Jäimme siihen, kun olimme ostaneet simssin Euromarketista.

--

Saavuttuamme kotiin, Fiku halusi heti päästä kokeilemaan uutta peliä, Kasa taas ei ollut kovin innoissaan ajatuksesta. Poikkeuksellisesti Fikun tahtoa kuitenkin kuunneltiin, ja avasimme sillä hetkellä ainoan talossamme olevan koneen, joka sattui olemaan kivikautinen. Se oli hidas, siinä oli aivan surkea näytönohjain, eikä siitä kuulunut edes ääniä! = aivan surkea kone simssille. Sitähän emme silloin tienneet, vaan onnesta kukkuralla Fiku halusi asentaa pelin heti. Ensimmäinen pulmamme oli asennuskoodin laittaminen, emme nimittäin yhtään ymmärtäneet, missä semmoinen oikein luki. Sitä ennen Kasa oli juuri sopivasti lukenut ohjevihkosta ja jättänyt sen ajattelemattomana johonkin. Hetken pähkäilyn jälkeen Fiku kuitenkin sai vihkon käsiinsä, ja hokasi takakannessa olevan koodin tarkoituksen. Pääsimme edes jotenkin alkuun. Näyttöön ilmestyi jokin ihme ilmoitus, jota en enää edes kunnolla muista, taisi varoitella jotain koneen huonoudesta ym. Jatkoimme kuitenkin eteenpäin ja kauhistelimme Lisenssisopimusta, ajattelimme kauhuissamme, kannattaisiko peliä sittenkään asentaa. Jatkoimme vieläkin, ja eteemme ilmestyi varmasti tyhmin juttu asentamissählingeissä. Kysyttiin, oletko edistynyt vai aloitteleva pelaaja. Innoissamme tietenkin laitoimme "edistynyt", sillä Fiku oli katsellut, kuinka hänen kaverinsa oli pelannut. Lopulta asennus kuitenkin lähti käyntiin, ja eteemme alkoi jokin muistipelin kaltainen juttu (vain peruspelissä oleva, älä ihmettele, jos et ole kuullutkaan siitä.). Aina pelin jälkeen ilmoitettiin, minkä ikävaiheen edustaja oli. Huonoin mahdollinen oli taapero, ja huipputuloksemme oli olla teini, tosi huimaa siis. Aina välillä pyydettiin vaihtamaan levyä, niitä nimittäin oli neljä. Siitä vasta ongelma tulikin, kun emme saaneet niitä irti! Meillä ei ollut mitään kokemusta pelien irrottamisesta, ja simssin kotelossa avaamisjärjestelmä oli tehty erittäin monimutkaiseksi. (Kasa kaivoi äsken pelin esiin, ja yritti irrottaa, mutta luovutti vaikeuden vuoksi.) Isämme varmaan irrotti ne taikakonsteillaan. .-D

Lopulta asennus oli ohi, ja pääsimme Päävalikolle asti. Näimme siinä reunassa pienellä "Harjoitus-pelit"-paikan, mutta ajattelimme olevamme niin kokeneita, ettei meidän tarvitsisi semmoisia pelata, ehkä olisi kannattanut... Fiku tietysti innoissaan esitteli kolmea naapurustoa, vaikka oli pelannut niistä vain yhdellä. Kasa tietysti pohti tapansa mukaan asioita:

"Toi Outolaakso kuulostaa vähän pelottavalta, eikä toi Veronalakaan näytä kovin kivalta... Kauniala vaikuttaa turvalliselta, ja helpolta aloitusnaapurustolta. Ja sehän on tuossa ekanakin, jos vaikkapa järjestyksessä lähdettäisiin tutkimaan näitä."

Innoissamme tietenkin menimme pelaamaan Kaunialaan. Fiku halusi tietenkin luoda perheen, koska hänestä se oli ollut erittäin mukavaa puuhaa. Fiku löysi perheenluontipaikikkeen helposti, ja odottelun jälkeen olimme valmiit aloittamaan ensimmäisen perheemme luonnin. Emme käytä perheenjäsenten oikeita nimiä, sillä semmoiset henkilöt ovat oikeasti olemassa. Sillä hetkellä fanitimme erästä ystäväämme, ja Fiku nimesi johtajana simin nimen ystävämme mukaan, olkoon nimi vaikka Silja. Annoimme vain olla saman naaman, joka oli aluksi valmiina, sillä emme vaivautuneet muokkaamaan, eikä ulkonäöllä silloin mielestämme ollut kovinkaan suurta merkitystä. Hiustenväriksi laitoimme Siljalle blondin, ja sen kirahan tukan ystävämme käkkäräpäisyyden kunniaksi. Etsimme kivan pinkin asun, ja laitoimme sen ensimmäisen vaaleanpunaisen huulipunan sävy sävyyn paidan kanssa. Puimme Siljan muutenkin pinkkiin, vaikkei ystäväämme pinkistä välittänytkään. Tavoitteeksi hän sai tiedon, koska ystävämme oli hyvä koulussa. Loimme tietenkin hänelle blondin miehen, Kristerin. Laitoimme hänelle jonkun "pystytukan", vaatteiksi valitsimme ihanteelliset housut (samanlaiset kainalohousut kuin Benjamin Lohelalla), ja jonkun villapaidan. Kristerin tavoitteeksi päätimme romantiikan. Emme tietenkään tyytyneet siihen vaan loimme pariskunnalle vauvan, Oskurin. Muistaaksemme hän oli oikein komea lösönaama, mutta emmehän me siitä välittäneet. Oskurille valitsimme sen ampparipuvun (mustakeltaraidallinen asu), ja hänellä oli pinkki yöpuku. Sitten perhe olikin valmis, ja Fiku oli innoissaan, koska pääsisi sisustamaan. Kasalla oli melko tylsää, sillä hän oli vain vierestä katsonut, kun Fiku oli asiat tehnyt.

Suuntaa antava kuva perheestä.

Naapurustonäkymään saavuttuamme aloimme etsimään taloa perheellemme. Aikamme tutkittuamme päädyimme johonkin kalliiseen taloon, johon perheellä ei ollut varaa. Emme kuitenkaan tajunneet sitä, olimme nimittäin kadottaneet jo koko perheen = olimme sulkeneet perhevaraston. Yritimme napsaista jotain tonttia, mutta siinä valitettiin, että jonkun perheen pitäisi muuttaa sinne tai mennä muokkaamaan taloa Talot ja tontit-osiosta. Ihmettelimme, mutta menimme Talot ja tontit osioon, ajattelimme perheen tulevan siinä samalla. Lopulta pääsimme talolle ilman perhettämme, mutta emmehän me sitäkään silloin tajunneet. Aloimme sisustaa. Muuta emme siitä muista, paitsi etsimme Oskurille syöttötuolia, ja ajattelimme sen löytyvän "tuolien sekalaiset"-osiosta. Otimme sieltä yhden baarijakkaran, sillä luulimme sitä syöttötuoliksi. Emme tietenkään tajunneet lukea, mikä se oli olevinaan, joten iloisesti asetimme vaikeuksien kanssa sen muiden tuolien joukkoon. Tavaroiden kääntäminen oli suurin ongelma, siitä ei tullut sitten yhtään mitään. Hetken päästä iskä tuli ilmoittamaan, että piti tulla syömään. Harmistuneena Fiku sammutti koneen, vaikka heti syömisen jälkeen palasimme pelin äärelle.

Yritimme päästä pelaamaan uudella perheellämme, kummastelimme, kun sitä ei löytynyt mistään. Olimme unohtaneet koko perheen perheluetteloon tietämättömänä siitä itse. Ajattelimme, ettei koneelle pystynyt tallentamaan mitään niin suuria asioita, ja harmistuneina vaihdoimme naapurustoa haukkuen Kaunialaa ihan tyhmäksi.

--

Siinä se. Aluksi oli tarkoitus tehdä juttua koko ensimmäisestä pelipäivästäni, mutta kello onkin jo noin paljon. Muutenkin juttu alkoi venyä, eikä kukaan varmasti jaksaisi lukea niin pitkää kuvatonta tektiä. .-D Joten kertokaa, miten paljon nauroitte, tai miten teillä sujui ekan kerran pelatessa. .-) Nyt minäkin pääsen nukkumaan - tai oikeastaan kuuntelemaan mp3-soitinta, mikäs kiire tässä on vielä mennä nukkumaan, lomilla tykkään kuunnella musiikkia aivan pimeässä, muuten huoneeseemme tulee valoa, sillä siinä ei ole ollenkaan ovea. .-S Ja nukumme samassa huoneessa. .-) Lesoilemme ämpän kuuntelun jälkeen, kummalle tuli kivempiä biisejä, sitten toista harmittaa.