työn uudesta lehdestä, ja jo saman päivän aikana oli ensimmäinen työpäiväni! Peukut pystyn vaan, olen varma saavani ylennyksen, vointinikin on mitä mainioin, ottamatta huomioon mukavuuden punaisuutta edellisen yön lattialla nukkumisen takia, ja sen eilisen nolon jutun jäljiltä hygieniani on mitä on.. Onneksi työpaikallani on muuten vessa!!
Lena joutui jäämään yksin kotiin, mutta se pärjäili ihan hyvin. Olin ostanut sille pari pensasta raavittavaksi.
Illalla palatessani töistä oli Lena hyvin kärttyisän näköisenä nuolemassa maassa olevaa likalätäkköä. Sentään se oli jotain syötävää keksinyt.
Aloin tarjoilla Lenalle herkkupaloja, ja pian kisu olikin tyytyväinen. Tiedustelin Lenalta päivän kuulumisia, mutta kadun uteliaisuuttani.
Lena kertoi Varpun käyneen kolkuttamassa ovelle ollessani töissä. Varpu oli kuulemma näyttänyt erittäin kärttyisältä, kun en ollutkaan kotona. Pelkään pahoin, että Varpu suuttui minulle, eikä tule enää ikinä käymään. En omista edes puhelinta, jotta voisin soittaa ja selittää poissaoloni. Hetkonen, miksi tämä asia vaivaa minua, enhän minä ole Varpusta kiinnostunut, joten mitä väliä, vaikka hän ajattelisi minusta pahoja?
Seuraavana päivänä minun oli aivan pakko saada ostettua hana, jotta voisin peseytyä. (En voinut ostaa suihkuja, koska ne jumittavat pelissäni, siksi olen ladannut hackin, joka sallii pesusienipesun normaalina toiminona.) Minua niin oli ällöttänyt saastaisena olo, ja pystyin vain huokaamaan helpotuksesta, kun viimein sain mahdollisuuden pesuun.
Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, ja seuraavana päivänä ostin isoenergisen sängyn, jossa sain nukuttua univelkani pois. Nukuin koko päivän, eikä mitään jännää ehtinyt tapahtumaan. Paitsi tietenkin näin unia itsestäni, olivat muuten hyviä unia. Sukuni oli päässyt haasteen loppuun asti, ja minä olin tyytyväinen.
Nukuttuani jaksoin seuraavana päivänä ostaa puhelimen, kaipasin sosiaalisuutta yksitoikkoiseen elämääni. Enempiä miettimättä soitin ensimmäiseksi Varvulle pyytääkseni tämän treffeille, ja Varpu olikin innoissaan. Hän lupasi tulla hetikohta. Minäkin mietin hetken, mitä olin tehnytkään, mutta mietittyäni hetken ymmärsin Varvun olevan minulle unelmien nainen.
Treffimme sujuivat aluksi rauhallisesti tanssiessamme hitaita. Katsoimme vain toistemme silmiin, kunnes tajusin astuneeni Varvun varpaille. Tämä oli alkuun ärtynyt, mutta onneksi minulla oli omat keinoni pelastaa päivä.
Varpu taas katsoi ihmeissään sormusta, mutta eihän hän voinut olla suostumatta hienoon ehtooni. Vaikka olimme tunteneetkin vasta hetken, pyysin Varpua muuttamaan taloomme, ja tämä suostui siihenkin. Olin tyytyväinen saavutukseeni. Nyt oli jo vaimo ja kissa, enää lapset puuttuivat.
Seuraavana päivänä ostin vaatenaulakon, jotta Varpu saisi jotain muuta päälle pantavaa. Kovan suostuttelun jälkeen sain Varvun luopumaan vanhasta reikäisestä pyjamastaan, sekä hankkimaan itselleen arkiasuksi ja yöpuvuksi eri asut.
Kun Varvulle oli hankittu uudet kuteet, siirryimme ulos hoitamaan talon takana olevaa kasvimaatani. Päätin viljellä tomaatteja kasvihuoneessa, sillä siellä pystyi kasvattamaan ympäri vuoden kasveja. Kyllä nyt tulee säästettyä paljon, kun voimme kasvattaa kotona ruokatarvikkeet, eikä tarvitse tilata lähettipalvelusta! Ja siemet ja lannoitteet ei tietenkään mitään maksa...
Myöhään yöhön kestäneen kasvienhoito session jälkeen olimme niin väsyneitä, että heittäydyimme sängylle lepäämään. Tänään en jaksa tehdä enää mitään!
Pian kävimme nukkumaan, mutta ennen sitä olimme pitäneet vähän hauskaa, hehe..
Seuraavana päivänä hankin peilin, jotta Varpu sai muutettua hiuksiaan ja meikkiään, sekä hankittua karismaa uraansa varten! Tässä muuten muutamia faktoja Varpusta:
-Nimi: Varpu Lamppuaho
-Tavoite: nautinto
-Elämän tavoite: 100 ensitreffit (En ymmärrä, normistihan se on 50, mutta Varpulla oli 100. .-o)
-Ammatti: Huoltoaseman myyjä (Löysäily-ura)
-Luontteltaan Varpu on todella sottaisa (0), vakava (0), laiska (0), sekä keski menevä (6) ja marisija (5)
-Miellyttää lasit ja tukevahkot simit
-Inhottaa blondit
Seuraavana päivänä Varvun alkanut raskaus ilmoitteli merkkejään masun kasvaessa. Varvusta asia ei kuitenkaan ollut ihanteellinen, raskauden tuomat sivuoireet mukavuuden puutteest ei ollut mukavaa koettavaa, varsinkin alkeellisessa kodissamme, jossa ei ollut mitään pehmeitä sohvia sun muita ihanuuksia. Varpu olikin asiasta erittäin kiukkuinen.
Onneksi minä tulin lohduttamaan ennen kuin mitään harkitsematonta olisi ehtinyt tapahtua.
-Hienoa, isin pikku Lemon siellä kehittyy. Isi saa olla ylpeä ensimmäisestä lapsestaan, lepertelin tyytyväisenä alkeisvauvalleni.
-Miten niin Lemon? Vauvastahan tupsahtaa Lamppuaho. Minun sukunimeni mukaan, tietenkin. Emmehän me ole edes naimisissa, Varpu huomautti.
-Niin, tosiaan. Sääli, harmistelin, kunnes sain loistoidean.
-Varpu, mennään naimisiin! Tässä ja heti, jotta lapseni saa nauttia minun sukunimestäni, huudahdin.
-Nytkö? Oletko aivan varma? Varpu kysäisi epäuskoisena.
-Älä nyt, olemmehan me täydelliset toisillemme, ja saisihan vauvakin minun sukunimeni silloin, anelin.
-No joo, mikäs tässä sitten, Varpukin myöntyi.
Niin vaihdoimme sormukset juhlallisesti, kaikki meni suunnitelmien mukaan!
"Tilaisuuden" päätyttyä minun ja tuoreen vaimoni, Varpu Lemonin, oli aivan pakko valittaa huonosta mukavuudestamme. Ja mikäs sen mukavampaa kuin samoilla asennoilla ja eleillä!
Seuraavana päivänä minun mennessäni jo työskentelemään, päätti Varpu aloittaa elämäntavoitteensa toteuttamistaan täyttä ilkeyttään. Hän päätti aloittaa haasteensa käymällä ensitreffeillä ystävänsä Teuvo Karvisen kanssa.
Onneksi uskollinen bestikseni Lena pomppasi Teuvon naamalle raadellen sen täyteen verisiä naarmuja. Teuvo oli tietysti niin kokematon eläinten kanssa leikkimisestä, ettet saanut kisuani millään irti itsestään. Varpukaan ei tehnyt mitään asian hyväksi, töllötti vain sivusta pohdiskellen, milloin Lena lopettaisi hänen seuralaisensa kiusaamisen.
Ikävä kyllä kaksikon treffit sujuivat loistavasti, eikä Varpulla ollut aikomustakaan kertoa asiasta minulle! Saa kyllä kuulla kunniansa, kunhan saan hänet kiinni itse teossa!
Päästyäni töistä Varpu vietti edelleen aikaansa Martti-ystäväänsä halaillen. Minä en kuitenkaan ajatellut asiasta mitään kummempaa, enhän olisi edes voinut aavistaa, millaisen simin kanssa olinkaan naimisiin mennyt, parin päivän tutustumisella...
Illalla löysin postilaatikostani nimettömän rakkauskirjeen, mistä olin vallan innoissani! Olipa Varpu ollut hilpeä lähettäessään sellaisen minulle, olinpa mennyt oikean naisen kanssa naimisiin, olin aina tahtonut saada rakkauskirjeitä! Ikävä kyllä Varpu ei ollut lähettänyt kirjettä minulle, vaan Teuvo, toisin en tiennyt sitä, joten miksi turhia murehtisin?
Päivät kuluivat, ja sain ostettua kaikkea kivaa taloomme. Oli minullakin paljon kivempaa käydä peseytymässä, kun pystyin kuuntelemaan lempimusiikkiani täysillä samalla. Toisin, Varpu valitti, ettei pysty nukkumaan. Hän kun herää vasta puolelta päivin, ja minä kuudelta aamulla. Ei siinä mitään, minä vain aloitan päiväni riemukkaalla aamupesulla tanssahdellen musiikkini tahtiin.
Aloimme kyllä pikkuhiljaa kyllästymään, kun aina piti pissiä housuun, ja sen jälkeen suunnata pesulle. Paljon vähemmällä vaivalla selvisi, kun hankimme pöntön. Varpukin tykkäsi, kun sai viimein päästää aamupahoinvointinsa ulos suusta...
Aika riensi vauhdilla, ja pian oli vauvan synnytyksen aika. Varpu kiljui hulluna koko synnytyksen ajan.
Lopulta Varpu asetti pienen poikavauvan kehtoon, joka oli ostettu valmiiksi jo hyvissä ajoin, eihän se nyt olisi sopivaa, että toinen joutuisi lattialla nukkumaan!
Pojasta voi selvästi havaita minun piirteitäni! Ruskeat silmät, mustat hiukset ja tumma iho! En malta odottaa hänen näkemistään vähän isompana, ties vaikka olisi täysin minun kopio! Ainiin, ja nimesi(mme)n pojun Steveksi.
Koska vauvoja tarvittaisiin vielä, päätimme ryhtyä heti hommiin!
Oli minulla kyllä mukavaa, onnistuin saamaan pakkomielteen koskea Steveeni koko ajan joka hetki. Ei ainakaan voi syyttää isyyden laiminlyömisestä. Varpukin oli tyytyväinen saadessaan nukkua niin paljon kuin vain jaksoi. Minä aina pomppasin ensimmäisenä ylös sängystä Steven kiljuessa, jos olimme nukkumassa.
Olin muutenkin innokkaampi hoitamaan Steveä, ja sillä välin Varpu tutustui jälleen uusiin miehiin. Sinä samaisena päivänä olimme onnistuneet hankkimaan jonkun mukavan sohvan, mukavuutemme nykyään kukkuikin punaisen puolella... Kuitenkin, Varpu istuskeli siellä mielellään.
Eräänä päivänä Varpukin pääsi työskentelemään minun nauttiessa vapaapäivästäni. Varpusta olisi ollut mukavampaa laiskotella kotona, mutta onneksi olin hyvä suostuttelemaan.
Tullessaan töistä Varpu tunsi raskauden ensimerkkejä. Hän oli varma olevansa jälleen raskaana, mikä hieman harmitti Varpua, hän oli saanut jo tarpeeksi Steven odottamisesta. Samassa oksennus nousi ylös, ja Varpun oli juostava vessaan, kun me omistamme niin hienon keksinnön nykyään kuin vessanpönttö.
Oikeassahan Varpu oli, hetken päästä hänen mahansa kasvoi jälleen raskausluokkaan. Varpu huokaisi syvään kyllästyneenä, mutta sentään hänen ei ainakaan töihin tarvinnut mennä. Hän voisi raskauden lomassa keskittyä elämäntavoitteensa toteuttamiseen.
Minun elämtavoitteeni ei oikein edennyt, pomo valitti koko ajan, ettei töihin tulla syömään, vaan töitä tekemään! Mutta minkäs minä sille mahdan, ettei kotona saa kunnon ruokaa... Sitä paitsi minulta puuttui ylenemisen kannalta merkittävä taitopiste, mutta kirjahyllyä ei olla vielä ehditty hankkia. Niinpä minä aloin opettaa Lenalle erilaisia temppuja.
Lena oli todella nopea oppimaan! Mutta sehän on vain hyvä, nyt saan kerättyä paljon pisteitä, sillä siitähän tulee piste, kun opettaa lemmikille kaikki komennot! Minä + sukuni aiomme saada isot pisteet!
Viimein, eräänä päivänä tontille saapui ensimmäistä kertaa poika kissa! Minä olin töissä, mutta onneksi Varpu älysi tervehtiä sitä. Olin selostanut hänelle kaikki HL:n säännöt tarkasti, jotta hän ymmärtäisi ne varmasti.
Lena tuli Arska-katin kanssa hyvin toimeen. Harmi, kun ei koppia ole ostettuna ja Arska karkasi pois. .-p
Kerran kävi kyllä ikävästi, ollessani ulkona kävelyllä salama iski päähäni. Pelkäsin kuolevani, ja sehän olisi ollut katastrofi, HL Lemon olisi loppunut siihen paikkaan! Vaivoin pääsin kömpimään sisälle, ja suunnistin kylpyhuoneeseen (jossa ei ole edes mahdollista kylpeä), mutta Varpu oli ominut lavuaarin, ja minua ärsytti. .--(
Seuraavana aamuna olin kuitenkin onnistunut unohtamaan kaikki ikävät asiat, ja siivoilin innoissani tuttipulloja.
-Sisustuksemme on aika onneton, Varpu valitti tapansa mukaan silmäillen keittiötä, jossa kökötti vain jääkaappi ja muutama tuttipullo lattialla.
-Kyllä se ajan kanssa sitten. Luomme lapsillemme vankan perustan, totesin juhlallisesti.
-Ei paljoa lohduta. Haluan vankan perustan NYT! Varpu karjaisi, että talo ihan meinasi heilahtaa.
-Mutta minä haluan olla rehellinen säännöissä, ja sinun täytyy totella! karjaisin itsekin, ja lähdin viemään tuttipulloa.
Kutsuin meille kylään vähän väliä kivoja naapureita hoitamaan hurmaavaa Steve-pojuani. Saatoin olla ylpeä hänestä! Kaikki pitivät Stevestä, tiesin jo silloin, että pojastani tulisi jotain suurta.
Tietysti meillä "suurena" ja hienona sukuna oli myös uhkaajia.
-Että oikein Jared Lemon HL-haasteen aloittaja, mikä vitsi! Luuletko saavuttavasi tällä jotain? Kirsi Lepistö aukoi päätään.
-Minähän tulen onnistumaan, ja sinä et sitä estä senkin kuvotus! karjuin raivokkaana, kuinka joku uskalsikaan esittää minulle tuollaisen väitteen? Kirsi kehtasi vielä nauraa päälle, mutta tuleepa vielä näkemään... Sitten nähdään, kuka nauraa!
Siinä oli eka osa, kommatkaa, millaista oli lukea. .--) Ja tästä ei todellakaan ole tulossa mitään kovin tarinamaista, lähinnä kasvuja ja tehtävien tekoja..
Osan aikana kerätyt pisteet:
•+2p jos luot aloittajalle ylimääräisen elätettävän (vanhus tai lemmikki)
•+2p jos et osta ensimmäsenä päivänä mitään hyöty tavaraa (jääkaappi, suihku, vessan pönttö, sänky, sohva)
Jaredin tehtäväpaketti:
1. sukupolven tehtävä: Aloituspaketti (A)
Tehtävät:
•saavuta jonkun uran huippu
•hanki ainakin viisi lasta (1/5)
•ota ensimmäinen sopiva puolisoehdokas, joka vastaan tulee ok
•+ (lemmikkielämää) hanki lemmikki, ja jatka sen sukua
Kommentit