Olen viihtynyt hyvin Mouruposki-nimisessä kisuhoitolassa, jonne pääset tästä. Siellä ideana on kasvattaa virtuaalikisuja tarinoiden avulla, ja päätin siirtää kaikki kirjoitukseni edes omaksi huvikseni tänne. Ihan varmuuden vuoksi vain, ettei iso urakka ole mennyt hukkaan, jos sivulle käy jotain katalaa. Tämä ei siis liity mitenkään simssiin, joten lue, jos huvittaa. :) Uusin on aina ensin, joten aloita lukeminen lopusta! Lue toki myös muiden hoitajien tarinoita itse Mouruposkessa! Tästä linkistä löydät kaikki hoitotarinat.

Tässä kuvat vielä ylisöpöistä hoidokeistani! Voitte eläytyä oikein kunnolla, kun tiedätte, miltä nämä kisut oikein näyttävät. (:

   Mitteri

 Nick

Kisujen kuvat on otettu tältä sivulta.

24.10.2010 02:06
Tämä on ristiäis tarina, mutta alussa on normi hoitotarinaa. .-)

Saavuin tänään pirteänä Mouruposkelle, olin kerrankin nukkunut tarpeeksi. Niiden aikaisten syysmarkkina-aamujen jälkeen minun oli ollut pakko vain levätä miettimättä sen enempää. Samassa mieleeni muistui Aijca, joka varmasti jokainen aamu heräsi aikaisin suunnittelemaan uusia ohjelmia Mouruposkelle, hullun työtä. Itse en pärjäisi sellaisessa ammatissa viikkoakaan, ehkäpä vain erityislahjakkaat pärjäisivät. Ajatukseni sumenivat saman tien, kun astuin Mouruposken etupihalle, jonka keskellä oli suuren suuri pöytä, ja sen ympärillä hoitajia kissoineen. "Mitähän tuolla tapahtuu?" mietiskelin, ja uteliaana menin tietenkin vilkaisemaan. Tungos oli kuitenkin niin suuri ja lyhyenä ihmisenä en nähnyt muiden takaa mitään. Päätin turvautua muihin hoitajiin, jotka tietäisivät asiasta varmasti jotain. Siksi koputin edessäni seisovan Tuitikin selkää. Hän kääntyi nopeasti ympäri hiukan hämillään. Mietityt sanat katosivat suustani, kun siirsin katsettani alemmas. Tuitikin sylissä köllöttelivät kaksi aivan samannäköistä kissaa, enkä voinut olla uskoa asiaa todeksi. "Voi ei, päässä heittää ja pahasti. Näen Nipsun kahtena", sanoin kauhistuneena koittaen otsaani, jos olin vaikka kuumeessa. "Heh, simssiliini. Et näe harhoja, minulla nimittäin on nykyään kaksi kissaa. Adoptoin Jorman hetki sitten", Tuitikki kertoi. Yllätyin, ja tunsin itseni täydeksi idiootiksi! Miten en voinut tajuta. "Hetkonen... Jorma? Kuulostaa tutulta... Aivan, sehän oli sen entisen hoitajan hoidokki!" huudahdin muistaen kaiken. "Joo, mutta nyt omistaja olen minä", Tuitikki sanoi ylpeästi. "Muistelinkin sinua Jorma tässä eräs päivä. Mitä kuuluu tällä hetkellä?" kysyin. "Kivaa, olen onnellinen uudesta rakastavasta hoitajasta. Uskon, että elämänlaatuni lähtee nousemaan huimaan tahtiin", Jorma kertoi onnellisena. Ilo välkkyi sen silmissä. Minullekin tuli mahtava olo, kun tiesin Jorman voivan hyvin ja olevan onnellinen. Samassa mieleeni pälkähti se alkuperäinen miete, jonka takia olin edes Tuitikkia vaivannut. "Hei, minkäköhän takia täällä on näin suuri ruuhka?" kysyin. "Tämän takia!" Nipsu huudahti näyttäen ruukkua, jossa kökötti pieni taimi. "Aijca jakaa meille tämmöisiä", Jorma selitti. "Oi, ihanko totta? Meidän on ihan pakko saada tuollainen!" innostuin. "Mene sitten jonottamaan. Nähdään tänään siellä Riehuvan lemmikkiapinan nimigaalassa!" Tuitikki huudahti heilutellen kättään minulle päin. Tosiaan, tänään meidän pitikin lähteä ristiäisiin. Oli suuri kunnia päästä katsomaan, kun meidän kojun lemmikkiapinasta tulee Mouruposken virallinen jäsen. Vilkaisin vielä kassiini, että siellä varmasti olisivat mukana kauniit ostamani asusteet kissoilleni. Eihän niin hienoon tilaisuuteen voisi mennä arkisessa asussa, joten olin ostanut Mitterille ja Nickille söpöt vaaleanpunaiset rusetit. Ehkä vähän tyttömäistä, mutta Marketissa ei ollut muun värisiä, joten ne saavat kelvata. Lopulta pitkään jonotettuani pääsin Aijcan puheille. "Minäkin haluan tuollaisen taimen" kerroin, ja tiedustelin myös, mistä tämmöinen taimi-innostus oli tullut. "Syysmarkkinoiden aikana keräilin Joikan kanssa tammenterhoja, ja istutimme ne, ja nyt ajattelimme jakaa kaikille halukkaille tämmöiset muistot kivasta päivästä", Aijca höpötti ja nyökkäilin. Jumituin jälleen juttelemaan Aijcan kanssa, kunnes huomasin ajan kulun. "Ohhoh, minun täytyy nyt kyllä mennä jotta ehdimme valmistautua lemmikki apinan juhliin. Mikäs hänen nimekseen muuten tulee, jos saan udella?" kysäisin. "En paljasta mitään, se selviää sitten ristiäisissä", Aijca vinkkasi silmää.

Lopulta pääsin kisujeni huoneelle. Avasin varovaisesti oven, sillä kuulin uhkaavaa rouskutusta ja röyhtäilyä sisältä. "Mitteri ja Nick! Minähän olen aina sanonut, ettette saa syödä omin päin muttereita!" huudahdin avatessani ovea. Yllättäen näinkin nenäni edessä Mitterin ja uljaan pollen, jotka pistivät suuhunsa mutterilautaselta muttereita. "Mikä tuo on?" kysyin ihmeissäni. "Polle ystävä, Mirre ja Murre antoivat sen minulle. Rouskuttelee kuulemma muttereita niin paljon, etteivät enää kestä sitä kotonaan. Mutta minä hyväksyin sen kaveriksi. Se oli varastanut kaikki Rassen kissojen huoneessa olevat mutterit mukaansa!" Mitteri hehkutti. "Mitteri, mutterit eivät ole terveellisiä, vaikka lempiruokaasi ovatkin!" muistutin tunkiessani kättä kisuni suuhun. Mitteri rimpuili, mutta lopulta sain tyhjennettyä sen muttereista. Sen jälkeen nappasin lautasen talteeni. "Ei!" Mitteri vinkui. "Joo!" intin takaisin. "Mutta... mutta... Minun on saatava muttereita vielä kerran ennen kuolemaani!" Mitteri huudahti pillahtaen itkuun. "Hä? Ethän sinä ole kuolemassa, et pitkiin aikoihin!" vakuutin, mutta Mitteri pudisti päätänsä. "Minun karvani ovat vaalentuneet, kuten Mirreltäkin!" Mitteri selitti. "Katso vaikka tätäkin karvaa, ihan valkoinen!" Mitteri huudahti. "Mitteri, se on ollut aina valkoinen", huomautin. "Hmp! Kyllä minä karvani tunnen! Älä sinä niihin puutu!" Mitteri murahti. "Okei, okei! Mutta missäs se Nick on?" kysyin. "Sanoi menevänsä lenkille. Väitti itseään läskiksi. Tottahan minä sille väitin, että liikunta on ikävää, eikä sitä kannata harrastaa ennen sinun mäkättämistäsi. Mutta eihän se jääräpää pentu voinut uskoa, jankkasi vain, ettei Pia ehkä tykkää pulskista kissoista", Mitteri selitti. "Voih, kai hän otti jotain sokeripitoista mukaansa?" kysyin huolestuneena. "Ehei, tyhjin päin vain lähti", Mitteri sanoi. "Voi ei! Minne hän lähti? Sanoiko hän?" kysyin yhä vain huolestuneempana. "Naukukukkulalle", Mitteri ilmoitti. Kävin hakemassa kaapistani jonkun herkkupalan Nickille. Kummastelin, milloin semmoisenkin olin ehtinyt hankkia, mutten ehtinyt jäädä pohtimaan sitä enempiä. "Tuletko sinä mukaan?" kysyin Mitteriltä, joka näytti aina vain sekavanpuoleisemmalta. "En, minulla on ikäkriisin poteminen vielä kesken! Ja nyt kun veit minulta ne mutterit, täytyy keksiä jokin muu helpotuskeino oireisiini", Mitteri jäkätti. Pamautin oven kiinni, ja lähdin juoksujalkaa kohti Naukukukkulaa.

Naukukukkulalle päästyäni, oli meno hurjimmillaan. Nick juoksi kolmen muun kissan kanssa kilpaa, ja johti huimasti. Pahinta koko asiassa oli, että Nick oli päihittänyt jopa Vilin, joka oli tunnettu vikkelyydestään. Perässä juoksivat vielä Pipsa ja Tiuku. Näin sivussa Sadepisaran ja Mantsun kannustamassa kissoja, joten juoksin heidän luokseen. "Miksi Nick juoksee noin lujaa?" kauhistelin hoitajille. "Ehkä siksi, että kisusi on erittäin urheilijalahjainen. Sillä on aivan hirmu vauhti päällä!" Mantsu huudahti iskien silmää. "Mutta Nick väittää itseään läskiksi, ja luulen, että hän sen takia menee ylikierroksilla. Hän haluaa saada läskit kulutettua mahdollisimman nopeasti", selitin. "Voi, mutta sittenhän asia kuulostaa vakavammalta!" Sadepisara totesi. Samassa vierellemme juoksi Tiuku, joka näytti kovin huolestuneelta. "Nick potee pahaa oloa! Tulkaa auttamaan!" pikku-kisu karjui meille hädissään. "Voi ei, tätä juuri pelkäsinkin! Onkohan Nick saanut kohtauksen?" pohdiskelin ääneen, ja lähdin heti pökertyneen Nickin luo. Pipsa ja Vili yrittivät saada Nickin nousemaan ylös ja olemaan taas iloinen, mutta turhaan. "Nick ei mitään hätää, ota tästä! Kohta helpottaa!" huudahdin ottaen taskustani kirpsakan sokerilimen. Ehdin jo melkein tuntea sen kisuni suuhun, mutta Nick laittoi tassunsa eteen. "Nick kiltti, syö tämä. Et sinä tästä lihoa!" huudahdin. "Ei, ei, ei! En minä sitä voi syödä! Sain sen postista salaiselta ihailijaltani!" Nick kertoi. En olisi välittänyt Nickin sanoista, ellei kisu itse olisi noussut seisomaan. "Olen okei, minulle tuli vain suomen veto tassuun", Nick selitti. "Hih, tarkoiti varmaan suonenvetoa?" Pipsa kysyi vanhana ja sivistyneenä. "Ihan sama! Olen kuitenkin nyt kunnossa. Turhaan minusta huolehdit", Nick vakuutti, ja pakkohan minun oli uskoa. "Hyvä on, mutta lupaa, ettet tee tämmöisiä tempauksia enää uudelleen. Säikähdin, ja pahan kerran", läksytin. Samassa Mantsu, Sadepisara ja Tiukukin saapuivat paikalle. "Onko kaikki kunnossa?" Sadepisara kysyi. "On!" Nick vakuutti. "Niin tosiaan, meidän pitääkin tästä lähteä kunnostautumaan sinne apinan ristiäisiin!" muistutin. "Heippa Nick, nähdään uudestaan paikan päällä!" Pipsa sanoi, ja halasi Nickiä. Lopulta Pipsa löysäsi otetta, ja Nick pääsi irti. Lähdimme kävelemään kohti hoitolaa. "Mitäs se tuo oli?" kysyin hiukan huolestuneena. "Kaverihali! Kyllähän sitä nyt saa ystävää halia!" Nick murahti. "Ai, että
nykyään oikein ystäviä olette?" kysäisin. "Joo, tutustuimme lenkillä. Olimme ainoat täysjärkeiset, eli toisin sanoen leikki-ikäiset, joten meillä oli isojen kissojen juttuja. Vili ja Tiuku juttelivat vauva-asioista", Nick selitti. "Heh, okei", naurahdin.

Kun olimme viimein päässeet takaisin huoneellemme, yllätimme Mitterin kirjoituspöydän luota. Kisu ei edes huomannut tuloamme, sen silmät olivat lumoutuneesti kiinni paperissa. "Säikytetään se", Nick kuiskasi minulle. Olin tietenkin jutussa täysin mukana, ja lähdimme hiippailemaan Mitteriä päin. Lähestyimme aina vain lähemmäksi, ja minulle tuli hinku vilkaista Mitterin tekemää taideteosta. Järkytyksekseni näin kuitenkin "Testamenttini"-otsikon
paperilla, ja jalkani olivat pettää alta. Ajatukseni herätti kuitenkin Nickin kimeä karjahdus: "Böö!" Olin itse unohtanut kokonaan huutaa. Mitteri pomppasi tuoliltaan, ja tuli niin voimakkaasti takaisin, että liitu hänen kädessään katkesi. "Miksi sä et huutanut, simssiliini?" Nick kysyi hiukan harmistuneena. "Hui, ei saa säikäyttää vanhaa papparaista! Ties vaikka olisin saanut sydänkohtausta, ja menehtynyt", Mitteri torui raskaasti hengittäen. "Mitteri, ei tuollaisia puhuta lasten kuullen! Etkä sinä mikään ikäloppu ole! Mitteri, mikä sinuun on mennyt? Ei testamentteja kirjoiteta vielä!" yritin selittää kisulleni, muttei tämä uskonut. "Mutta minä haluan tallettaa omaisuuteni! Haluan varmistaa, ettei Aijca poista tavaroitani kaapista ennen aikojaan ja..." Mitteri pölisi. "Ei Aijca sellaista tekisi, ja sinulla on vielä monta ikäpistettä aikaa miettiä tuollaisia. Mitteri, älä pidä itseäsi vanhana", kehotin. "Minkä minä tälle voin? Tunnen vaan oloni niin..." Mitteri aloitti, mutta keskeytin hänet. "Nyt kyllä heitetään nuo keskeneräinen testamentti ja katkennut liitu roskiin. Sen jälkeen teen operaation, mikä saa sinutkin Mitteri tuntemaan kymmenen ikäpistettä nuoremmaksi", sanoin iskien silmää. "Oikeesti? Mitä me tehdään?" Mitteri kysyi. "Ensiksi harjaan turkkinne, ja lirautan sinne tipan turkkianne hoitavaa ainetta. Sitten teidät koristellaan. Tulette varmasti erottumaan joukosta", selitin nopeasti operaationi. "Okei, hoida Mitteri eka. Mulle tuli yllättäen musikaalinen olo!" Nick kertoi, ja juoksi uuden pienonsa luokse. "Jos sitten aloitan sinusta hoidon", ehdotin Mitterille. "Tee ihan mitä haluat! Kunhan teet minusta nuoren", Mitteri sanoi asettautuen mukavaan asentoon. Hän sulki myös silmänsä. Aloitin tosi toimet. Nappasin Nickin turkinhoitoaineen, ja lorautin sitä pikkaisen harjan päälle. Sen tehtyäni aloin vedellä harjaa Mitterin karvoilla. Siloitin kaikki tosi näteiksi, ja oli jotenkin ihanan rento tunnelma, kun Nick soitti pienollaan laulaen samalla tekemäänsä
diabetes-laulua. "Kun sain diabeteksen, olin hyvin iloinen..." Nick lauleskeli. Kuuntelin lumoontuneena. Nickin ääni oli kuin luotu laulamiseen. "Nick, olet luonnon lahjakkuus, vähän niin kuin isäsikin", kehuin kisujani, jotka alkoivat molemmat hirnua tyytyväisinä. "Tämmöiset taidot pitäisi kyllä saada esille", Mitteri vitsaili. "Joo, hyvä idea!" huudahdin. "Älä, minä vain pelleilin", Mitteri kertoi. "Mutta... Mouruposkesta puuttuu bändejä. Te voisitte olla koko alan ensimmäiset!" ehdotin. "Äh, ehkä silloin joskus nuorena olisin kyennyt tuohon, mutta nyt..." Mitteri hoki, mutta Nick tuntui innostuvan. "Joo! Tehdään lisää biisejä, ja opetellaan soittamaan lisää kappaleita! Sitten pyydetän Aijcalta lupa päästä Kissansilmään esiintymään, ja saamme monta fania, ja..." Nick puhua pölpötti, kunnes Mitteri keskeytti hänet. "Tuota... ei meidän tarvitse kirjoittaa uusia biisejä... Tuota kun, silloin nuoruusaikoina kirjoittelin vähän kaikkea, mutten koskaan kehdannut esittää niitä, koska, noh, en osannut laulaa", Mitteri selitti hiukan vaivaantuneena. "Mitteri? Olet siis kirjoittanut koko ikäsi lauluja?" kysyin. "Niin, kirjoitin siihen asti, kunnes hoitolaan saapuivat varkaat, jotka varastivat laulukirjani, mutta onneksi muistan jokaikisen laulun ulkoa. Ja nyt sinä Nick voisit laulaa ne. Sinulla kun tuota lauluääntä on kerrakseen", Mitteri kertoi. "Väität siis, että olet tehnyt niitä aina! Etkä kertonut asiasta kertaakaan minulle? Olisinhan minäkin niitä voinut laulaa!" huudahdin. Kissani purskahtivat nauruun. "Se tästä vielä olisi puuttunutkin", Mitteri hekotti. "Mitä? Minulla on mainio lauluääni!" puolustauduin. "Mutta kyllä minä olen varmasti parenpi!" Nick lesosi. "Taatusti olet", totesin. Siirryin harjaamaan välillä Nickinkin turkkia. Tein kaiken samalla tavalla, mitä olin Mitterinkin kanssa tehnyt. "Mistä olet oppinut noin hyväksi kampaajaksi?" Nick kysyi. "Olin tetissä kampaamossa, ja opin pari kikkaa", paljastin. "Ahaa", Nick sanoi nauttien. Kun harjasin Nickin turkkia, opetti Mitteri samaan aikaan poikaansa laulamaan yhden laulun samalla, kun isukki itse säesti. Sekin kuulosti hyvältä. Kisuni olivat erittäin lahjakkaita. "Nonniin, sillen laitamme teille rusetit päätä koristamaan", selitin kaivaen laukustani kirkkaan vaaleanpunaiset tyttömäiset rusetit. "Tuota et laita minuun, et ikinä!" Nick tokaisi pelokkaana. "Pakkohan minun on laittaa, täytyy näyttää juhlavalta!" muistutin. "Ei se nyt niin paha ole, nuorentaa minua", Mitteri totesi. "Jos Mitteri käyttää rusettia, saat luvan sinäkin käyttää", painostin. "Mutta, näytän liikaa tytöltä, ja Pia nauraa minulle!" Nick vastusteli. "Antaa nauraa, hän varmasti pitää uudesta ulkonäöstäsi", arvelin. Ei Nickin auttanut muu kuin alistua. "Hyvä on, mutta vain, jos laitat tuon kaulaani, etkä päähän", Nick ehdotti. "No, tämän kerran", lupasin. Kun viimein olin saanut kissani juhlakuntoon, lähdimme kohti Riehuvan lemmikkiapinan ristiäisiä. Saavuimme sivistyneinä Juhlatupaan, joka pullotti jo hoitajia ja hoidokkeja. "Hauskaa, että kaikki ovat näin innoissaan pienen lemmikkiapinan nimeämisestä", huokaisin. "Ihmettelen samaa. Varsinkin, kun mitä näistä juhlista tuleekaan! Jos tuo apina saa tahtonsa läpi, syntyy katastrofi", Mitteri arveli. "Älä viitsi olla noin negatiivinen! Minä ainakin aion tutustua suloiseen pikku apinaan!" huudahdin lumoutuneena. "Suloisuus siitä elukasta on
kaukana. Se veti viiksistäni. Tunnen vieläkin kipua siitä kohtaa", Mitteri valitti. "Hei, mennään muiden kissojen luo. Ei jaksa olla vaan kolmistaan", Nick puuttui keskusteluun. "Hahhah, sinä se vaan haluat mennä sen Piasi luo", Mitteri arveli. "Hmp. Minä teille näytän. Menen pitämään seuraa vaikkapa... Evelle ja Winille!" Nick huudahti osoittaen kaksikkoa edessämme. "Tosiaan, he ovat olleet tosi paljon kahdestaan vaan. Mennään heti tekemään tuttavuutta heihin", ehdotin. Niin kävelimme kaikki heidän luokseen. "Tervehdys! Mukava tavata teidät", sanoin, kun en mitään järkevämpää keksinyt. "Ai, hei. Teidänkös kojusta tämä apina ostettiin?" Eve kysyi. "Aivan, mikäköhän sen nimeksi tulee?" mietiskelin. "En tiedä jännittää", Eve naurahti. Sillä välin kisut olivat alkaneet keskenään jutella. "Onpas sun turkki laitettu nätisti", Mitteri ihaili. "Niin, sulla on niin pitkät karvat, että niihin saa vaikka mitä koukeroita aikaan", Nick ihaili. "Koukeroista puheen ollen, pitikö sen simssiliinin iskän saapua tänne?" Mitteri kysyi. "Nii, en tiiä", Nick tuumaili. Samassa Pia juoksi paikalle. "Moi Wini! Kiva nähdä sua!" Pia huudahti. "Mitä? Tunnetteko te? Ei kai teillä ole salasuhdetta?" Nick kysyi kauhuissaan. "Ei tietenkään. satuin vain näkemään Winin ekana. Terve vaan teillekin Mitteri ja Nick! Minä ja Wini olemme hyviä kavereita. Hän on tosi mukava, kannattaa tutustua", Pia kehotti. "Uskon, varsinkin, kun sinä olet sitä mieltä", Nick naurahti. "Hei, Mitteri ja Nick, katsokaa ovelle!" huudahdin. Kaikki siirsivät katseet oveen, jossa seisoi Koukero ja hänen sylissään Pontsu-kisu. "Isii, tänne!" huidoin ja viuhdoin käsiäni kuin hullu. Isäni käveli väkijoukon läpi luokseni alkamaan juttelemaan. "Sokkeloinen tämä Mouruposki. Olin eksyä monta kertaa. Onneksi se joku Aiskuleeni neuvoi minulle tien", Koukero pölisi. "Isi, se on Aijca!" korjasin. "Oho, hehheh", isi nauroi. "Näytä sitä kissaa!" Nick pyysi. Koukero kumartui Nickin tasoon, jotta tämä sai ihailla vastasyntynyttä pentua. "Vau, se on tosi pieni", Nick ihmetteli. "Näytit itsekin tuollaiselta vauvana", kerroin muistellen niitä mahtavia aikoja. "Enkä", Nick intti. Juttumme kuitenkin keskeytyivät, kun Aijca nousi kaikkien nähtäville lavalle, joka oli pystytetty tilaisuutta varten. "Saisinko hiljaisuutta? Kiitos. Kröhöm, tervetuloa Riehuvan lemmikkiapinan nimigaalaan, eli toisin sanoen ristiäisiin. Sain monia mahtavia nimi-ideoita, joista kolmannelle sijalle pääsi Crillen "Banana boy"! Crille, tule hakemaan mitalisi!" Aijca karjaisi. Kaikki alkoivat taputtaa Crillen ja Viirun astellessa Aijcan viereen. "Toiseksi pääsi simssiliini nimiehdotuksella "Viipeli"! Tulehan sinäkin hakemaan palkinto!" Aijca huudahti. "Ohhoh, mennään kisut. Olipa hyvä, että laitoin teidät niin korean näköisiksi", naurahdin, kun astelimme Aijcan luo lavalle. "Ja sitten on päävoittajan paljastaminen. Sillä nimellä myös riehuva lemmikkiapina nimetään, jännitys tiivistyy... Ole hyvä Rasse, ja astu lavalle kanssamme!" Aijca huudahti paljastamatta kuitenkaan voittajanimeä. Rasse kissoineen käveli ylväästi lavalle. Joika tuli takahuoneesta hieman räjähtäneen näköisenä palkitsemaan meidät mitaleilla. Hän jakoi vuorotellen jokaiselle oikean palkinnon, minkä jälkeen palasi takahuoneeseen piileskelemään. "Mahtoi olla apinalla asiaa", Mitteri kuiski Nickin korvaan. Kun palkinnot oli jaettu, päästi Aijca meidät takaisin omille paikoillemme.

"Nonniin, pääsemme kunnolla asiaan. Tänään olemme siis nimeämässä apinaa, josta tulee virallinen vekkuli-maskotti hoitolallemme. Kiittäkäämme vielä simssiliiniä, joka myi tämän ilon meille, ja Rassea, joka keksi kaikista parhaimman nimen!" Aijca julisti. Katsomo ryhtyi reippaaseen taputukeen. "Joika, tuo apina kaikkien nähtäville!" Aijca huudahti avaten juhlallisesti oven. Odotimme pari tovia, milloin Aijcakin alkoi jo hermostua, ja vilkaisi takahuoneeseen. Hetken päästä Joika saapui kireän näköisenä kantaen apinaa häkissään. "Sieltähän he jo tulevatkin!" Aijca julisti yrittäen pitää tunnelmaa yllä. Joika kantoi häkin pienen vesiastian luokse, missä apina oli määrä kastaa. Riehuva lemmikkiapina kiskoi Joikaa kokoajan viiksistä, eikä tämä lopulta tuntenut enää yhtään kipua. Apina oli tehnyt sitä jo vähän aikaa. "Eiköhän avata häkki, ja kasteta sinut "Raimo...", Aijca sanoi avaten häkin oven. Se ei kuitenkaan ollut viisasta, nimittäin apina pomppasi heti häkistään, ja hyppäsi suoraan eturivissä seisseen Mirkun naamalle. Siinä rytäkässä Sisukin tipahti lattialle Mirkun sylistä. Onneksi Caro ehti saada juuri pikkuisen Sisun kiinni ennen, kuin tämä ehti loukata itsensä lattiaan. Apina oli kuitenkin ehtinyt pilata jo Mirkun kauniin kampauksen. "Ääk! Ääk! Irrottakaa se minusta!" Mirkku kirkui kauhuissaan. Momiji eläinrakkaana kiiruhti paikalle Popin kanssa auttamaan, mutta liian myöhään. Juuri, kun Momiji oli nappaamassa apinaa kätösiinsä, apina hyppäsi seuraavan kohteen kimppuun. Tällä kertaa se oli Eva, joka kaatui apinan raivoavasta voimasta. Apina alkoi pomppia Eva-raukan mahan päällä, eikä tämä saanut puolustettua itseään. Miisu halusi puolustaa hoitajaansa, ja tarttui apinaa hännästä. Siitäkös apina suuttui, ja alkoi heiluttaa häntäänsä niin rajusti, että Miisu lennähti takan päälle. Apina kyllästyi Evan kiusaamiseen, joten se halusi vaihtaa kiusakumppania. Tällä kertaa se loikkasi päin Inkkua, joka kuitenkin ovelalla otteellaan sai pahantekijän aisoihinsa. "Sinä...! Tyhmä...!" apina karjui Inkun vain hymyillessä. "Hurraa! Hoitajani on paras! Hän taltutti pahan huligaanin ja juhlat voivat jatkua!" Fani karjaisi. Apina ei kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan kuolaisi julmasti Inkun naamasta, urhea tyttö ei kuitenkaan välittänyt. Aijcakin kiiruhti paikalle. "Oi, sait sen taltutettua. Tuota, jos saan kysyä palvelusta, pitäisitkö apinaa kiinni koko loppu ohjelman ajan?" Aijca kysyi varoen. "Toki se käy", Inkku naurahti. "Saanko minäkin tulla eteen?" Fani kysyi. "Toki", Aijca lupasi. Myös muut juhlavieraat, joita oli kiusattu, asettuivat aloilleen, ja olivat valmiina seuraamaan taas ohjelmaa.

"Noniin, nimeämme siis tämän apinan Rassen ehdotuksen mukaisesti "Raimo Raivoisa Rapsuttaja"", Aijca julisti, ja kaikki alkoivat taputtaa. Raimokin näytti tykkäävän nimestään, ja alkoi heti rapsuttamaan oikealla jalallaan kutisevaa mahaa, kun käsiä ei voinut käyttää. "Sitten kastakaamme hänet tuossa maljassa", Aijca sanoi, ja Raimo irroitti itse otteensa Inkusta, ja pomppasi vesiastiaan. "No, käyhänse noinkin, kunhan et vain sotke", Aijca naurahti. Raimo varastoi vettä suuhunsa niin paljon kuin vain sai. Sen jälkeen se siirsi katseensa Aijcaan, joka alkoi leperrellä: "Kyllä tämä meidän apina osaa olla mukavakin, sille pitää vain antaa hiukan aikaa". Samassa Raimo tyhjensi koko suunsa Aijcan päälle. Aijcan olisi tehnyt mieli raivota apinalle naama punaisena, mutta pinnisteli itsensä kanssa niin paljon, ettei avannutkaan suutaan, vaan piti sen visusti kiinni. Raimon teki tietysti taas mieli leikkiä, ja niin se alkoi roiskia vettä astiasta eturivin päälle. Syntyi suuri hälinä, kun kaikki alkoivat säntäillä sinne tänne karkuun. Ommeksi me olimme takarivissä, jonne vesi ei lentänyt. Katsahdin lattialla istuvia kisujani, mutta hämmästyin nähdessäni siellä vain Nickin. "Minne Mitteri hävisi?" kysyin Nickiltä, joka kohautti olkiaan. Samassa huomasin Mitterin olevan lavalla Raimon kanssa! Raimo oli käynyt hakemassa varstosta banskuruokiaan, ja nyt se heitteli niitä hoitajia ja kissoja päin. Ja mikä pahinta: Mitteri oli mukana hommassa! "Voi ei, tämä taitaa johtua siitä Mitterin ikäkriisistä, kun se sai siitä hepulin!" tajusin samassa. Mitteri ja Raimo kuorivat banaaneja kilpaa, minkä jälkeen ne heittelivät kuoret hoitajien niskaan. Banaanit tulivat sitten perässä. Olin menettää hermoni, joten kävelin mitään pelkäämättä lavalle. "Mika Mutterin Mäyssääjä Maukulainen! Nyt lopetat heti tuon typerän touhun!" karjuin naama punaisena. "Mutta tämä on niin kivaa, kokeile vaikka!" Mitteri kehotti, mutten todellakaan ryhtyisi niin alentavaan touhuun. Olisin puhunut varmaan enemmänkin, ellei Crille olisi heittänyt minua banaanilla. Käännyin katsomaan katsomoon päin, ja huomasin, että kaikki olivat innostuneet banaanisodasta, jopa isänikin! Banskuja lenteli sinne ja tänne, ja kaikilla oli hauskaa. "Noh, mikäs siinä?" tuumailin napaten itselleni banaaniläjän, joita aloin sitten viskoa ympäri hoitajia ja kissoja.

Lopulta tunnelma alkoi olla väsynyttä, ja jopa Raimo makasi kieli ulkona maassa, täysin hengästyneenä. Sota oli saatu päätökseen, ja lopputuloksena oli likainen hoitolan väki. Mutta kyllä oli ollut hauskaa ja virkistävää. "Nonniin, eiköhän ole aika ottaa rauhallisemmin, ja lähteä vaihteeksi huoneisiimme. Huomenna pidämme sitten oikein kunnon siivoustalkoot tämän kaiken sotkun siivoamiseksi. Pitemmittä puheitta, nauttikaa rennosta koti-illasta", Aijca piti lyhyen puheen, minkä jälkeen kiiruhti laittamaan Raimon takaisin häkkiinsä, nyt kun se ei jaksanut panna vastaan. "Aijca, ostimme turhaan vuoden banaanit tälle", Joika harmitteli. "Miten niin turhaan? Tämähän oli hauskaa!" Aijca naurahti. Kaikki muutkin olivat samaa mieltä. Aivan hulvattoman hauska päivä!

07.10.2010 23:27

Syysmarkkinatarina!
Olimme heränneet kissojen kanssa tänään varhain laittamaan kaikkia asioita kuntoon tämän päiväisiä syysmarkkinoita varten. Paikalla oli myös muita hoitajia, jotka pystyttivät kojujaan syksyiselle pihalle. Meidän MitNic-kojumme oli määrä pystyttää nimettyyn paikkaan oikealle puolelle markkina-alueesta. "Kuka tuohon viereemme tulee?" Nick kyseli minulta innoissaan tirkistellen viereiselle tyhjälle pöydälle. "En osaa vastata, eiköhän se pian selviä", totesin huolettomasti jatkaen tavaroiden asettelua. Eniten vaikeuksia toivat lemmikkiapinat, jotka eivät viihtyneet häkeissään. Onneksi emme ottaneet niitä kolmea enempää myyntiin. "Minne laitan nämä?" Mitteri kysyi tuskaisen oloisena, kun Riehuva lemmikkiapina kiskoi kisuani tämän naamakarvoista. "Jätetään ne vaikka taaimmaisiksi pöydällä, etteivät ne käy asiakkaiden kimppuun, ja jotta muutkin myytävät tavarat näkyvät", kehotin, ja Mitteri laittoi apinat paikoilleen. Nick asetteli räikeitä- ja pinkkejä herkkuja paikoilleen kojun etuosaan. Olimme leiponeet niitä porukalla keittiössä tässä pari päivää sitten. Olimmekin tehneet niitä aika läjän, niitä oli suoraan sanottuna loputon määrä. "Käyköhän kauppa hyvin?" Mitteri tuumaili laskeskellen vielä tavaroita kertaalleen. "Varmasti. Minä en ainakaan pysty pitämään näppejäni erossa näistä", Nick totesi ollen valmiina nappaamaan tassuihinsa yhden. Estin kisuani kuitenkin muistuttaen: "Eikö sinun pitäisi järjestellä vielä näitä banaaneja?" Nick harmitteli, mutta siirtyi banskujen kimppuun. Kiinnitin vielä itse tekemämme kyltin kojumme ylle, ja katsoin ympärilleni. Kaikki alkoi olla valmista. Samassa huomasin Anytimen ja Pian saapuvan, ja huomasin, että he jäivät viereiselle tyhjälle kojulle. Vaikkemme kunnolla tunteneetkaan, päätimme kuitenkin mennä tervehtimään heitä.

"Moi! Teilläkin on sitten jotain myytävää markkinoille", sanoin tutkaillen, mitä laatikoista pilkisteli. "Jep, tosiaan. Olemme panostaneet kivoihin leikkitovereihin, jotka tuottavat varmasti iloa monellekin kissalle", Anytime kertoi, ja kissani kiiruhtivat nopeasti katsomaan. "Vau, mitä nuo ovat?" Nick kysyi. "Ne ovat tamagothceja, virtuaali lemmikkejä", Pia kertoi yllättäen. "Eli... vähän niin kuin me!" Mitteri totesi. "Mitteri, et sinä sitä tiedä!" huudahdin kauhistellen. "Okei, ei sitten", Mitteri sanoi, ja unohdimme asian. "Vähänkö siistejä, mä ainakin haluun tollasen!" Nick kertoi ihaillen. "Voit ostaa sellaisen heti, kun syysmarkkinat alkavat", Anytime kertoi. "Tosiaan, teillä on hiukan hommat kesken. Voimmeko olla avuksi? Meidän kojumme on jo pystyssä", kysyin. "Äh, ei teidän tarvitse vaivautua! Tämä on aivan pian kunnossa", Anytime vakuutti. "No, ei sitten. Mennään katsomaan, miten muilla sujuu", totesin, ja lähdimme kiertelemään aluetta.

Hetken päästä silmiimme osui Aijca, joka taisteli mikrofonin kanssa. "Pitääkin näiden johtojen olla aina tottelemattomia!" Aijca raivosi. "Löysin vian, yksi johdoista on katkennut. Lähden hakemaan heti varaosaa", Joika tuumasi lähtien kipaisten juoksuun. "Tervehdys Aijca!" huudahdimme kaikki yhtä aikaa. "Hei, mukava nähdä teitä. Oho, olettepa kasvaneet!" Aijca huudahti yllättyneenä. "Niin, nämä kasvavat niin vauhdilla", harmittelin vilkaisten kissoihini. "Koska syysmarkkinat alkavat?" Nick kysyi malttamattomana, kun kyllästyi juttuihimme. "Aivan pian, porukka on kasaantunut, ja kaikilla näyttää olevan kojut melkoisen valmiina", Aijca tiiraili. "Milloin saamme ostaa toisten kojuista?" Mitteri kysyi. "Sitten kun saan syysmarkkinat käynnistettyä", Aijca ilmoitti, ja samassa Joika juoksikin paikalle varajohdon kanssa. Kisu pujotti näppärästi johdot juuri oikeisiin kohtiin. "Nonniin, eiköhän nyt toimi", Joika huudahti. Samassa hän siirsi katseensa meihin. "Hei, mitäs kummipojalle kuuluu?" Joika karjaisi. "Tosi kivaa!" Nick kertoi. Keskustelumme päättyikin siihen, kun Aijca alkoi puhumaan: "Hei kaikki, ja tervetuloa syysmarkkinoihin! On ilo nähdä, kuinka moni on nähnyt vaivaa näiden eteen, ja kojunne ovat erittäin nättejä. Tulemme pitämään tätä ostosrumbaa vielä pari tulevaakin päivää, jos säät vain sallivat. Ei minulla tässä sen enempää asiaa ole, eli minun puolestani voimme aloittaa. Julistan syysmarkkinat alkaneiksi!" Kisut ja hoitajat alkoivat hurraamaan ja taputtamaan innoissaan. "Onnea vaan teillekin, ja toivotaan, että kauppa käy", Aijca onnitteli meitä vielä ennen kuin palasimme kojullemme.

Kun pääsimme perille, Tikkarisuu kissoineen saapui heti kurkkimaan tavaroitamme. "Onpa teillä nätti koju! Rakastan tätä!" Tikkarisuu kiljahti ihaillen. "Kiitos", totesin hymyillen, ei se minusta mitenkään erityisen nätti ollut, mutta kiva, jos joku tykkäsi. "Oi, mitäs me nyt ostettaisiin?" Mörri huudahti innoissaan. "Ostetaan tuo ihana sininen nallukka!" Pörre huudahti riemuissaan Tikkarisuun sylissä. Kisu oli vielä ihan pieni, suorastaan vauvakokoa. En ollut itse edes tavannut pikkuista aiemmin. Otin nallen käteeni, ja menin heiluttelemaan sitä Pörren nenän eteen. "Tämänkö sinä haluat?" kysyin. "Joo, haluan, HALUAN!" Pörre karjaisi. "Selvän teki. Se tekee 5 penniä", kerroin, ja Tikkarisuu alkoi penkomaan kukkaroaan. Hetken päästä maksu löytyi, ja Tikkarisuu kissoineen lähti tutkimaan muita kojuja. "Hienoa, saimme heti onnistuneet kaupat!" Mitteri huudahti riemuiten. "Niin, jäädään odottelemaan seuraavia asiakkaita", kehotin, ja jäimme istumaan, ja pölisimme. Istuimme kuitenkin pitkän aikaa, eikä kukaan enää tullutkaan. Kaikissa muissa kojuissa kävi kova myynti, paitsi meillä. "Ääh, ei jaksa enää vaan kököttää täällä. Mennään mekin ostamaan jotain", Mitteri pyysi haukotellen. "Hyvä on, emmeköhän huomaa, jos tänne saapuu joku", arvelin, ja päätimme lähteä vilkaisemaan toisten kojuja.

Saavuimme Tikkarisuun kojulle, jossa seisoskeli toinenkin ihminen. "Tervehdys simssiliini! Ja tervetuloa shoppaamaan kojulleni", Tikkarisuu huudahti. "Joo, päätettiin tulla nyt vilkaisemassa täällä, kun tekin kerran kävitte meidän kojulla", kerroin. "Aah, ja tässä on muuten Tuitikki ja hänen hoidokkikisunsa, Nipsu. He ovat uusia täällä, eivätkä tunne vielä kovin monia", Tikkarisuu esitteli. "Hauska tavata. Minä olen siis simssiliini, ja tässä kissani Mitteri ja Nick", esittelin itseni ja kissani. "Joo, auttelen täällä nyt Tikkarisuuta, kun itse en ehtinyt mukaan", Tuitikki harmitteli. "Noh, ensi kerralla sitten. Hauska tavata", sanoin vielä tajuten kuitenkin, että sanoin samat sanat jo aiemminkin. Toivottavasti uusi tulokas ei pidä minua nyt sönköttäjänä. Jutellessamme kisuni katselivat myynnissä olevia tuotteita. "Vautsi, jätskiä näin halvalla!" Nick ihaili. "Niin, kannattaa ostaa sitä meiltä", Rousku kehotti silmää vinkaten. "Minun tekee aivan hirveästi mieli tuollaista coctailia", Mitteri kertoi kuolaa valuen. "Toki, mitä laitetaan ostoskoriin?" Hunajatassu kysyi. "Laita minulle mansikkaa ja... minttua, ei, ei! Sittenkin banaania. Jep, eli mansikkaa ja banaania", Nick kertoi. "Minulle appelsiinicoctail", Mitteri sanoi. "Selvän teki. Yhteensä neljä penniä", Hunajatassu ilmoitti. Kissat maksoivat ja tulivat nykimään minua hihasta. "Teimme jo ostoksemme, mennään katsomaan myös Rojukoppaa", Nick pyysi. "Okei, heippa teille!" huusin vielä Tikkarisuulle ja Tuitikille.

Siirryimme viereiselle kojulle, jossa palvelivat Mörri ja Pörre. "Hauskaa päivää. Mitä ostaisitte?" pikku-Pörre kysyi. Hän ilmeisesti muisti meidät vielä nallekojulta. Oli ilo katsella, kun pikkuinen rutisti nallea vieläkin niin lujaa kuin vain pystyi. "Vau, teillä on kaikkea upeaa", Mitteri huudahti. "Vau, niin on!" Nick totesi. Kisut alkoivat heti tarkkailemaan stereoita ja pianon koskettimia. "simssiliini, Mitterilläkin on oma pieno, eikö minullakin pitäisi olla?" Nick aneli. "Niin, ja jos aiomme tulla kuuluisiksi tarvitsemme kunnon äänentulevempaimet", Mitteri arveli katsellen kuolaten kalliita stereoita. En voinut sanoa ei niin suloisille ilmeille, vaikka kuolaaminen minua ällötti. "Selvä, mitä tekee yhteensä?" kysyin. "20 penniä", Pörre vastasi iloisena. "Okei, sinullapas on taitava matikkapää, kun jo noin pienenä osaat laskea tuollaisia laskuja", kehuin. "Jee!" Pörre vain karjaisi. Kun ostokset olivat korissamme, jatkoimme kierrostamme. Jostain syystä Nickille tuli sairas esiintymishalu, ja kisu alkoi laulamaan iloisia pentulauluja pitkin aluetta.
 

Nickin lauleskellessa saavuimme Crillen ja Viirun hyvän ruoan tuoksuiselle kojulle. Samaan aikaan kojulla asioivat Kisuliini ja Caro. "Voih, ostaisimme kaikkea niin mielellämme, mutta pennit eivät taida riittää", Kisuliini pahoitteli surkeana. "Ei se mitään, kiva, kun kävit kurkkimassa kojuamme", Crille sanoi. "Moips. Meillä on kyllä pennejä, vaikka muille jakaa. Ja tavallahan jaammekin, kun ostelemme kaikkien kojuista", Mitteri lesoili. "Joo, sanokaa ihan mitä vain haluatte", kehotin kisujani. "Minä haluan jotain herkkua, diabetekseni vuoksi", Nick kertoi heti. "Ai, onko sinulla diabetes?" Caro kysyi sivusta. "Joo, on. Mun täytyy syödä paljon karkkia, jotta sokeripitoisuus pysyy ylhäällä", Nick selitti. "Mutta ethän syö sitten minua?" Caro kysyi pelokkaana. "Täh?" Nick kummasteli. "Niin, yksi lempinimistäni on Carkki", Caro kertoi. "Aaah! Nyt tajusin!" Nick naurahti. Kisujen keskustellessa olin Mitterin kanssa jo päättänyt, mitä meille ostettaisiin. "Otamme tikkarin, suklaamunkin ja pizzan", kerroin. "Selvä, yhteensä se tekee 7 penniä", Viiru ilmoitti. "Kiitos, ja tulettehan sitten käymään meidänkin kojullamme jossain vaiheessa?" Mitteri kysyi. "Joo, toki! Olemme vain olleet alkuun kassalla, ja ottaneet vastaan ostostelijoita", Crille kertoi. "Mekin teimme niin, mutta kun ostajia ei ilmaantunutkaan, päätimme lähteä liikkeelle katsomaan muiden tavaroita", kerroin. "Noh, kohta saatte odottaa meitä kojullanne!" Crille kertoi aurinkoisesti hymyillen. "Se on kiva kuulla, nähdään!" huudahdin. Nickillä ja Carolla oli menossa vielä makoisat keskustelut, joten päätin huomauttaa Nickille aikataulua. "Anteeksi, että joudun keskeyttämään juttunne, mutta meidän täytyy ehtiä käydä muissakin kojuissa. Voitte varmasti tutustua myöhemmin vielä uudestaan", ehdotin. "Toki, lauloin Carolle vain uuden biisini", Nick ilmoitti. "Missä vaiheessa sinä biisin olet tehnyt?" ihmettelin. "Äsken keksin. Se kertoo diabeteksestäni", Nick kertoi. "Okei, nähdään Caro ja Kisuliini!" huudahdin. "Nähdään!" he huudahtivat takaisin.

Nick lauloi koko kävelymatkamme uutta biisiään, ja pian saavuimmekin perille, rojukojulle! "Voi pikkuiset Mirruskani ja Murreskani! Mitäs elämäni naisille kuuluu?!" Mitteri karjaisi iloisena. "Puhu vaan omasta puolestasi, pentu", Mirre murahti. "Hei, minähän kasvoin sentään juuri täysikasvuiseksi!" Mitteri huomautti. "Ja minä ikälopuksi!" Mirre huudahti. "Oho, ihmettelinkin, miksi olit niin ryppyinen", Mitteri naurahti. "Kiitti vaan!" Mirre huudahti loukkaantuvasti. "Mitteri, miettisit nyt vähäsen, mitä suustasi päästelet!" kehotin. "Okei, anteeksi", Mitteri pyysi nöyrästi. "Saat, mutta mitä saisi olla?" Mirre kysyi. "Ööh... Minä voisin haluta ostaa tuon vihkon", Mitteri kertoi. "Älä! Päiväkirjaksiko?" Murre räkätti. "Ei, kun rosvo varasti vanhan vihkoni, ja tarvitsen jonkun paikan, jonne kirjoitamme biisejämme", Mitteri paljasti. "Kirjoitatteko te biisejä?" Murre kysyi. "Jep, Nick kehitteli jo yhden. On meillä lahjakkaat pennut!" Mitteri henkäisi tyytyväisenä. "Minä haluan sitten tuon pehmokissan... ja sormuksen!" Nick kertoi. "Käytätkö sinä koruja? Jo on veli seonnut!" Murre naurahti. "Eeei... ei sitä koskaan tiedä, mihin sille löytyy käyttöä", Nick selitteli. Olin jäänyt perheen yhteisestä puhehetkestä syrjälle, enkä löytänyt sanoja, jotka olisivat sopineet tilanteeseen. "Joo, selvä. Maksakaahan meille 15 penniä!" Mirre pyysi. "Ääh, perhealennusta?!" Mitteri aneli. "Ei, ei. Kaikki tai ei mitään", Mirre pysyi kovana. "No hyvä on sitten", Mitteri myöntyi ja antoi rahat.

Jatkoimme matkaamme tällä kertaa Aijcan kojulle. Siellä oli runsas ostelu meneillään, kaikki halusivat saada Aijcan laatukamaa, jota oli kaikkia vain yksi kappale. Nopeat söivät hitaat. Sillä hetkellä toivoin olevani nopea onnekas. Kojulla tutkivat tavaroita Tuitikki ja Anytime kissoineen. "Ostaisin tuon Keraamisen sinisen kissankoristeen", Tuitikki ilmoitti. "Okei, entäs sinulle, Anytime... terve simssiliini!" Aijca tervehti nähdessään meidät. "Meillä ei ole varaa, joku toinen kerta sitten", Anytime ilmoitti. "Hei, onkos täältä kaikki onnistuttu jo vohkimaan?" kysyin. "Ei, täällä on vielä vaikka kuinka ostettavaa!" Aijca kertoi. "Kiva, kisut, mitäs ostettaisiin?" kysyin. "Ostetaan tuo ihana pinkki kattila! Kiinnyin siihen heti", Mitteri huudahti. "Okei, tykkäisiköhän Nick mansikkahillosta? On tehtävä valinnat kiireesti, etteivät muut ehdi viedä tuotetta", totesin. "Joo, mansikkahillo käy loistavasti", Nick kertoi. "Ostetaanpa sitten vaikka ne", sanoin. "Selvä, mutta simssiliini, kojullanne on joku", Aijca huomautti. Vilkaisin taakseni, ja huomasin Crillen ja Viirun pitkästyneennäköisinä kojumme edessä. "Mitteri, maksa ostokset! Voitte tehdä penneillä, mitä haluatte", sanoin ja pinkaisin juoksuun kojullemme päin. "Ai ihan mitä haluan? Noh, ostetaanpa vaikka kaikista markkinakojuista tavarat loppuun!" Mitteri huudahti. "Hmm, ehkei simssiliini ihan sellaista tarkoittanut", Aijca naurahti. "Kuka tietää, mitä hän tarkoittaa. simssiliini on niin outo", Mitteri juorusi taas parista uudemmasta mokastani Aijcalle, joka nauroi vatsa kippurassa. Mitterin ja Aijcan jutellessa Nick oli päättänyt tutustua Pia-kisuun. "Ette ole tulleet vielä ostamaan kojustamme", Pia totesi. "Emme ole ehtineet vielä. Lupaamme saapua ajallamme", Nick kertoi. "Se on kiva", Pia sanoi. "Äh, onpas minulla nälkä. Nyt tekisi mieli oikein herkullista suklaista kaakaota", Nick kertoi lipoen suupieliään. "Kohta varmaan aletaan tekemään kaakaota koko porukalle. Siihen asti sinun on kyllä keksittävä jotain muuta ruokaisaa puuhaa", Pia ehdotti. Nick tuumaili katsellen uuteen kisututtavuuteensa, nälkäinen kun oli, Nickille tuli heti Pian ruskeasta turkista mieleen suklaa. Ja suklaa se vasta namia olikin! Nickille tuli entistä herkkuhimoisempi olo, ja vahingossa päästi ajattelematta: "Mmm, voisin syödä sut!" Hetken päästä Nick tajusi mokansa, ja tämän vaaleista poskista erotti helposti punastumisen. "Ai, ehket nyt kumminkaan", Pia totesi naurahtaen itsekin. Nick ei saanut selvää Pian ruskeista poskista, mutta hänestä näytti, että nekin olisivat olleet hiukan punertavammat. "Anteeksi, sinusta vain tuli niin mieleen suklaa, ja nälkäisenä puhun, mitä sattuu", Nick naurahti. "Ei se mitään, minäkin voisin vaikka syödä sut. Tuosta turkistasi tulee mieleen toffee", Pia kertoi. "Heh", Nick totesi silitellen ihanaa turkkiaan. "Hei Nick, kuinka kauan aiotte jutella? Minua pitkästyttää", Mitteri murahti. "Ööh, haluaisitko tulla viettämään päivää kanssamme kojuilla kierrellen?" Nick kysyi. "Ai treffeillekö minua pyysit? Ikävä kyllä minun täytyy mennä omalle kojulle Anytimen avuksi", Pia kertoi. Nick tunsi taas punastuvansa ja tällä kertaa aivan punaiseksi. "Noh, jokun toinen kerta sitten", hän sai sanottua. "Joo, nähdään!" Pia huudahti.

Sillä välin olin juuri myymässä kojullamme. "Anteeksi vielä kerran, kun olin hukassa", pahoittelin. "Ei se mitään. Kunhan saisin päätettyä, minkä noista apinoista ostaisin", Crille tuumaili. "Ihan vinkkinä vaan, ei kannata ottaa riehuvaa, se kiskoo kissoja naamakarvoista, Mitterikin sen jo totesi", kerroin. "Iyh, ei sitä!" Viiru huudahti. "Okei, miten olisi tuo hyppivä?" Crille tuumaili. "Käy se", Viiru lupasi. "Okei, saisiko olla muuta? Apinalle ruokaa tai jotain?" kysyin. "Eiköhän meillä jotain löydy apinalle kotoakin. Jos ostettaisiin vaikka tuollainen räikeä herkku", Crille ehdotti. "Joo!" Viiru huudahti innoissaan. "Okei, yhteensä siis 9 penniä. Kiitos, kun kävitte!" kiittelin katsellen onnessani rahasummaa. Crille ja Viiru lähtivät ostelemaan jotain muuta, kun Mitteri ja Nick juoksivat paikalle. "Hei simssiliini, käytäisiinkö Joikan narunvetopöydässä? Se on ollut suosittu paikka, ja siellä on kuulemma huippu palkintoja tarjolla!" Mitteri huudahti. "Toki, voidaan vetäistä teille molemmille oma naru", ehdotin. "Joo!" Nick huudahti, ja lähdimme kohti Joikan narunvetopöytää.
 

Saavuimme Joikan narunvetopöydän äärelle, jossa olikin ollut melkoinen ruuhka. Pöydän äärellä olivat juuri Fukoo ja Rape & Mantsu, Pipsa ja Vili. Rape mietiskeli pitkään narunumeroa, eikä valinnasta meinannut tulla oikein mitään. Pipsa taas rupatteli Joikan kanssa lumoutuneena, kuten yleensäkin. Viliä ärsytti, ja hän yritti saada Pipsaa lähtemään kanssaan, muttei mikään auttanut. Nick'kin jäi ihailemaan hetkeksi Pipsaa. "Vautsi, katso millainen turkki sillä on. Noin kiiltävä ja tuuhea!" Nick kuiski. "Hei, älä edes haaveile Pipsasta, tiedän sen paremmin kuin hyvin. Nuo ovat olleet tuollaisia jo piiitkään", Mitteri paljasti. "Noh, minun mielessäni on joku ihan muu kuin Pipsa", Nick lesosi. "Oikeesti, kerro isille!" Mitteri komensi. "En nyt vielä, katson nyt ensin, toimiiko homskeli", Nick kertoi, joten Mitteri antoi asian olla. "Aiotteko te vetää noista naruista vai vain rupatella?" kysyin. "Tietenkin aiotaan. Hei Joika, annahan meille sitä palvelua!" Mitteri pyysi. Joika siirsi katseensa meihin, ja tervehti: "Päivää. Tekin sitten päätätte tulla kokeilemaan onneanne. Jos hyvin käy, voitatte 50:n pennin lahjakortin Markettiin. Nonniin,ovatko panokset tarpeeksi suuret?" "Ovat ne. Minä haluan numeron... 19!" Nick huudahti. "Okei, 7 penniä käteisenä, kiitos!" Joika huudahti, ja Nick ojensi rahat. "Nyt voit kiskaista narusta!" Joika kertoi. Nick kiskoi, ja pöydälle putosi pinkki vihkonen, jonka jokaisella sivulla oli sydämien kuvia. "Hyi, en kyllä tuhlaa tällaiseen enää penniäkään!" Nick huudahti pettyneenä. "Älä nyt, nätti se on! Ja saahan siitä kivan lauluvihkosen!" Mitteri muistutti. "Niin", Nick sanoi jälleen hymyssä suin. "Aikookos Mitterikin kiskaista narusta, vai onko hän liian vanha tällaisiin leikkeihin?" Joika kiusoitteli. "Tietysti minäkin vedän! Vedän vaikka narusta 4", Mitteri päätti, ja kiskaisi. Hänen nenänsä eteen putosi kiva maalisetti. "Jukra! Kivaa!" Mitteriltä pääsi. "No joo, sait kivemman", Nick harmitteli. "On sekin kiva. Hyviä päivänjatkoja sinnekin päin, Joika!" Mitteri toivotteli. Joika teki veikeän ilmeen ja vilkutti meille. Lähtiessämme huomasimme Pipsan siirtyvän taas Joikan luo juttusille.

Kun olimme hiukan kauempana Nickin mieleen juolahti ajatus. "Ai niin, meidän piti mennä Pian myymälään ostamaan niitä hilpeitä leluja!" Nick huudahti. "Tosiaan, tamagothcit ovat mukavia, olen itsekin omistanut yhden joskus aikoinaan", kerroin. "Sinähän voit ottaa sen mukaan, niin kommaillaan!" Mitteri ehdotti. "Joo, eiköhän mennä ostamaan teillekin sellaiset", ehdotin. "Joo!" Nick huusi innoissaan. Kävelimme Pian myymälälle, ja huomasimme mutkikkaan pitkän jonon, kaikki olivat tulleet ihastelemaan virtuaalilemmikkejä. "Huhhuijaa, täällähän kauppa pelittää", totesin vilkaisten viereiseen kojuumme, jossa ei ollut asiakkaan asiakasta! "Lemmikkiapinamme eivät vedäkään jonoa", huokaisin. Minusta apinat olivat ihania. Jos kukaan muu ei niitä haluaisi ostaa, voisin ottaa ne vaikka itselle hoivaan Mitterin ja Nickin kavereiksi. En kyllä tiennyt, mitä mieltä kisuni olisivat siitä, mutta kyllähän he tottuisivat... Jono tuntui etenevän hitaasti, mutta loppujen lopuksi pääsimme kojun pöydälle asti. "Terve Nick! Ja Mitteri ja simssiliini", Pia huudahti heti meidät nähtyään. "Terve Pia! Ja Anytime", Nick huudahti yhtä innokkaasti. "Mitäs teille saisi olla?" Anytime kysyi ystävällisesti. "Haluamme ostaa tamagothceja", kerroin. "Mitä väriä?" Anytime kysyi. "Pinkki minulle!" Mitteri karjaisi. "Ja keltainen minulle", Nick huudati. "Okei, tuleeko muuta?" Anytime kysyi. "Ei muuta", Mitteri vastasi. "Selvä. 10 penniä", Pia pyysi. Nick ojensi rahat, ja kisut saivat heti uudet vempaimet tutkittaviksi. "Ehkei teidän kumminkaan kannata nyt niitä herättää eloon. Käydään markkinat ensin kunnialla loppuun", ehdotin. "Okei", Mitteri myöntyi. "Käydäänkö kurkkaamassa vielä viimeisessäkin kojussa?" kysyin. "Vaikka. Moikka Pia!" Nick huusi, ja Pia vilkutti onnellisena.

Kävelimme Poju kojulle, jossa myymässä olivat Pena ja Peltsi. "Mitteri ja Nick! Mitäs kuuluu?!" Pena huudahti meidät nähtyään. "Kivaa, eipä ollakaan törmätty tänään missään", Mitteri totesi. "Joo, ollaan täällä vaan puhuttu isän ja pojan (ja pyhän hengen:D) välisiä juttuja", Pena kertoi. "Minäkin yritin, mutta Nick ei halua kertoa, keneen on ihastunut", Mitteri harmitteli. "Enkä! Ei saa puijata!" Nick karjaisi. "Ai keneen sinä olet ihastunut?" Penakin innostui. "Ei saa!" Nick suuttui, ja alkoi murjottaa. "Noh, ostetaan sille Nickille ja hänen ihastukselleen tästä vähän evästä", Mitteri sanoi osoittaen sydämen muotoista suklaarasiaa. "Okei, 6 penniä, ja onnekkaita iskuyrityksiä", Pena naurahti. Nick mulkaisi, eikä sanonut mitään. "Älkää välittäkö, kyllä tuo menee ohi, nähdään!" Mitteri huudahti.

Lähdimme kävelemään omalle kojullemme päin, eikä siellä vieläkään näkynyt asiakkaita. "Noh, ehkä huomenna on parempi onni", toivoin. "Eikä sillä niin väliä, vaikkemme saisikaan juttuja myytyä, pääasia että on hauskaa!" Mitteri huudahti. "Niin, ja saa solmittua uusia ystävyyssuhteita", Nick lisäsi. Mitteri katsoi pentuunsa viekas ilme kasvoillaan. "Mitä nyt?" Nick kysyi. "Ei mitään", Mitteri sanoi muina kissoina. "Huomio, huomio!" Aijca huudahti yllättäen mikkiin puhuen. "Hiljentykää!" komensin. "Aurinko alkaa laskea, ja ensimmäinen syysmarkkinapäivä alkaa olla lopuillaan. Siksi peitämmekin nyt kojumme pressuilla, jotka löytää tuolta päin. Kun kaikki on valmista, voimme mennä juomaan kaakaota niin paljon kuin haluamme!" Aijca puhui. Kaikki rynnistivät hakemaan pressuja. Samassa huomasin Aijcan, joka oli juossut viereeni. "Hei, toivottavasti lemmikkiapinat eivät jäädy pihalla", toivoin. "Siitä tulinkin puhumaan. Voisimme viedä ne sisälle. Minusta on eläinrääkkäystä antaa niiden jäätyä pihalla", Aijca ehdotti. "Mielellään, jos se vain käy", sanoin. "Joo, viedäänkö ne heti sisälle?" Aijca kysyi. "Ööh, minä jonotan pressua, mutta Mitterihän kantaa yhden mielellään", ehdotin. "En varmana kanna sitä riehuapinaa, en halua, että naamakarvani kärsivät tämän enempää!" Mitteri huudahti. "Minä voin kyllä kantaa sen, kanna sinä se toinen", Aijca ehdotti. "Joo, se vaan on miljoona kertaa painavampi", Mitteri totesi, mutta suostui kuitenkin kantamaan pyörivän apinan. Kun Aijca ja Mitteri kantoivat apinat sisälle, minä ja Nick asettelimme pressun kojumme päälle hyvin. "Eiköhän mennä sisälle", ehdotin. "Joo!" Nick huudahti kaakaon maku jo suussa.

Kaikki kissat ja hoitajat kiipesivät pieneen puumajaan, ja tunnelma oli mitä parhain. Joika jakoi kaikille kaakaota, ja kissat jakaantuivat omiin porukkoihinsa, ja minä menin muiden hoitajien kanssa keskustelemaan. Mitteri meni tapaamaan kaikkia kavereitaan vuorotellen, joten Nick jäi ihan yksikseen. Hän oli menossa istumaan erääseen nurkkaan, ellei olisi huomannut Piaa lähettyvillä, hänkin yksin. Nick rohkaisi mielensä, ja päätti mennä kisun luo mitään pelkäämättä. "Terve Pia, voinko istua seuraksesi?" Nick kysyi. "Joo, mielellään", Pia innostui tehden tilaa viereensä. Kissat hörppivät kaakaota hiljaa, kunnes Nickille tuli mieleen heidän aikaisempi keskustelu suklaakaakaosta, ja samassa hän muisti Mitterin ostaman suklaarasian. "Odota, palaan pian!" Nick huudahti ja juoksi tiehensä. Hetken päästä hän palasi sydämen muotoisen suklaarasian kanssa. "Saisinko tarjota sinulle pari pientä suklaata?" hän kysyi. "Kiitos, mielellään", Pia vastasi. Nick istahti takaisin paikoilleen, ja asetti suklaarasian molempien ulottuville. He vain söivät ja joivat kaakaota, eivätkä jutelleet paljoa, mutta kummallakin oli kivaa. "Nyt sinun ei varmaan tarvitsekaan syödä minua", Pia naurahti. "Heh, niin. Harmi, ettei myynnissä ollut toffeeta, kohta minusta on jäljellä vaan luuranko", Nick kauhisteli. Kummatkin purskahtivat nauruun, ja söivät riemuissaan koko rasian loppuun. Hetken päästä Aijca alkoi taas puhumaan: "Nonniin, eiköhän ole aika päättää tämä syysmarkkinapäivä. Kivaa oli, enkä malta odottaa seuraavia päiviä! Kaikki voisivat pikkuhiljaa alkaa hipsimään hoitolalle päin", Aijca kertoi. Väkeä alkoi pikkuhiljaa lähtemään, joten päätin etisiä omatkin kissani. Mitteri oli poikaklubissaan pitämässä kaakaonjuonti kisaa Joikan ja Penan kanssa. "Mitteri, ehtisitkö pian lähtemään kanssani hoitolalle päin?" kysyin. "Joo, haetaan se Nick", Mitteri kertoi, ja lähdimme etsimään Nickiä heti, kun Mitteri oli hyvästellyt kaverinsa. Löysimme myös Nickin istumasta yksin. "Voi raukkaa, jouduitko viettämään koko iltasi yksin?" kysyin. "En, Pia lähti jo. Mutta hauskaa oli", Nick kertoi. "Se on kiva kuulla", sanoin.

Pienen kävelymatkan jälkeen pääsimme hoitolalle. Saavuimme huoneellemme, ja Nick huomasi kauniin kukkasen lattialla. "Hei, katsokaa, ollaan saatu postia, Carkilta", Nick totesi. "Oho, mitä siinä sanotaan?" Mitteri kysyi. "Hän haluaa tutustua meihin paremmin", Nick kertoi. "Kyllähän se passaa, voisimme vastata hänelle ennen nukkumaan menoa", Mitteri ehdotti. "Joo, onneksi simssiliini ostit meille niitä papereita!" Nick innostui. "Joo", sanoin jotakin. Tunsin oloni kovin hiljaiseksi tänään, en ollut puhunut paljoa mitään! Nick nappasi paperin ja tussinsa, ja kirjoitti lyhyen vastauksen Carkille. "Vietkö tämän postiin?" Nick kysyi. "Voin viedäkin, käyttekö te nyt sitten nukkumaan?" kysyin. "Joo. Hyvää yötä simssiliini", Mitteri toivotti. "Nukkukaa tekin hyvin", sanoin. Oli ilo katsella, kun kissat käpertyivät vierekkäin sängyille nukkumaan. Kummallakin oli tyyny kainalossa. Poistuin huoneesta sammuttaen valot samalla.

Mitterin mielipide syysmarkkinoista: "Olipas kiva kierrellä kaikkialla, ja ostaa tavaroita. Innostuin eniten siitä maalaussetistä, jonka voitin. Voisin vaikka ryhtyä taiteilijaksi! Toinen mahtava ostos oli stereot. Nyt voin pitää bileet kotona, ja soittaa musaa täysillä. Onkohan semmoinen kuitenkaan sallittua hoitolassa? Noh, katsotaan nyt mitä milläkin teen. Oli kuitenkin aivan mahtava tapahtuma, kun sai viettää aikaa kaikkien vanhojen kavereiden kanssa! Toivottavasti Aijca järjestää lisää tällaisia samankaltaisia tapahtumia."

Nickin mielipide syysmarkkinoista: "Olipas hulvattoman hauskaa! Sain kaikkia herkkuja, jotka riittävät varmasti jouluun saakka! Vai riittävätköhän? Saa nähdä. Päivässä oli tietysti paljon parempiakin asioita kuin ostokset. Oli ilo tutustua niin mukavaa kisuun kuin Pia, vaikka vähän sähelsinkin tämän edessä. Voi että miten tyhmästi sanottu! Onneksi Pia ei ole mikään vakava laama, vaan tajusi heti kaiken. Hän on tosi mukava kissa! Näin myös paljon hoitolan muuta väkeä, joita en ole ennen tavannutkaan! Oli kiva nähdä kaikki ne kissat."

21.09.2010 22:52
Eräänä syksyisenä päivänä hain kisut niiden huoneesta, ja suuntasimme hoitolan pihalle. Olin ostanut Mitterille punaisen kumipallon, josta hän oli kovin ylpeä. Tänään aioimme viettää päivämme pihalla leikitellen, sillä kissat eivät olleet pitkään aikaan liikkuneet, paitsi tietenkin urheilukerhossa, mutta täytyyhän nyt muulloinkin hiukan liikkua. Olin ottanut mukaani myös kissojen vesipullot, jos pikkuisille tulisi kovin jano. "Ai niin, Aijca muuten ilmoitti, että syys-markkinat viivästyvät ongelmien vuoksi", kerroin. (Ainakin meidän tarinassa) "Kauheeta! Eikö se ollutkaan kiva idea?" Nick kummasteli. "Ei mitään sellaista, Aijcalla on niin kamalasti kiireitä, kuten on minullakin", totesin vilkaisten laukkuuni, jossa pilkisteli englannin ja terveystiedon kirjat. Olin ottanut nekin mukaan, jotta ehtisin lukea paremmin kokeisiini, arvelin kuitenkin kissojen vievän puolet huomiostani, joten tuskin ehtisin hirveästi lueskella. "Se on kyllä huomattu, et ole pitkään aikaan tullut katsomaan, mitä meille kuuluu", Mitteri murahti potkien palloaan. "Anteeksi, mutta hyvinhän te pärjäätte", arvelin. "Joo, pärjätään me. Tosi kivaa, kun pääsit tulemaan", Nick riemasteli. "Tulin niin pian kuin vain ehdin. Pakkohan minulla on olla teillekin aikaa", sanoin. "Hei, eiköhän jäädä tähän, ja aleta potkia", Mitteri huudahti. Nick juoksi isäänsä vastapäätä, ja oli valmiina odottamaan Mitterin potkua. Mitterin voimat olivat kuitenkin liian suuret, ja pallo lensi ylhäältä Nickin ohi lentäen veteen. "Ohhoh. Onneksi se on sentään kumia, ettei vajonnut pohjaan", totesin. "Minä haen sen!" Nick kiljaisi. "Ööh... hyvä, että joku on innokas", Mitteri totesi. Hänen selkänsä täyttivät kylmät väreet ja kaikki ne huonot muistot, mitä kesäriehassa tapahtui. Nick lähti kipittämään lammen reunaa päin, ja hyppeli kiveltä kivelle, jotta saisi pallon nopeasti käpäliinsä. Nick loikki ovelasti, ja lauleskeli samalla hilpeitä laulujaan. Hetken päästä Nick sai pallosta otteen, ja märkä vesi kasteli tämän turkin. "Iyyh! Kylmää!" Nick huudahti kauhuissaan. Nick oli niin ymmällään, että tipahti vahingossa kiveltä. "Ääk! Nick-kultsukka ei osaa uida! Mitä mitä teen?" Mitteri kauhistui ottaen pelon askeleita. Ymmärsin, ettei Mitterillä ollut aiettakaan mennä pelastamaan pikku-Nickiä, joten tunsin tilaisuuteni koittaneen. Viskoin kengät nopeasti jaloistani ja nostin huosun punttejani nopeasti ylös, sukkia en ehtinyt ajatellakaan. Juoksin nopeasti lammelle sille kivelle, jossa Nick oli seisonut, ja laitoin käteni veden alle yrittääkseni löytää Nickin. Hetken päästä tunsin pistävän tunteen käsissäni, Nick oli tarttunut täysillä kynnet edellä. Nostin kisun veden alta, ja tämä haukkoi happea. "Voi pikkuista, oletko kunnossa?" kysyin kauhuissani. "Köh. Se oli tosi jännää! Näin siellä kaloja, jotka näyttivät hapanta naamaa, ja sitten ne lähtivät pois. Näin myös vesikukkia, jotka tuntuivat tosi hassuilta. Voisin kirjoittaa tästä raportin keksijäkerhossa, ja ehdottaa Aijcalle, että voisimme tehdä sukellusvene retken!" Nick selitteli innoissaan. "Ai sukellusvene retken hoitolan järveen? Olet kuitenkin ihan ok, vesihän on jäätävää?" tuumasin tajutessani varpaideni olevan aivan jäässä. "Ai. En edes huomannut", Nick kertoi hölmistyneenä. Huokaisin helpotuksesta. Nick oli aivan kunnossa, eikä ollut saanut vesikammoa kuten isänsä. Kumarruin ottamaan myös pallon, ja lähdimme takaisin maihin. Mitterin huoli oli kadonnut, ja hän tuli heti halaamaan Nickiä. "Voi sinua. Pelkäsin jo pahinta, onneksi selvisit tästä kauhistuttavasta tilanteesta", Mitteri sopersi. "Ei isi ollenkaan ole näin...", Nick koetti selittää, mutta Mitteri jatkoi selviämispuhettaan: "Ymmärrän kyllä, jos et jaksa leikkiä enää edes tuolla pallolla, olethan sentään kokenut niin kovia". "Täh? Kyllähän pelataan! Eihän me ehditty vielä edes kunnolla aloittaa!" Nick murahti napaten pallon minulta. "Nyt potkitaan tätä kumipalloa!" Nick päätti. "Noh... hyvä on sitten", Mitteri lopulta suostui. Siirryin syrjemmälle opiskelemaan, kun kisuliinini potkivat ja heittelivät vuoronperään palloa. Riisuin märät sukkani ja laitoin ne kuivumaan puun oksalle. Aluksi katselin heidän iloista puuhaansa, mutta lopulta opiskelu vei minut ajatuksiinsa. "allow=antaa, breathtaking=henkeäsalpaavan kaunis, protect=suojella..." hoin päässäni. "simssiliini, simssiliini!" Mitteri karjui juosten luokseni. "Mitä nyt? Miksi olet noin hädissäsi? Ja minne jätit Nickin?" latelin kysymyksiä. "Nick... Nick sai taas jonkun kohtauksen! Tule äkkiä auttamaan!" Mitteri karjui. Säikähdin niitä sanoja, heitin nopeasti kirjani johonkin pusikkoon, ja lähdin Mitterin perään. Näin Nickin makaamassa maassa. "Nick, mikä on?" kysyin. "Heikottaa, on paha olo", Nick selitti. "Meidän on kyllä heti lähdettävä lääkäriin!" totesin kaivaen kännykkäni esille. Soitin Mouruposken hätänumero 431:een, ja selitin tarvitsevani ambulanssin. Nickin silmät sulkeutuivat, eikä hän enää vastannut minulle. Mitteri oli hätääntynyt, ja mitä enemmän hän pelkäsi, sitä enemmän hän joi vettä hermostuksissaan. "Mitteri, varo ettet juo liikaa vettä, se tuskin tekee hyvää vesikammoiselle", kehotin odotellessamme ambulanssin tuloa. "En minä pysty tekemään muuta! Voi että, olen huono isä, minun takiani lapsi joutuu koko ajan vaaraan", Mitteri kauhisteli. "Etkä. Nickillä on varmasti jokin sairaus, joka teettää tällaista. Ollaan vaan rauhallisia", rauhoittelin. Mitteri voihkaisi vielä kerran, ja ambulanssin kova piipitys valtasi Mouruposken pihan. Pihalle saapui kummastuneita kissoja, ja Aijca, joka juoksi luoksemme. "Mitä täällä on tapahtunut?" Aijca kysyi. "Nickille tapahtui jotain, täytyy mennä sairaalaan", kerroin. "Tulisin mielelläni mukaan, mutta kiireet valtaavat kaiken ajan!" Aijca harmitteli. "Ei se mitään, ilmoitamme sitten, kun jotain ilmenee", kerroin. Aijca nyökkäsi. Astuimme ambulanssin kyytiin, ja lähdimme kulkemaan kohti eläinlääkäriä.

Eläinlääkärissä Nick kiikutettiin heti tutkittavaksi, ja pääsimme Mitterin kanssa näkemään tapahtumia. Mitteri pölpötti taas omiaan, ja puhui pahimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta. Tomelius kuitenkin vakuutti, ettei pelkoon ollut aihetta, tutkimukset olivat vasta alussa. Hetken päästä Nick avasi välkkyvät silmänsä, ja nousi istuaalteen. "Nick!" huusimme Mitterin kanssa yhteen ääneen. Nick vilkuili ympärilleen ihmetellen, missä oli. Samassa Tomelius saapui luoksemme alkaen selittämään: "Nickin verensokeri tipahti liian alas, minkä vuoksi hän pyörtyi. Totesimme, että Nickille on tullut kissojen diabetes", Tomelius selitti. "Kuinkas nyt silleen?" kummastelin. "Niin vaan voi käydä", Tomelius vastasi. "Joutuuko Nick syömään jotain lääkkeitä?" Mitteri tiedusteli. "Ei varsinaisesti, mutta hänen ruokansa tulee sisältää sokeria. Sen takia tulee myös vahtia, että Nick huolehtii hampaistaan, etteivät ne reikiinny", Tomelius selitti. (Kissojen diabetes on minulla tällainen ^^) "Jes, saan syödä karkkia joka päivä!" Nick innostui. "Et nyt sentään. Karkkia pitää syödä kohtuudella, ja muistahan sitten liikkua, ettet lihoa. Se pahentaa tautia vieläkin enemmän. Kun uusi kohtaus alkaa, syöttäkää heti jotain makeaa", Tomelius selitteli vielä tärkeimpiä asioita minun ja Mitterin nyökkäillessä. Kun Nick oli saatu kuntoon, lähdimme kohti hoitolaa.

Saapuessamme sisälle huomasin ilmoitustaululle nuppineuloilla kiinnitetyt likasukat, ja niiden vieressä oli lappu, jossa luki: "<-KENEN? Löytyivät Mouruposken järven rannalta, omistaja voi ottaa ja laittaa pesuun." Nolostuneena riuhtaisin likasukkani irti, ja heitin ne laukun pohjalle. Samassa myös muistin, että englannin kirjani oli jäänyt pusikkoon, kun olin sen sinne heittänyt ennen Nickin pelastamista. "Äh, antaa olla, haen sen kyllä lähtiessäni", tuumailin. Nick keskeytti typerät ajatukseni mouruamalla: "Minulla on nälkä, käydäänkö syömässä?" "Oh, tietenkin!" karjahdin, ja lähdimme huoneelle päin.

Päästyämme sisälle huomasimme postiluukusta pudonneen postin. "Katso Mitteri, postia sinulle", huomautin, ja Mitteri nappasi innoissaan kirjeensä avaten sen samantien. "Viiru on vastannut kaveripyyntööni!" Mitteri huudahti hypäten ilmaan. "Miksi kukaan ei pyydä minua kaverikseen?" Nick valitti. "Odotas, kun pääset ystäväkerhoon, siellä tutustut helposti moniin kissoihin", Mitteri kannusti, olihan hän oikein ystävien hankinnan ammattilainen. "Milloin mennään ystäväkerhoon?" Nick kysyi. "Varmaankin joskus syysmarkkinoiden jälkeen", veikkasin. "Niin, myydään meidän lemmikkiapinoita!" Nick innostui. "Kuinkahan moni niitä aikoo ostaa?" Mitteri tuumaili. "En tiiä, mutta mulla on nälkä!" Nick murahti kovaa. "Anteeksi, olin melkein unohtaa. Otatko sinä mitään Mitteri?" kysäisin. "Voin syödä, mutta vähän vain", Mitteri ilmoitti. "Okei, kolmioleipä saa sitten käydä. Nälkäinen Nick haluaa sitten varmaan kananaksuja ja sen jonkun sinisen herkuttimen. En kyllä muista sen oikeaa nimeä", selitin naurahtaen. (Netti ei nyt toimi, joten en voi oikeasti katsoa sitä. :() "Nickin naksuihin voisi lisätä niitä mansurakeita, ne ovat olleet kaapissa jo aika pitkään", Mitteri totesi. "Hyvä ajatus, Nick tarvitsee paljon sokeripitoista ruokaa. Täytyykin käydä shoppailemassa sitä Marketista", tuumailin. "Ehkä syys-markkinoilla myydään jotain", Nick arveli. "Niin tietysti, miten te olettekin loogisempia kuin minä?" kysyin hiukan nolostuneena. "Me ollaan niin hyviä", Mitteri lesoili. "Niin vähän arvelinkin", sanoin ojentaen Mitterille kolmioleivän, ja sen jälkeen aloin valmistaa Nickin muroja. "Käyn hakemassa keittiöstä jonkun kulhon näille naksuille", selitin. "Minäkin tahdon syödä ruokani lautaselta, jos Nickin saa!" Mitteri ilmoitti. "Hyvä on", sanoin. "Pidä kiirettä, minulla on kaaauhea nälkä!" Nick ruikutti. "Joojoo", sanoin ja häippäsin.

Matkalla keittiöön kuljin ilmoitustaulun ohi, ja näin siellä Aijcan, joka oli ottamassa sukka-lappua pois. "Terve taas, simssiliini!" Aijca huudahti huomatessaan minut. "Moi", vastasin vain lyhyesti. "Et kyllä usko, löysin hoitolan järven rannalta tosi likaiset sukat, kukakohan hoitajista on niitä käyttänyt", Aijca puhui naureskellen. Menin aivan punaiseksi. "Mistä epäilet, että joku hoitaja olisi käyttänyt niitä?" Yritin keksiä jotain, ettei Aijca osaisi epäillä minua likasukkien käyttäjäksi. "Koska joku oli hakenut ne, eikä täällä ole käynyt muita kuin hoitajia", Aijca sanoi. "Niin tietysti... Tuota, minun pitikin mennä, heippa!" sanoin ottaen askelen, mutta tein sen liian äkkiä, kompastuin, ja kenkäni putosi. "Ei kai sinuun sattunut?" Aijca huudahti tullen luokseni. "Ei ollenkaan!" huudahdin yrittäen saada kengän takaisin jalkaan, jottei Aijca tajuaisi minun olevan ilman sukkia. "Hei, sinultahan taisi pudota kenkäkin", Aijca huomasi, ja henkäisin kauhusta. "Älä tajua katsoa jalkoihini, älä tajua", hoin mielessäni. "Hei, eihän sinulla ole edes sukkaa!" Aijca huudahti. "Tajua nyt sekin", totesin mielessäni. "Eikös täällä ole jo sen verran kylmä, että jonkinlaiset sukat olisi hyvä olla?" Aijca kysäisi. "Kyllä sillä on sukat, se ei vaan käytä niitä", Mitteri kertoi. "Miksi ihmeessä? Hoitolassa on kylmät lattiat. Miksi et sukkiasi pitäisi?" Aijca ihmetteli. "Mitteri ja Nick, mitä te täällä teette?" kysyin siirtäen katseeni kissoihin. "Tulimme katsomaan, kun sinulla kesti niin kauan ruoanlaitossa", Nick ilmoitti. "Eiköhän meidän pitäisikin lähteä sinne keittiöön, tulkaa nyt mukaan, kun kerran olette siinä", komensin, ja kissat alkoivat seurata minua. "Nähdään taas!" hyvästelin Aijcan. "Joo", Aijca vastasi heilutellen kättään. Heti lähdettyämme Aijca purskahti rajattomaan nauruun, hän oli aavistanut minun olevan likasukka, mutta kohteliaisuutensa vuoksi hän ei ollut huomauttanut asiasta.

Keittiössä kaivoin kaapista kaksi lautasta, joihin kokoaisin kissojen ruoka-annokset. Mitterin lautanen jäi melko vajaaksi, laitoin siihen vain kolmioleivän. Nickin lautaseen lisäsin puolet kananaksupussista, mansurakeita, sekä sinisen herkku jutun. "Tässä on kyllä aika paljon ruokaa, jaksatko nyt varmasti syödä tämän kaiken?" varmistin. "Jaksan! Nälkäni on 8/10, eli melkein nollassa!" Nick naukaisi. "Ei se kyllä ole lähelläkään nollaa, pelkään sinun lihoavan, niin kuin Mitterille kävi vauva-aikoina", sanoin. "Yöh, älä puhu siitä! Se laihdutuskuuri oli niin ällö!" Mitteri kauhisteli. "Enhän minä lihoa, juuri olimme ulkoilemassa", Nick huomautti. "Se on kyllä totta", sanoin, jonka jälkeen kissat hiljentyivät syömään. Kaivoin laukustani terveystiedon kirjan, ja aloin selailla sitä odotellessani kissojen syövän. Mieleeni muistui jälleen se englannin kirja. "Mitä, jos Aijca löytää senkin, ja naureskelee typerille vastauksilleni", aloin miettiä. En todellakaan ole hyvä enkussa. "Mitä mietit?" kysyi Mitteri, joka oli pompannut syliini istumaan. "Koulu hommia vaan", vastasin. Olimme hiljaa, ja kuuntelimme kuinka naksut narskuivat Nickin hampaissa. Yllättäen kuului outo ääni. "Mikä se oli?" Nick hämmästeli keskeyttäen rouskutuksen. "Se oli mahani. Tulee nälkä, kun katsoo teidän syövän", tunnustin olleeni äänen takana. "Voin kyllä antaa sinulle naksuja", Nick tarjosi. "Ehkei se ole hyvä idea, minun on paras lähteä kotiin syömään", päätin. "Eikääääää! Vastahan sinä hetken olit kanssamme", Mitteri alkoi marista. "Noh, kai minä vielä hetkeksi voin jäädä", totesin, jolloin kisut alkoivat riemuitsemaan. Samassa nenääni leijaili pahanhajuinen hajupilvi. "Yäk, teidät olisi parasta kylvettää ennen kuin Aijca tulee tänne, ja huomaa vielä, etten ole pessyt teitä aikoihin!" puhuin. Mitterin silmät laajenivat, ja kuulin sen sydämen tykyttävän kovemmin puhuessani kylpemisestä. "Minä olen ihan puhdas", Mitteri vakuutteli. "Etkä ole. Hygieniatarpeesi on 7/10, eli melkein nollassa", Nick puuttui. "Niimpä. Sinusta se suurin lemu tulee!" sanoin pidellen nenästäni. "Hei, en minä sinua hukuta. Sinun täytyy kohdata pelkosi", huomautin. "Äh... No hyvä on sitten", Mitteri viimein luovutti.

Pian olimmekin jo pesuhuoneella. Olimme käyneet huoneessa hakemassa kaikki mahdolliset shampoot ja hoitoaineet. "Tulikin tarpeeseen tuo Nickille ostamani pesusetti", totesin. "Niin, varsinkin, kun tämä minun tuntuu olevan aika lopussa", Mitteri kertoi kurkaten purkkiin. "Se on kyllä niin vähissä, että ehkä minun kannattaisi vain nuoleskella itseäni, eikä tarvitsisi mennä kylpemään, säästäisimme pesuainetta", Mitteri selitteli. "Ehei, älä yritäkään livistää tilanteesta. Sinut pestään, ja Nick lainaa mielellään pesuaineitaan", sanoin. "Joo!" Nick huudahti. Mitterin ei auttanut muu kuin vain luovuttaa. Aloin täyttämään kylpyammetta lämpimällä vedellä, ja lisäsin sinne oikein kylpyvaahtoa Nickin setistä. "No niin, kisut vaan ammeeseen!" huudahdin, kun kaikki oli valmista. Nick hyppäsi riemuiten, ja kummasteli, miten hassulta vaahto tuntuikaan. "Sinä myös Mitteri", komensin arvaten, ettei kisuni kuitenkaan menisi, siksi heitin sen suoraan ammeeseen, eikä se ehtinyt vastustella. Mitterin pää nousi pian kuplaisesta vedestä, ja se tokaisi: "Miksi teet minulle aina noin? Nolaat ja kaikkea!" Mitteri karjaisi. Naurahdin. "Et sinä ole yhtään nolo verrattuna minuun", totesin siirtäen katseeni ärsyttäviin sukkiini. "Voitaisiin pestä ne sukatkin samalla", Nick ehdotti. "Hieno ajatus", sanoin, ja heitin sukat mukaan kuplavelliin. "Minä voin pestä niitä", Nick kertoi heti. "Selvä, simssiliini, tipauta muutama pisara turkinkiiltoainetta Nickin turkkiin, niin minä pesen pentuni", Mitteri komensi. "Minä kai sitten pesen sinut, Mitteriseni", arvelin, ja tipautin aineita kissojen päihin. Niin alkoi kova pesu. "Hei simssiliini, revit turkistani, sattuu!" Mitteri huudahti. "Anteeksi, en huomannut", pahoittelin. "Niin vissiin", Mitteri totesi heittäen tassullaan vettä ammeesta päälleni. "Hei, ei!" sanoin. "Hihhii!" Nick naurahti, ja hänkin lennätti vettä päälleni. "Senkin! Minä kastun, ja me joudumme siivoamaan sotkut!" murahdin. "Ei se haittaa", Mitteri totesi, ja heitti vähän liiankin paljon vettä reunan yli. "Jaahas, kylpemiset on nähtävästi kylvetty", totesin nostaen läpimärät kisut pois. Ne vielä kehtasivatkin ravistella märät turkkinsa naamalleni. "Nyt lopetatte tuon pelleilyn tai minä lähden kotiin, ja joudutte yksin siivoamaan!" uhkasin. "Joo, me voidaan pyyhkiä lattiat", Mitteri kertoi. "Hyvä", sanoin. Itse aloin kasata pesukamoja samaan paikkaan, ja tajusin käyttäneemme lähes puolet jokaista purnukkaa. "Hienoa, kohta joudun ostamaan taas näitä lisää", harmittelin. Aikamme siivottua kylppäri oli taas käyttökunnossa seuraaville. "Nyt minun täytyy kyllä ikäväkyllä poistua, nähdään viimeistään syys-markkinoilla", pulisin, ja kisut nyökkäsivät.

Mitterin mielipide päivästä: "Huh, olipa pelottava päivä! Pelkäsin kuollakseni, että Nick kuolisi, ja lisäksi simssiliini passitti kylpyyn. Nyt on kyllä puhdas tunne, mutta kylpeminen tuottaa vieläkin kylmiä väreitä. Hahhah, muistaakohan simssiliini hakea enkun kirjaansa pusikosta? Taidettiin muutenkin Nickin kanssa tuottaa simssiliinille noloja tilanteita, niistä sukista. Heh, oikein sille, aina minutkin nolaa! Kuitenkin, olihan tänään onnistunut päivä ja kaikkea."

Nickin mielipide päivästä: "Tänään oli huippupäivä! Oli kivaa leikkiä hoitajan ja iskän kanssa! Pallottelu oli hupaisaa, ja oli tosi jännää olla sukeltamassa! Ei kai se sukellusretki hoitolan järveen niin tyhmä idea ollut, kuin mitä simssiliini väitti? Sain kyllä karsean kerhoinnostuksen! Pakko päästä keksimään, ja laulaminen on jäänyt sen verran vähäiselle, että sitäkin olisi hyvä harrastaa! Ai niin, minulle tulikin se diabetes, kuulostaa kivalta! Karkkia mielin määrin. Nam! Hehhee, oli kivaa possuilla ja kylpeä, kaikki oli kivaa!"
 

05.09.2010 01:25

Pentujen syntymän jälkeen Mitteri ei ollut ehtinyt oikein keskittyä kerhoihinsa, ja niissä käynti oli jäänyt vähäiselle. Siksi Mitteri päätti pitää kunnon kerhopäivän käväisten kaikissa kerhoissa, joihin oli liittynyt. (Saattaa kuulostaa matkitulta Rasselta, mutta olin ihan oikeasti suunnitellut tällaista ennen kuin Rasse oli kirjoittanut kerhopläjäyksensä, uskokaa tai älkää!) Joten, eiköhän aloiteta!

Ystäväkerho:
Saavuimme vanhalle rakkaalle näytelmälavalle, ja näimme monet iloiset kasvot, jotka tuojottivat saapumistamme. "Mitteri, ette olekaan käyneet aikoihin kerhoissa!" Mörri karjaisi meidät nähtyään. "Niin, pienten suloisten vauvojen hoidossa kuluu hirvittävästi aikaa, saat tulla näkemään sen. Silmäni sanovat, että odotat kisuja", Mitteri kertoi tuijottaen Mörriä, joka taputteli massuaan. "Niin, minä ja Pena ollaan ylpeitä kaikesta", Mörri selitteli. "Ai, se meidän Pena-poikamies ryhtyy isukiksi! Eipä olisi helpolla uskonut!" Mitteri karjaisi. "No olen jo sentään täysikasvuinen, toisin kuin sinä!" Pena huudahti taustalta. "Joo, anteeksi. En minä pahaa tarkoittanut. Onnea tuleville vanhemmille!" Mitteri julisti. "Kiitos", Mörri ja Pena sanoivat yhteen ääneen. Samassa Aijca kipitti paikalle Joikansa kanssa. "Huh, kylläpä olenkin ollut kiireinen! Hoitolaan oli saapunut murtovarkaita, jotka olivat varastaneet osan Marketin tuotteista, ja jopa teidän kissojenkin kaapeista! Nyt viimein kaikki pahuus on ohi. Vakuutus korvaa kaikki menetetyt tavarat!" Aijca kertoi. "Mitteri, oletko huomannut mitään varkaita täällä?" kuiskin kisulleni. "En kyllä ole. Taisivat olla hyvin hiljaisia", Mitteri totesi takaisin. "Jokatapauksessa, tänään leivomme tulevia syysmarkkinoita varten!" Aijca huudahti. Kuului muutamia riemunkiljauksia, kunnes Aijca alkoi selostamaan päiväämme. "Eli, menemme keittiöön kokkaamaan pienissä ryhmissä kissanherkkupipareita, ja odotellessamme niiden valmistuvan, leikimme aiheeseen sopivaa ruokaleikkiä. Eli, rauhallisesti ja varoen, mennään keittiöön!" Aijca julisti, ja kaikki kisut lähtivät pinkomaan "rauhallisesti" kohti keittiötä. Me hoitajat jäimme jälkeen, ja kävelimme paikalle rauhanomaisesti ohjeiden mukaan.
Keittiössä jakauduttiin kolmeen viiden hengen ryhmään. (Kerron vain omastani, sillä muuten tarinasta tulisi liian pitkä.) Mitterin ryhmääh kuuluivat Rasse, minä, Viiru, sekä Mirre. Aijca oli laittanut kaikille ruokatarvikkeet ja kivan pikkuisen ohjelapun. "Minusta tuntuu, että meidän, simssiliini kannattaa hoitaa taikinan teko, kissat saattaisivat karvastaa sen", Rasse vitsaili. "Jepulis, kiva, eihän meitä sitten edes tarvita!" Mirre valitti. "Älä nyt, te voitte vaikka painella näillä kivoilla muoteilla hauskan muotoisia keksejä", lohdutin. "Ihan sama meille. Voidaan jutella sillä aikaa, Mirre", Mitteri totesi kääntyen kisuun päin. "Joo, Murre on kasvanut aivan hirmu vauhtia!" Mirre karjaisi. "Tosiaan, siltä näyttää. Nick on vielä ihan pieni, mikseiköhän hän kasva?" Mitteri kummasteli. "Kannattaisikohan teidän käydä eläinlääkärissä? Jos Nickissä on jokin vika", Mirre pelkäsi. "Niin varmasti kannattaisi", Mitteri totesi. Samassa Mirren silmiin osui hiljainen Viiru, joka vain kökötti puhumatta mitään. "Mitteri, otettaisiinko tuo Viirukin mukaan juttuihimme? Hän vaikuttaa kovin surulliselta, ja kaipaa huomiotamme", Mirre ehdotti. "Otetaan toki! Moi Viiru", Mitteri sanoi kääntyen Viirun eteen. Kisun ilme ilostui, ja hän näytti muutenkin eloisammalta. "Hei, kivaa, kun kokataan", Viiru totesi. "Samat sanat!" Mirre karjaisi. Kissat juttelivat jonkin aikaa, kunnes taikina valmistui, ja kissat siirtyivät keksien valmistuksen kimppuun. Oli monenlaisia kivoja muotteja; tassuja, kisun päitä, naksun kuvia, kaloja, ym. kivaa. Kisut alkoivat painelemaan kuvioita taikinaan innoissaan ja vauhdilla. Lopulta koko taikina oli käytetty, ja veimme piparit uuniin muiden keksien joukkoon. "No niin, piparit valmistuvat pian, mutta aika menee nopeammin, jos leikimme jotain samalla", Aijca kertoi. "Tällä kertaa pidämme hedelmäsalaattia. Eli kaikki saavat kohta paperin palasen, johon on kirjoitettu, oletko appelsiini, omena, kirsikka ja banaani", Joika jatkoi. "Minä menen ensimmäisenä keskelle, ja sanon joko yhden noista hedelmistä, tai sitten hedelmäsalaatti", Aijca selitti. "Jos Aijca sanoo yhden hedelmistä, esim. omenen, kaikki, jotka ovat saaneet lapun, jossa lupee omena, vaihtavat paikkaa. Omalle paikalleen ei saa tulla enää takaisin", Joika selitteli. "Ja samanlainen ohjeistus pätee muissakin hedelmissä. Jos sanon hedelmäsalaatti, vaihtavat kaikki paikkojaan!" Aijca kertoi. Sitten leikki alkoi. Joika jakoi pikaisesti laput kaikille, ja Aijca oli valmis huutamaan ensimmäisen sanan: "Omenat" Vili ja Mörri vaihtoivat paikkojaan niin vauhdilla, ettei Aijca ehtinyt. "No höh. Uusi yritys: Appelsiinit!" Aijca karjaisi. Tällä kertaa porukkaa ilmestyi vähän enemmän. Pipsa ja simssiliini löysivät nopeasti uudet paikat. Pena ja Crille törmäsivät huomaamattaan toisiinsa, jolloin Aijca ehti livistää vapaalle paikalle. Lopulta Pena löysi itselleen paikan, ja Crille jäi huutajaksi. "Hedelmäsalaatti!" Crille karjaisi, ja iso sotku kissoja ja ihmisiä yrittivät löytää itselleen nopeasti paikan. Niin leikki jatkui jatkumistaan. Hetken päästä Aijcan nenä haistoi jotain ylimääräistä. "Mikä täällä lemuaa?" hän kysäisi. "Voi ei, piparit!" Joika muistutti, ja Aijcan ilme muuttui pöyristyttävän järkyttyneeksi. Kiiruhdimme keittiötä päin, ja huomasimme tumman savun tupruavan ulos uunista. Aijca piti kiirettä, ja sammutti hellan, ja nosti piparit pois vauhdikkaasti. "Hupsista. Emme taidakaan saada näistä leivoksia markkinoille!" Aijca naurahti. Samassa rynnistin väkijoukon läpi Aijcan luo, ja maistoin yhtä piparia. "Eivät nämä niin pahoja ole, tykkään tällaisista palaneista", kerroin. "simssiliini, älä nolaa minua!" Mitteri pyysi, mutta turhaan. Mutustelin jo toista piparia, kunnes Aijca huudahti: "Noh, jos kaikille käy, annetaan nämä simssiliinille evääksi". Kaikille se kävi, ja sain paljon syötävää siksi päiväksi. Ystäväkerhopäivä loppui, ja lähdimme suunnistamaan Mitterin kanssa jo seuraavaa kerhoa kohti.

Kulttuurikerho:
Saavuimme näytelmälavalle, ja näimme kaikki tutut kasvot. "Onpas täälläkin jo paljon osallistujia. Mehän olimme ensimmäiset silloin aikoinaan", muistutin Mitteriä, joka nyökkäsi. Kaikki olivat innostuneet matkailuista ja erilaisista kulttuureista. Samassa huomasinkin Aijcan saapuneen. "Hei kulttuurikerholaiset! On aika aloittaa ohjelma! Tässä kerhossa tutustumme kissahoitola Mouruposken Matkatoimisto-palvelun lomakohteisiin. Meillä on jokaisella kerralla jonkin maan teema, ja perehdymme siihen", Aijca aloitti. "Annamme teille sellaisia kikkoja, joista ei huomaakaan sitten paikan päällä, että olette turisteja, vaan sulaudutte joukkoon ovelasti", Joika selitti iskien silmäänsä samalla. "Tällä kertaa perehdymme Kiinaan", Aijca kertoi. "Vinonnammeko sitten silmämme, jotta näyttäisimme enemmän kiinalaisilta?" Mirre kysyi. "Ehei, tällä kerralla perehdymme kiinalaisten syömäpuikkojen pariin!" Aijca selitti nauraen. "Mitä ne sellaiset on?" Murre kysyi kummissaan. "Vähän niin kuin haarukka ja veitsi, kiinalaiset syövät sellaisilla. Opetamme teille oikean asennon, ja miten ruoka pysyy niissä", Joika kertoi. Murre nyökkäsi, mutta huomasin hänen ilmeestään, ettei kisu hoksannut kunnolla. "Jakaudumme ryhmiin, toista opetan minä, ja toista Joika", Aijca kertoi. (Kerron taas vain omasta ryhmästäni.) Meidän ryhmäämme kuuluivat Mitteri, minä, Tikkarisuu ja Murre. Joika toimi opettajanamme. Kisu jakoi ripeästi kaikille pienet puikot, ja aloimme hiplata niitä miettien, miten ne toimivatkaan. Joika ojensi meille kissannaksu astiat. "Entäs hoitajille?" Tikkarisuu kysäisi kummaksuen. "Kappas vaan, unohdin, että ette syökkään naksuja!" Joika naurahti. "Minulla on vielä ystäväkerhossa leipomiamme pipareita jäljellä, jos sinulle vain kelpaa, Tikkarisuu", kerroin. "Ihan sama. Epäilen, mahdanko saada ruokaa ollenkaan suuhun!" Tikkarisuu huudahti. "Se on melkein sama asia kuin tikkarin tikku", Joika arveli. "Ahaa, ehkä sitten onnistun!" Tikkarisuu innostui. Pilkoin keksistä palasia, ja laitoin ne kippoihimme. "Noniin, laittakaa puikot tassuihinne... ja käsillenne näin", Joika selitti näyttäen mallia. Murre ja Tikkarisuu putosivat kärryiltä, ja puikot kilahtelivat pöydälle kovaäänisesti. Tikkarisuu ja Murre huokasivat syvään. "Katsokaa, katsokaa! Onnistuin!" Mitteri karjaisi näyttäen käsiään. Samassa toinen puikko lipsahti luisuen pois tassusta. "Pahus", Mitteri harmitteli. Ihmeekseni huomasin olevani ainut, joka oli Joikan lisäksi onnistunut moitteettomasti. Olin sentään joskus pienempänä kokeillut koulussa puikoilla syömistä, mutten uskonut vanhojen taitojen heräävän henkiin noin vain. Aloin mutustella keksejäni, kun Joika opasti vielä uudestaan, kuinka puikkoja kuului pitää. "Ei tämä kyllä onnistu!" Murre parahti, kun puikot luiskahtivat jo toista kertaa pois paikoiltaan. "Isi auttaa. Katsos, pidä tätä yhtä kynttä tälleen hienossa asennossa noin, niin sitten ei tipu puikot", Mitteri sanoi näyttäen. Repesin Mitterin selostukselle, mutta sanat näyttivät auttavan. "Minä osaan!" Murre innostui alkaen syömään naksujaan. Lopulta kaikilla pöydässämme oli puikot oikein kädessä, ja söimme lautasemme tyhjiksi. Myös Aijcan ryhmä oli valmis, ja kerhotapahtuma alkoi olla lopuillaan. "simssiliini, matkustetaan Kiinaan! Minä innostuin asiasta!" Mitteri pyysi. "Noh, katsotaan sitä sitten uudelleen, kun saavumme kulttuurikerhoon jonkin toisen teeman kanssa. Jos innostut siitä yhtä paljon, on paras miettiä vielä asiaa", ilmoitin. Mitteri näytti harmistuneelta, mutta ymmärsi jotenkuten. "Nonniin! Kerhotapahtuma loppuu! Oli kivaa viettää aikaa kanssanne!" Aijca sanoi.

Näytelmäkerho:
Saavuimme lavalle, ja näimme tutut kasvot edellisiltä kerhoilta. Myös Aijca ja Joika saapuivat nopeasti paikalle, ja aloitimme heti kerhotoiminnon. "Hei taas kaikille! Täällä näytelmäkerhossa meidän täysyisi leipoa mainio näytelmä ja loisteliaat näyttelijät, eikä se ole niin helppoa. Meidän täytyy aloittaa pienistä harjoituksilta", Aijca sanoi. "Sellaisilla näemme, kuka on lahjakas, ja sopisi parhaiten mihinkin rooleihin", Joika jatkoi. "Nyt sanonkin teille olotiloja, jota alatte esittää", Aijca sanoi. "Eli aloitetaanpa. Iloinen!" Aijca huudahti. Kaikki tekivät leveän hymyn. "Surullinen", Aijca sanoi. Kaikki alkoivat tekemään tekoitkua, ja pyyhkivät olemattomia kyyneliään. "Olettepa hyviä. Minun täytyy keksiä jotain haastavampaa... Tuota... Kärsivä!" Aijca huudahti. Se olikin vaikeaa, jotkut kisut jäivät tuumimaan, mitä koko sana edes tarkoitti. Minä taas tiesin vähän liiankin hyvin, mitä se tarkoitti. Vedin kasvoilleni hyvin onnettoman ilmeen, ja kurtistelin otsaani hyräillen samalla erästä synkistelybiisiä. "Muuten ihan hyvä simssiliini, mutta ei sitä otsaa nyt ihan noin kurtussa tarvitse pitää", Aijca naurahti. Repesin itsekin nauramaan sopertaen: "Anteeksi". Jatkoimme leikkiä aikamme, kunnes Aijcan mielestä luovuutemme piti saada paremmin näkyviin. "Eiköhän tehdä pienet improvisaatio näytökset!" Aijca karjaisi. "Mitä se tarkoittaa?" Mörri kysyi. "Annan teille kohta laput, jossa kerrotaan roolit, ja teette niistä esityksen ilman mitään harjoittelua!" Aijca selitti.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat Tikkarisuu (opettaja), Mantsu (oppilas1) ja Vili (oppilas2). Näytelmä alkaa.
-Ööh...Sisälle oppilaat! (Tikkarisuu)
Vili ja Mantsu saapuvat, ja istahtavat paikoilleen.
-Tänään meillä on vuorossa aakkoset. Aloitetaanpa. Ööh... Mantsu, missä sinun laukkusi on? (Tikkarisuu)
-Minä unohdin sen kotiin! (Mantsu itkien)
-Ei se mitään, ei yhtään haittaa. Emme tänään... Ei haittaa, emme tarvitse sitä tänään. (Tikkarisuu sönköttää)
-Ääh, siis ne aakkoset! (Tikkarisuu)
-Ihkuu! (Vili innostuneesti)
-Hauska, että pidät siitä. Kertokaapa ensin jokin kirjain, ja sen jälkeen, millä sellainen sana voisi alkaa (Tikkarisuu)
-Mä haluun vastata! (Vili karjuu)
-Minäpäs! (Mantsu)
-Ööh... Annan vuoron Mantsulle (Tikkarisuu)
-On olemassa A-kirjain, ja Aijca alkaa sillä (Mantsu)
-Oikein hienosti opiskeltu lapset, nyt on välitunnin aika! (Tikkarisuu)
Vili ja Mantsu poistuvat.


Seuraavaksi lavalle astuivat Mirre (vihainen akka), Murre (tuhma poika) ja Rasse (vieras). Murre nappasi käteensä jonkin tyhjän pullon, ja esitti juovansa sitä.
-Nam. Hyvää mehua (Murre)
Mirre saapuu hyräillen paikalle. Hymy hyytyi siihen, kun hän huomasi Murren mehupullon luona.
-Miks sä juot mun lempi mehua? Sä oot niin tyhmä! (Mirre kiljuen raivoissaan)
-Ääk! Kyllä minullakin on oikeus juoda sitä! (Murre kauhuissaan)
-Ei oo! Ärnh! Se on mun lempi mehua, ja! (Mirre huutaa, ja alkaa kiskoa pulloa Murren käpälistä. Pullo putoaa lattialle.)
-Kato mitä sä teit! Se tippu lattialle! Ja mä en saanu edes juoda sitä! (Mirre raivoissaan.)
-Pimpom! (kuului Rassen ovikello ääni)
-Joku vieras, mä meen nyt ovelle (Mirre rauhoittuen. Lähtee paikalta)
-Varmasti tuolla jossain on lisää sitä mehua. Ahaa, tuolla on lisää sellaisia pulloja (Murre toteaa etsien kaapista)
Mirre ja Rasse saapuvat takaisin paikalle.
-Murre! Mitä sä teet? (Mirre kiljaisee huomatessaan Murren mehun kimpussa)
-Juon tätä mehua (Murre)
-Mä vihaan sua! (Mirre käyden Murren kimppuun)
-Mä kuristan sut tällä vyöllä! (Mirre ottaen taustalta jonkun kankaan palan)
-Ei saa! (Murre, joka on täysin Mirren kuristettavana.)
-Voi ei, mun täytyy pelastaa Murre (Rasse)
Rasse tulee nappaamaan Mirren syliinsä. Mirre kiljuu, ja tahtoo päästä alas.
-Loppu! (kaikki)

Seuraavaksi lavalle tallustivat Mitteri (poika1), minä (poika2) ja Mörri (tyttö).
Mörri asettuu makuulle. Minä ja Mitteri olimme hiukan kauempana.
-Katso Mitteri, tuolla on Mörri (minä)
-Vau (Mitteri)
-Lyödäänkö vaikka vetoa, että hän pitää enemmän minusta kuin sinusta (minä lesoillen)
-Hah. Niin vissiin! Näytä mulle! (Mitteri varmana nokka pystyssä)
-Okei (minä voitonvarmana. Lähden Mörrin luo.)
-Hahaa, katso Mörri! Minä olen tosi hyvä surffaamaan! (karjun esittäen surffaavaa)
Mörrin katse siirtyi minuun, ja samassa huomasin housun nappini aukeavan, ja housuni valahtivat nilkkoihin asti. Kaikki repesivät nauramaan luullen varmaan kaiken kuuluvan esitykseen, mutta se oli oikeasti vahinko.
-AAAAAAAAA! (karjun)
-Ähhäähhhähähähähihihii! Vähän niinku huvittavaa! (Mörri nauraen)
Pakenin paikalta, ja Mitteri ilmestyi Mörrin luokse.
-Moi Mörri (Mitteri hurmaavasti)
-Mee pois, mä haluun olla sen toisen kaveri (Mörri tönäisten Mitterin muualle, ja menee simssiliinin luo.)

Viimeisen näytöksen esittäjät: Pena (tanssija), Pipsa (prinsessa) ja Joika (palvelija) astuivat lavalle.
-Ihanaa olla prinsessa! Mä saan kaikkea, mitä vaan haluun, ja mulla on jopa palvelija! (Pipsa hienostellen)
-Hei prinsessa, tulin harjaamaan turkkisi (Joika nöyränä)
-Hyvä ajatus! (Pipsa)
Joika alkaa harjata Pipsan turkkia samalla sanoen:
-Sinulla on niin kaunis turkki. Niin pehmoinen ja kiiltävä. Olisipa minulla samanlainen.
-Niimpä. Moni teistä rahvaisista unelmoi! (Pipsa)
-Lähden hakemaan lähteeltä vettä, parasta prinsessalle (Joika sanoo lähtien)
Lähteellä Joika kumartuu ottamaan vettä, kun Pena saapuu paikalle.
-Moi Joika! Mitä luulet, tahtoisko Pipsa ihailla mun tanssia. Oon tosi taitava (Pena tanssahdellen)
-Ei hänelle sovi! En usko, että Pipsa haluaisi nähdä jonkun rahvaan tanssia (Joika)
Pipsa hovissa:
-Äää! Mul on niin tylsää. Tanssispa joku mulle tai jotain. Hhh. Mun pinkistä ikkunasta näkyy, että joku tuolla tanssii (Pipsa nähden Penan pihalla tanssimassa)
-Palvelijaa! (Pipsa kiljuen)
Joika rientää paikalle.
-Joku tanssi pihalla, hae se tänne, ja heti! (Pipsa)
Joika hakee Penan sisälle tanssimaan, ja Pipsa on iloinen.
"Eiköhän anneta oikein kunnon taputustuokiot kaikille näille rohkeille ja taitaville näyttelijöille!" Aijca karjaisi innoissaan, ja koko yleisö alkoi kiljua ja taputtaa hullun lailla. "Hienoa! En malta odottaa ensi kertaa. Tämä kerhopäivä alkaa olla lopuillaan", Aijca selitti harmistuneena. Lopulta kaikki saivat lähteä pois, ja saavuimme ystävyksiemme Mirren ja Murren luo. Jäimme siihen hiukan keskustelemaan, ja huomasimme myös Aijcan ja Joikan saapuvan luoksemme. "Mainiota heittäytymistä rooliin! Hienoa!" Aijca karjaisi. "Oli kyllä tosi kivaa!" Murre hehkutti onnellisena. "Tosiaan, olit loistava! Mielestäni tässä on uusi pääroolin ansaitsija!" Aijca kehui osoittaen Murrea. "Ihanko oikeasti? Se on unelmani!" Murre kertoi silmät hehkuen. "Olit tänään niin hyvä, niin kuin te kaikki muutkin!" Aijca hehkutti. "Tulisit sinäkin joskus mukaan näytelmiimme, niin saisin kehua sinuakin", vinkkasin. "Heh, täytyy pohtia", Aijca vastasi ovelasti.

Urheilukerho:
Saavuimme Naukukukkulalle Aijcan ilmoituksen perusteella. Hänestä oli turhaa kokoontua ensin näytelmälavalle, kun ohjelma olisi kuitenkin eri paikassa. Siksi Aijca olikin jakanut kaikille urheilukerholaisille ohjelmalapun, jossa näkyivät kaikki kohtaamispaikkamme.


Tällä kertaa myös kasvanut Nick oli mukanamme. Olimme käyneet katsomassa pienellä tauolla Nick-kultia, ja meiltä oli pudota silmät päästämme, kun huomasimme Nickin suurempana kuin koskaan. Kisulta olivat jo silmätkin auenneet, ja siellä se oli vain huoneessa lauleskellut, ettei mitään rajaa. Kerroimme menevämme pian urheilukerhoon, ja Nick tahtoi innokkaana mukaan, joten tässä nyt ollaan. Vaikka Nickia ei oltukaan vielä ilmoitettu urheilukerhoon, arvelimme Aijcan suostuvan. Hetkessä näimmekin Aijcan jo saapuvan Joikan kanssa. Kiiruhdimme heti tämän luo. "Kappas, Nick on kasvanut!" Aijca huudahti heti meidät nähtyään. "Niin on, ja hän on kovin innokas urheilemaan. Hänkin haluaisi päästä tänne mukaan, ja ellei haittaa, hän aloittaisi jo tänään", selitin nopeasti. "Ei tietenkään haittaa! Mukavaa, kun saadaan porukkaa lisää kerhoihin!" Aijca karjaisi, ja Nick tuli kovin iloiseksi. "Tosi hauskaa! Minä en malta odottaa!" Nick kertoi. "Ole onnellinen, minä pääsin kerhoihin vasta ihan papparaisena", Mitteri valitti, ja naurahdimme. "Noh, eiköhän aloiteta. Ei me tänne olla tultu laiskottelemaan", Aijca totesi, ja vihelsi pilliinsä. Kaikki kerholaiset menivät suoraan riviin, ja aloimme kuunnella, kun Aijca alkoi puhua: "Tänään pelaamme tassupalloa aluksi, ja katsotaan, miten homma etenee. Lopuksi venyttelemme, ja semmoista", Aijca kertoi lyhyesti ohjelmasta. "Tassupallo menee siten, että kukin heittää vuorollaan palloa toiselle yrittäen saada maalin. Pallo tassussa ei saa liikkua!" Joika selosti. "Eiköhän jaeta joukkueet, arpatyylillä tietenkin", Aijca totesi. Mörri kohotti tassuaan yrittäen saada puheenvuoroa. "Aijca, minun mahani alkaa olla jo niin suuri, etten usko kykeneväni olla mukana tänä kerhopäivänä. En halua, että lapsille käy mitään ikävää", Mörri selitteli. "Tokihan se käy. Voit toimia tuomarina", Aijca ilmoitti, joten Mörri siirtyi sivuun. Joukkueet arvottiin, ja näin kävi: Joukkue 1: Pena, Joika, Murre, Aijca ja minä, Joukkue 2: Tikkarisuu, Mirre, Rasse, Mitteri ja Nick.

Murre1 ja Mirre2 jäivät maalivahdeiksi, ja me muut jakauduimme ympäri kenttää. Joukkueestamme Aijca1 ilmoitti menevänsä aloitukseen, ja toisesta joukkueesta Nick2 rohkeana päätti haastaa hoitolan omistajan. Yllättäen kuitenkin Nick2 nappasi pallon Aijcan1 nenän edestä, ja syötti Mitterille2, mutta Nick2 oli niin pieni, eikä jaksanut heittää kunnolla. Siksi pallo singahti maahan. Tikkarisuu2 juoksahti paikalle naama irveessä, ja nappasi pallon vikkelästi. Hän syötti Rasselle2, joka sai hienon kopin. Rasse2 saa ammuttua hienon maalilaukauksen, ja pallo lentää kauniisti maaliin, eikä Murrekaan1 saanut sitä estettyä. "1-0", Mörri huudahti merkaten maalin pieneen vihkoseensa. "Ei luovuteta, kyllä me nuo päihitetään", Aijca kannusti joukkuettamme. "Joo, kyllä tämä tästä", vastasin. Tällä kertaa aloitukseen saapuivat Pena1 ja Mitteri2. Pena1 taitavana poikana nappasi pallon Mitteriltä2 helposti. Pena1 syötti palloa minulle1, ja häkellyin kauhusta. Jäin paikoilleni odottamaan pallon saapumista, ja huomaamattani Tikkarisuu2 nappasi pallon välistä. "Hmp. Voisi liikkuakin, simssiliini!" Pena1 tokaisi kyllästyneenä. "Sori, en tajunnut!" kerroin häpeissäni. Liikunta ei tosiaankaan ollut vahvinta alaani. Tikkarisuu2 tekee hienon loistosyötön, ja heittää onnistuneesti pallon maaliin. "Jee! Mä tein maalin! Tuulettakaa kaikki!" Tikkarisuu komensi, mutta riemunkiljahduksia ei kuulunut. "Hohhoijaa! Miksei kukaan riemuitse maalistani?" Tikkarisuu kysyi närkästyneenä, kunnes kuuli huolestuttavaa puhetta takaataan. Olimme kaikki kasaantuneet kuin suureksi ringiksi. "No mikä teillä nyt siellä on?" Tikkarisuu kysyi, ja saapui luoksemme vihaisena. Hänen vihansa hälventyi vasta, kun hän huomasi pienen Nickin makaamassa maassa haukkomassa täysillä henkeään. "Nick raukka, mikä sillä on?" Tikkarisuu kysyi kauhuissaan. "Vaikuttaa jonkinlaiselta kohtaukselta", Aijca vastasi huolestuneena. "Nick, isi ja äiti on tässä, ei hätää", Mitteri leperteli halaten vauvaansa. "Minulla on paha olo... Minä en saa henkeä", Nick selitti. "Teidän kannattaa mennä sivulle pelistä hetkeksi. Jos olo ei mene ohi hetkessä, on parasta soittaa ambulanssi", Aijca totesi.
Niin siirryimme Mitterin, Mirren ja Nickin kanssa sivulle. Halusimme kaikki olla pikkuisen tukena. Muut jatkoivat peliä normaaliin tapaan. Huomasin Penan ilmeestä, että tämä iloitsi, kun en tullut enempää säheltämään peliä. Nickin paha olo hälvenikin nopeasti, ja pikkuinen alkoi laulaa innoissaan kannustuslaulua pelaajille. Jammailimme sen tahdissa, ja kaikilla oli mukavaa. Hetken päästä peli loppui, ja lopullinen tulos oli 6-4 Aijcan joukkueelle. Varmasti poissaoloni auttoi joukkueen voittoon. Tai sitten vaikuttikin se, että toisessa joukkueessa oli vain Tikkarisuu ja Rasse, kaikki muut olivat poissa kentältä.
"Eiköhän ole venyttelyjen, ja hyvästien aika", Aijca totesi harmitellen. Istahdimme kaikki rinkiin, ja Aijca näytti mallia kaikkiin hienoihin venytysliikkeisiin. "Minä en ylty varpaisiin", Tikkarisuu valitti. "Ei se haittaa, yltyt niin pitkälle kuin yltyt", Aijca selitti, ja vaihtoi uuden asennon."Kyllä oli kiva kerta, vaikka vähän pelästyinkin", Mitteri henkäisi. "Se on kiva kuulla, saavuthan taas seuraavallekin kerralle?" Aijca kysäisi. "Jep!" Mitteri huudahti. "Eiköhän ole lopetuksen aika!" Aijca ehdotti, ja kaikki nousivat valmiina lähtemään huoneisiinsa. Olimme lähdössä kissoinemme myös, kunnes Aijca vetäisi minut hiukan syrjemmälle. "Kannattaa varmaan käydä tarkistuttamassa Nick eläinlääkärissä, ihan varmuuden vuoksi, jos kyseessä olikin jotain vakavaa", Aijca selitti. "Niin varmasti. Käymme heti huomenna", lupasin, ja Aijca päästi minutkin kissojeni luokse.

Musiikkikerho:
Saavuin kissojeni kanssa näytelmälavalle musiikkikerhon merkeissä. Nickillä oli paljon parempi olo, ja sen vuoksi jaksoi hienosti tulla mukaamme. "Musiikkikerho on hauskin kerho ikinä, sillä siellä saa laulaa!" Nick selitti meille innoissaan ties kuinka monetta kertaa. "Niinhän se on Nick, mutta muista antaa muillekin lauluvuoro välillä", muistutin, mutta Nick nyrpisti vain nenäänsä. "No joojoo, mutta mä oon silti kaikista parhain!" Nick lesosi. "Tietysti, mutta muut ovat hyviä toisissa asioissa", selitin. Hetken päästä näimmekin Rassen ja tämän suloiset kisut. "Missäs muut ovat?" ihmettelin. "Ei musiikkikerhossa ole muita kuin me", Rasse harmitteli. "Tosiaan, Mouruposkessa ei ole paljon musikaalisia kissoja", tuumailin. "Onneksi meidän kisut ovat", Rasse totesi. Olin samaa mieltä. Keskustellessamme, kisut olivat karanneet jo soittamaan soittimia, ja Nick oli mikin takana. Myös Aijca ja Joika saapuivat paikalle. "Ohhoh, soipa täällä kaunis musiikki! Pysäyttäkääpä hetkeksi, niin keskustellaan kerhopäivästä!" Aijca huusi, jotta hänen äänensä ylttäisi musiikin yli. Kaikki hiljenivät, paitsi Nick, joka lauloi innokkaana tajuamatta sanaakaan, mitä Aijca oli juuri äsken sanonut. "Miksi te lopetitte soiton?" Nick tokaisi. "Nick, siksi, kun Aijca käski", Mitteri selvensi. Nick tajusi mokanneensa, ja hiljentyi. "Mukavaa, kun olette noin omistautuneita! Olette tulleet juuri oikeaan paikkaan. Musiikkikerhossa harjoittelemme, ja sanoitamme kappaleita, ja jos kaikki menee mainiosti, saatamme saada Mouruposkeen muutaman bändin", Aijca selosti. Kissat alkoivat hurrata riemuissaan, ja kaikki suunnittelivatkin jo, mitä kukin tekisi bändissä. "Tänään kuitenkin laulamme tuttuja lauluja, ja herättelemme teidät musiikin valtaan", Aijca selitti. "Minä haluan soittaa!" Mitteri huudahti. "Soita vain koskettimia, Murre soita sinä vaikka rumpuja, kitaroihin voisivat mennä Joika ja Mirre...", Aijca jakoi soittimia. "En osaa soittaa kitaraa!" Mirre huudahti väliin. "Opetan mielelläni sinulle sen jalon taidon", Joika selitti. "Niin, ei aluksi tarvitsekaan osata kaikkea. simssiliini, otatko sinä vaikka basson?" Aijca kysyi. "Noh... jos välttämättä toivot sitä", totesin. Minulla ei ollut hajuakaan, miten sitä soitetaan! "Nick ja Rasse ovat varmasti innokkaita laulamaan, ja Pena voi soittaa trumpettia", Aijca jatkoi jakamista. "Mitä sinä soitat?" Mitteri kysyi. "Minä voin rytmittää vaikka näillä marakasseilla", Aijca totesi nauraen. Niin aloitimme soittomme. Murre paukutteli taitavasti rumpuja aloittelijaksi. Välillä meni väärin, muttei se kuitenkaan maailmaa kaatanut. Joika oli saanut opetettua Mirrelle pari uutta sointua kitarasta, ja musiikki kuulosti ihan kelpoiselta. Minun säätöni kuitenkin hävittivät musiikista kauneutta, soitin, miten sattui! "simssiliini, ei millään pahalla, mutta voisitko olla soittamatta? Lauluni ei kuulosta nätiltä tuossa mölyssä", Nick nirsoili. "Ehkä olet oikeassa", totesin, ja viskasin koko basson syrjään. Tänään oli oikea säätö päivä! Ensin housuni tippuvat näytelmässä, sitten mokaan tassupallossa, ja sitten vielä tämä... "simssiliini, ota koppi!" Aijca komensi, ja heitti minulle marakassit. "Mitä? Ääk!" karjaisin, ja tumpeloudestani marakassit lennähtivät lattialle, ja toinen niistä hajosi. Hölmistyneenä aloin kerätä pieniä jyviä takaisin sinne, mistä ne olivat lentäneetkin. Sählistäni huolimatta kaikki jatkoivat laulua, ja Nick näytti onnellisemmalta kuin koskaan. Laulun loputtua kaikki taputtivat innoissaan. "Lauletaan uusi laulu!" Nick huusi. "Noh, mikäs siinä, jos sinäkin menet välillä soittamaan jotakin", Aijca vastasi. "Ääh... ei vielä, vasta seuraavalla laululla", Nick pyysi. "No hyvä on", Aijca lupasi. Muut kissat vaihtoivat kyllä osia, ja lauleskelimme monta laulua. - Tai siis muut lauloivat sillä aikaa kun kokosin marakassia kuntoon. Kerhonlopussa olin saanut sen jo teipattua, ja se oli varmis uudelleen käytettäväksi. "Aika riensi huimaa vauhtia! Nyt on musiikkikerhokin vietetty, ensi kertaan!" Aijca totesi, ja poistuimme jälleen takaisin huoneisiimme. Nick selitti koko matkan innoissaan uudesta äänensävystä, jonka oli oppinut tänään laulaessa. Se oli hitusen korkeampi kuin edellinen versio. Kuuntelimme Mitterin kanssa innoissamme, Mitteri olikin erittäin ylpeä musikaalisesta lapsestaan!

Keksijäkerho:
Tällä kertaa Mitteri oli jäänyt huoneeseensa, kun saavuimme Nickin kanssa keksijäkerhoon! Nick selitti olevansa muita hitusen älykkäämpi, ja olihan minun se uskottava, kun kisuni kerran niin sanoo. Keksijäkerholle oli rakennuttu oma pikku huone, jonka eteen saavuimme odottamaan Aijcan ja Joikan saapumista. Näimme tutut naamat, ja kaikki tuntuivat hehkuttavan kerhoa. "Minä keksin takuulla uusia keksintöjä. Vaikkapa laulavan kiven", Nick selitti. "Nick, kerhon tarkoitus ei ole keksiä uusia asioita, vaan perehtyä jännittäviin juttuihin. Miksi kaikki tapahtuu, yms." huomautin. "Sano, mitä haluat, mutta minä keksin sen kiven!" Nick huudahti. "Okei, muista näyttää se sitten minulekin", sanoin, ja Nick lupasi. Hetken päästä Aijca saapuikin laatikollinen kamaa mukana. Joika piti huoneen avainta suussaan, ja hän sai toimia kerhon virallisena ovimiehenä, joka avasi ja lukitsi oven. Kun saavuimme sisälle, ilmeeni oli näkemisen arvoinen. Huone näytti tismalleen fysiikan ja kemian luokaltani, ja inhosin koko ainetta sydämeni pohjasta. Hengähdin syvään ajatellen: "Noh, ehkäpä Aijca on ystävällisempi opettaja kuin Heikkinen (on kemian openi sukunimi), ja porukka on varmasti paljon kivempaa." "Istukaahan minne haluatte, aloitamme teorialla!" Aijca huudahti ainoana innokkaana. "Ei meitä kiinnosta teoria, vaan ne tehtävät kokeet!" Nick puuskahti. "Mutta meidän on pakko pitää myös sitä, ettei tämä "koppi" räjähdä heti ensimmäisellä käyttökerralla", Aijca huomautti. "Okei, mut nopeesti sitten", Nick pyysi. Kun kaikki olivat istahtaneet, valtasi Aijcan puheen pölinä huoneen: "Sähköisen vuorovaikutuksen synnyttää kappaleen ominaisuus, jota kutsutaan sähkövaraukseksi. Näitä on kahdenlaisia; positiivisia ja negatiivisia...." Aijca pölisi. Kissat olivat aivan hiljaa. Ihailin niiden jaksavaa keskittyneisyyttä, itseäni väsytti tuollainen puhe, ja olin nukahtaa paikoilleni. Tiiraillessani tarkemmin ymmärsin, ettei kukaan kuunnellutkaan, vaan suorastan nukkuivat. Minulle tuli sääli Aijcaa, tuskin kukaan kuunteli, ja raukka joutui pölisemään tyhjälle yleisölle. "Siinä se. Kokeen aika", Aijca sanoi lopulta, jolloin kaikki kissat pomppasivat pystyyn kuin olisivat kuunnelleet koko ajan. "Jaah... taidanpa sittenkin tarkistuttaa teiltä, oletteko kuunnelleet puheitani", Aijca sanoi. "Miten samanmerkkiset varaukset vaikuttavat toisiinsa?" Aijca kysyi. "Hei, tämä alkaa kuulostaa liikaa koululta. Tehdään jotain viisasta", Tikkarisuu valitti. "Mutta tämähän on viisasta. Keksijäkerhossa käydään paljon teoriaa. Jos ette kuuntele, minun täytyy selittää asiat uudelleen. Tietääkö kukaan siis vastausta kysymykseen?" Aijca kysyi. Huoneessa oli hiljaista, ja kaikki katselivat toisiaan, toivoen jonkun tietävän vastauksen. "Voivoi, nähtävästi minun pitää lukea kaikki uudestaan", Aijca totesi. "Ei!" kaikki karjaisivat yhteen ääneen. "Kyllä. Alamme tehdä kokeita vasta, kun olette oppineet jotain", Aijca selitti. "Ei, kidutusta!" Rasse huudahti. "Omapa oli mokamme. Mitäs emme kuunnelleet. Antaa tulla, Aijca", sanoin. Itse olin iloinen, sillä inhoan kokeiden tekoa eniten fysiikassa ja kemiassa. "Jep, simssiliini puhuu asiaa! Nyt korvat hörölle", Aijca komensi, ja aloitti lukemisen alusta. Tällä kertaa kaikki ainakin yrittivät kuunnella, ja pysyivät hereillä. Ymmärsin itsekin hiukan, miten kiehtovaa fysiikka oikeastaan olikaan! Lopulta Aijca päätti kysellä kysymykset uudestaan: "Miten samanmerkkiset varaukset vaikuttavat toisiinsa?" Tällä kertaa kaikki viittasivat, ja toivoivat, että Aijca valitsisi juuri heidät. Tällä kertaa vuoron kuitenkin sai Nick, joka vastasi: "Hylkii toisiaan". Hienoa. Entäs, miten erimerkkiset varaukset vaikuttavat toisiinsa?" Aijca kysyi, ja antoi vuoron Tikkarisuulle. "Vetää toisia puoleensa", Tikkarisuu vastasi. "Hyvä, kuuntelittehan te! Ikävä kyllä tähän meni niin kauan aikaa, ettemme ehdi tehdä mitään koetta, mutta ensi kerralla sitten", Aijca totesi. Ketään ei kuitenkaan haitannut, tämä tunti oli omalla tavallaan jännittävä. Tuntui kuin Mouruposkessa kaikki olisi muuttunut mukavaksi! Niin palasimme Mitterin luo huoneeseemme, ja kerroimme jännittävästä kerhopäivästä.

29.08.2010 19:57
Saapuessani kisuhoitolaan kuulin Mitterin oven takaa riemastuneita äänähdyksiä ja muutenkin paljon puhetta. En edes viitsinyt koputtaa, sillä ajattelin, ettei kukaan kuitenkaan kuulisi. Astuessani sisään huomasin huoneen olevan täynnä kissoja ja hoitajia! Ihmettelin suuresti, ja ängin joukon ohitse, ja lopulta huomasin kaiken keskipisteenä Mitterin makoilemassa sängyllään kahden kissanpennun kanssa. "Hei! Kuka on tuonut pentunsa tänne?" karjahdin. Vieraat tölläsivät minua kuin idioottia, ja pikku hiljaa huoneesta livahti väkeä pois. Lopulta huone oli tyhjä, ja aloin tenttaamaan kisuliiniani: "Mitteri! Mitkä bileet sinulla täällä on? Ja miksei kukaan vienyt noita pentuja mukanaan? Joka tapauksessa, sinun on aina kysyttävä minulta lupa, jos aiot juhlia huoneessasi! Selitä minulle nyt koko juttu!" pyysin tomeran näköisenä. "No kun... sen leffaillan jälkeen... karkasin huoneestani... ja menin katsomaan Mirreä..." Mitteri selitteli. "Mitä siitä? Hauska, että tulette toimeen niin hyvin. Ties vaikka saisitte joskus pentuja. Anteeksi, että vihjailin näin, mutta minusta teidän kuuluisi harkita asiaa", puhuin. Hetkessä Mitterin ilme muuttui kovin kummalliseksi ja hömelöksi. En tajunnut, kaikki tuntui tänään oudolta. "Kuule simssiliini, nämä tässä ovat minun lapsiani! Etkö oikeasti tajunnut? Ja vauvojen äiti on yllätysyllätys Mirre!" Mitteri möläytti. En meinannut saada sanoja suustani yllätykseltä, joten sopersin vain: "Anteeksi". "Ei se haittaa. Saanko esitellä: tämä tässä on tyttöni, ja Mirre nimesi sen Mirrettimen Mitterin Murteen Muurtaja Mursu Maukulaiseksi, lyhemmin kutsutaan Murreksi. Ja tässä poikani, jonka nimesin itse Niksu Naukunapsu Maukulaiseksi, lyhemmin vain Nick", Mitteri esitteli. Katsoin pikkuisia vauvoja, jotka vain nukkuivat isänsä sylissä. Tarkemmin katsottuna, olihan niissä hiukan Mitterin näköä, kuinka en tajunnut? "Onneksi olkoon Mitteri!" kiljaisin yllättäen. Olin häpeissäni, sillä tajusin vasta nyt onnitella tuoretta isää. "Ota toki heitä syliin. Muutkin hoitajat tykkäsivät pidellä niitä", Mitteri kehotti, ja mitään ajattelematta, nostin Nickin syliini, ja silittelin sitä. Samassa tajusin, ja karjaisin: "Hetkinen! Muutkin hoitajat! Mitteri, ovatko muut hoitajat tienneet tästä kaikesta ennen minua!? Tämä ei ole reilua, minä olen hoitajasi, ja sinun on kerrottava kaikesta ensimmäisenä minulle!" luennoin. "Rauha, rauha. Tämä pentujuttu vain levisi pitkin hoitajien korvia, eikä ole minun vikani, ettet ole käynyt luonani pitkiin aikoihin", Mitteri puolustautui. "Hyvä on, syy oli minun", tunnustin siirtäen katseeni pikkuiseen Nickiin, joka vain nukkui. Kuinka olinkaan ollut niin ilkeä, etten ollut käynyt katsomassa Mitteriä ikuisuuksiin? "Hei, anna olla! Kaikki on ok. Sovimme muuten Mirren kanssa, että saan pitää tuon pennun", Mitteri kertoi. "Huomasin heti, että tykkäät siitä! Murrea pääsemme katsomaan sitten vaikka joka päivä. Se on vain Mirren hoidossa", Mitteri kertoi. "Oih, nämä ovat niin söpöjä!" huudahdin niin innoissani.

Käänsin päätäni, ja huomasin myös Mirren huoneemme ovella. Ilmeisesti tämä oli kuullut juttujamme ties kuinka kauan. "Ai hei Mirre, suloisia pentuja sinulla! Onnittelut!" huudahdin sille. "Kiitoksia, onkohan Murre valmiina lähtemään?" Mirre kysyi. Kun Murre kuuli äitinsä äänen, se nousi nopeasti jaloilleen, ja oli jo aikeissaan kävelläkin, kunnes horjahti kumoon. "Heh, aina niin innokas pentuni", Mirre naurahti tullen itse nappaamaan pennun syliinsä. Vertasin Murrea ja Nickiä. Huomasin Murren silmien olevan jo täysin auki, ja kisu oli jo innokas kävelyn oppija, toisin kuin meidän Nick. Pentu vain nukkui, ja sen silmät olivat vielä visusti kiinni, kävelystä puhumattakaan. Pojua varmaan harmittaa, jos jää tulevaisuudessakin siskon kasvusta jälkeen. Samassa vilkaisin jälleen Mirreen, joka oli pannut Murren selkäänsä istumaan. "Kiitos vielä Mitteri, kun ehdit hoitaa pikkuista! Saan minäkin välillä vapaa-aikaa", Mirre kiitteli, ja poistui huoneesta.

Katseeni osui jälleen Mitteriin, joka pompahti pystyyn. "Hei, tuo Nick tänne! Minä haluan pestä sen!" Mitteri pyysi. "Oi, anteeksi", totesin, ja toin pennun heti Mitterin eteen. Kisuni lipoi kuin ammattilainen, ja ihmettelin, miten kisustani olikaan kehittynyt niin taitava lastenhoitaja. Mitterin pestessä, katseeseeni osui pieni ruhje Nickin tassussa. "Hei, mikä tuo on?" kysyi. "En tiedä. Se sai sen jostain", Mitteri totesi. "Pitäisikö siihen laittaa jotain rohtoa?" kysäisin. "Joo, itse olen käyttänyt tuota tassuvoidetta", Mitteri selitti osoittaen pientä putkiloa. Toin sen Mitterille, ja se laittoi niin taitavasti sitä itse, että tunsin itseni kolmanneksi pyöräksi, joka oli koko ajan vain tiellä kaikessa. "Pitäisiköhän sitä syöttää?" kysäisin. "Oho! Olen kokonaan unohtanut! Hyvä, kun muistutit. Voisimme syöttää sille maitoa, jota Aijca antoi meille lahjaksi hoitolan ensimmäisten pentujen kunniaksi", Mitteri selitti. Harmistuin, en tiennyt tuostakaan lahjasta mitään. Hain pienen maidon kaapista, ja olin ojentamassa sitä jo Mitterille, kunnes tämä ehdotti: "Kyllä sinäkin saat Nickiä hoitaa. Syötä hänet, ihan vapaasti". Ilmeeni muuttui taas hymyyn, ja istahdin sängylle. Mitteri ojensi Nickin syliini, ja juotin kisulle maidon kurkusta alas.

Hetkessä oveen koputettiin, ja Joika astui sisään. "Hei, mites suosikki kummipoikani voi tänään?" kisu kysyi energisesti. "Hyvinhän se", Mitteri totesi siirtäen katseensa minuun. "Pyysin Joikaa Nickin kummiksi, ja hän suostui mielellään", Mitteri selitti. En tiennyt tästäkään mitään, en enää ikinä halunnut joutua tällaiseen tilanteeseen. Kävisin katsomassa kissoja vaikka joka päivä! "Täällä näyttää sujuvankin hyvin. Heippa!" Joika karjaisi, ja karkasi käytävään.

Lopulta olin juottanut koko maitopurkin, ja mieleeni juolahti vanha kisuni. "Mitteri, olemme vain paaponeet uutta pentuasi, tottakai haluan viettää aikaa kanssasi niin kuin ennen. Tehdään, mitä ikinä haluat!" huudahdin. Siirsin Nickin sängylle nukkumaan, ja siirsin katseeni jälleen Mitteriin. "Noh, jos katsottaisiin telkkaria, ja sen jälkeen voitaisiin kuunnella musiikkia, ja sen jälkeen voitaisiin leikkiä, ja sen jälkeen..." Mitteri selitteli. Huomasin, että sillä oli hinku tehdä kaikkea, mitä ei ollut saanut tehdä pitkään aikaan pentujen tulon takia. "Sopii hyvin", naurahdin, ja avasin telkkarin. Katsoimme hetken musiikkikanava The Voicea, Mitteri kun kaipasi musiikkia paljon. "Ilmoitin sinut muuten musiikkikerhoon, tänne tullessani", kerroin. "Sehän on upeaa!" Mitteri karjaisi. "Ilmoitin sinut muuten myös urheilukerhoon, ja tuumailin, kun liikut siellä niin paljon, voisimme lopettaa laihdutuskuurin, käyt kuitenkin siellä liikkumassa", sanoi. "Jipii simssiliini, olet paras!" Mitteri karjaisi pompaten syliini halaamaan. "Ja muuten, kun kerran laihdutuskuuri on ohi, emmekö voisi antaa laihdutusruokia Nickille?" Mitteri kysyi. "Ehei, kyllähän sinä omat ruokasi popsit", huomauten vinkaten silmääni. "Okei, mutta hei, nyt alkaa se hyvä leffa!" Mitteri karjaisi vaihtaen nopeasti kanavaa. Katsoimme elokuvaa hetken, mutta se oli tylsää ilman mitään syömistä. "Jos nyt tämän kerran", totesin, ja menin kaapille. Mitteri käänsi päätään pohtien, mitä kaapista saatoin hakea. Lopulta saavuin sipsipussi kourassani, ja Mitteri oli nauraa onnesta. "Voimme syödä näitä samalla", totesin. Mitteri innostui, ja saimme koko pussin tyhjäksi elokuvan loppuessa.

Seuraavaksi kuuntelimme musiikkia, ja Mitteri tanssi hienosti. Samassa Mitteri juoksi luokseni, ja kysyi: "Voisitko harjata turkkiani, vaikka olenkin jo lähes aikuinen? Minusta se tuntuu vaan niin kivalta", Mitteri selitti. "Tottahan toki minä voin. Sisimmässäni olet aina pieni vauvani", kerroin. Mitteri riemastui, ja haki harjan minulle. Siinä sitten istuskelimme, ja minä harjasin Mitterin turkin suoraksi ja kiiltäväksi. "Nyt tekee mieli leikkiä", Mitteri kertoi. Mitteri juoksi taas huoneen toiselle puolelle, jossa kaikki lelut nyhjöttivät. Mitteri nappasi leluhiiren, jolla ei ollut ennen leikkinytkään. "Missä vaiheessa sinä tämän ostit?" Mitteri ihmetteli. "Joskus aikoja sitten", totesin. Mitteri viritti hiiren, ja se lähti liikkeelle. Mitteri juoksi sen perässä innoissaan, ja temmelsi pitkin lattioita. Kiitin vain onneani, ettei Mitteri rikkonut mellakassa mitään. Lopulta Mitteri oli juossut niin paljon, että horjahti syliini sanoen: "Olipas se rajua menoa, mutta silti niin ihanaa!". "Minun pikku kisuni on tainnut ottaa liian villisti. Mitä jos menisit nukkumaan Nickin viereen?" ehdotin. "Joo, olen liian väsy tekemään mitään!" Mitteri kertoi, ja hyppäsi sänkyynsä. Kuulin heti kovaäänistä kuorsausta, ja ymmärsin kisuni jo nukahtaneen. Hipsin pois paikalta herättämättä vahingossakaan kumpaakaan.

Mitterin mielipide päivästä: "Olipas lystiä! Meillä oli tänään hauskaa Nickin ja simssiliinin kanssa. Onpas hoitajani höpsö, ei ymmärtänyt mitään pennuistani aluksi. On kyllä pakko myöntää, että Nick ja Murre ovat ihania! Haluan heille vain kaikkea hyvää. Oli myös ihana saada tuntea itsensä kerrankin niin pieneksi kaiken hoitamiseni jälkeen. Mieleeni juolahtivat kaikki ne ajat, kun leikin simssiliinin kanssa vauvana. Nyt olen jo paljon elämää nähnyt kisuliini. Huomaa myös, että näin vanhempana väsyy helposti. Leikkiminen on rankkaa puuhaa!"

Nickin mielipide päivästä: "Olipas riehakas päivä, vaikka en tehnytkään paljoa muuta kuin vain nukuin. Toivottavasti silmäni aukeasivat pian, jotta näkisin perheeni ja uuden hoitajani. Tänään oli niin ihana olo, tuntui kuin kaikki olisivat välittäneet niin paljon, vaikka en sitä epäilekään. Olen minä kyllä aika onnekas kissa, kun synnyin! Hohhoijaa, väsyttääpä kummasti. Täytyypi nukkua, että kasvan ja kehityn!"

25.08.2010 19:03
Saavuin jälleen Mouruposkeen, tällä kertaa kaksi elokuvalippua mukanani Toy Story-leffaan. Olin aivan varma, että pikkuinen kisuni ilahtuisi moisesta yllätyksestä, varsinkin, kun olimme saaneet ne ilmaisiksi Kissansilmän avautumisen vuoksi. Koputin oveen, ja astuin sisään. Minulta oli pudota silmät päästä tajutessani, miltä Mitteri näyttikään. "Hei rakas hoitajani. Mistä tuollainen ilme?" Mitteri kysyi saapuen luokseni puskemaan jalkojani. "Sinä...sinä olet kasvanjut!" totesin verratessani suurta kasvueroa viime näkemästä. "Kuulepas nyt simssiliini, olen lähes aikuinen, ja sinunkin on pian tajuttava, etten tarvitse apuasi kaikessa. Päätän omat asiani", Mitteri selitti. Sydämeni meinasi särkyä tajutessani, miten pikku kissani kasvoikaan vauhdikkaasti. Kohtahan se jättäisi minut kokonaan yksin kuollessaan. "Mikä on? Tehtäisiinkö jotain mukavaa?" Mitteri kysyi. "Ajattelin, että menisimme tänään käväisemään Kissansilmässä, mutta sinä taidat olla jo niin iso, ettei mitkään Toy Storyt kiinnosta", sanoin surkeana, ja olin jo lähtemäisilläni pois, kunnes Mitteri karjaisi: "Kyllähän kiinnostaa! En minä mikään vakava ole, vaikka olenkin kasvanut!". Mitterin sanat saivat minut taas paremmalle tuulelle, ja ymmärsin, ettei kisuni minua ollut mihinkään jättämässä! Sillä on nyt elämän jännittävät vuodet meneillään, ja saisin nähdä hoitsuani aivan yhtä paljon kuin ennenkin. "Eiköhän lähdetä! Tilasin sinulle muuten paljon kamaa marketista. Siellä sanottiin, että tavarat saapuvat kotiinkuljetuksessa, eivätkä ne ainakaan vielä ole täällä", puhuin lähtiessämme kävelemään kohti Kissansilmää. Mitteri näytti innostuneelta, ja halusi heti kuulla, mitä olin hänelle ostanut. Kerroin televisiosta ja muista viihdykkeistä, mutta kielsin kisuani töllöttämästä sitä liikaa, ettei se vain lihoaisi. Mitteri lupasi, ja jatkoimme matkaamme niin kauan, että saavuimme perille.

Elokuvateatterissa silmiimme osui tuttu näky; Rasse, Mirre ja Pena! Juoksimme heti heidän luokseen, ja aloimme puhua samantien: "Oletteko tekin tänään täällä?" kysyin. "Olemmehan me" Rasse vastasi iloisena. "Mitä menette katsomaan?" Mitteri kysyi. "Toy Storya", Mirre kertoi. "Ihan totta? Niin mekin olemme! Mikä on penkkipaikkanne?" kysyin. "23", Pena kertoi. "Eikä?! Me olemme aivan vieressänne!" Mitteri karjaisi. "Olipas yhteensattuma!" Rasse naurahti. "Näytös varmaan alkaa kohta. Mennään jo!" Mirre ehdotti. "Joo, mennään. Haluan istua teidän vieressänne, jotta meillä on hyvää aikaa pulista keskenämme", Mitteri kertoi. Kissat lähtivät kolmisteen, ja jäimme Rassen kanssa kävelemään hitaammin heidän perässään. "On se vain kivaa, kun kisut tulevat niin hyvin toimeen keskenään", huomautin, ja Rasse oli aivan samaa mieltä.

Istahdimme paikoillemme pimeässä salissa. Mitteri oli mennyt Penan ja Mirren keskelle, ja heillä näytti olevan oikein hauskaa keskenään. "Näyttääpä Mitteri laihalta möllyköideni keskellä", Rasse naurahti. "Olen pitänyt Mitterille laihdutuskuuria jo pitkään, mutten näe mitään laihtumisen merkkejä", selitin. "Ehkäpä minunkin pitäisi kokeilla sitä laihdutuskuuria kissoihini, molemmat ovat hiukan tukevankokoisia", Rasse kertoi naurahtaen. "Kisut pääsevät normaaliin painoon helposti, pistä heidät vaikka juoksulenkille, niin minäkin pistin Mitterin", selitin. "Täytyy ehkäpä kokeilla", Rasse tuumaili.

Meidän hoitajien keskustelun lisäksi, oli myös kissoilla raikuvat jutut menossa. "Alkaakohan se näytös kohta!?" Pena kysyi kärsimättömänä. "Älä jaksa aina valittaa, pian se alkaa! Toivottavasti ei tule mitään pelottavaa kohtaa", Mirre huokaisi. "Vaikka tulisikin, sinulla ei ole hätää, kun olen suojanasi. Voin vaikka kietoa käteni ympärillesi, ja peittää silmäsi, ja sanoa rauhoittavia sanoja", Mitteri selitti. "Kiitos Mitteri, olet aina niin huomaavainen", Mirre sanoi lumoutuneena. Mitterikin kummasteli itse, hän oli kuin unohtanut koko Pipsan noin vain, ja nyt hänen ajatuksissaan pyöri vain Mirre, joka oli tuntunut ennen niin isolta. Nyt he olivat saman ikäisiä, ja ehkä juuri se oli saanut Mitterin huomaamaan Mirren. Mitterin ajatukset pystyin kuitenkin herpauttamaan minä puheellani: "Käyn hakemassa meille elokuvaevästä vielä nopeasti, onko ehdotuksia?" "Ööh, ihan sama. Ei minulla ole kovin nälkä, osta jotain, mitä voin tarjota ystävilleni", Mitteri pyysi, ja lähdin matkaan. "Pahus, en tiedä, mistä kukakin pitää", harmittelin katsellessani herkkuhyllyjä. Samassa silmiini osui Sekamelskairtokarkkeja. "Haa, ostan noita, siitä varmasti kaikki löytävät mieleisiä karkkeja", tajusin yllättäen, ja nappasin pussillissen meille. Saavuin takaisin juuri ennen näytöksen alkamista. Jaoin karkit kaikille tasaisesti, ja aloimme syömään. Mitteri yritti saada karkit kurkusta alas, muttei hänellä vain ollut nälkä. "Mirre, haluatko osan karkeistani?" Mitteri kuiskasi. "Mielihyvin", Mirre sanoi, ja nappasi innoissaan itselleen lisä karkkeja. Mitteri yritti seurata elokuvaa, mutta katse siirtyi aina vain Mirreen, joka katseli kiinnostuneena. Onneksi Mitteri sai katsottua sen verran, että tajusi leffan juonesta. Samassa tuli pelottava kohta, ja Mirre kiljaisi säikähtäen monien muiden kissojen mukaan katsomossa. Mitteri piti lupauksensa, ja lohdutteli Mirreä pelon vallatessa. "Ei hätää", Mitteri rauhoitteli, eikä Mirre enää pelännyt kamalasti. Mitteri piteli käsiään Mirren ympärillä koko loppu näytöksen, eikä Mirre enää säikkynyt millekään, hänellä oli turvallinen olo.

Näytöksen jälkeen suuntasimme koko porukalla Kissansilmän hupilaitteissa. Pena pelasi innoissaan Värikuulapyssypeliä pelikoneella, minä ja Rasse juttelimme, ja Mitteri ja Mirre tanssahtelivat tanssimatolla. "Katso nyt noita, olen varma, että kohta hoitola vilisee pieniä kissanpentuja", Rasse selitti minulle. "Olen täysin samaa mieltä. Nuo kaksi ovat kuin luodut toisilleen", sanoin. Minun oli ilo katsella Mitterin onnea. Mirrellä ja Mitterillä tosiaan olivat rajut tanssit meneillään tanssimatolla, kunnes kappale muuttui hitaammaksi. "Saanko luvan?" Mitteri kysyi kohteliaasti. "Tietysti saat!" Mirre naurahti, ja kisut alkoivat hytkyä rennon musiikin tahdissa. "Mitteri, olet kyllä ihana kissa!" Mirre kertoi. "Äh, öh, äh, niin sinäkin", Mitteri sönkötti punastellen. "Jos hankin pentuja, toivon, että sinä olisit kisujen isä. Olet niin täydellinen, ja tahtoisin lisää sinun kaltaisiasi kissoja", Mirre kertoi. "Heh, kyllä sinunkin kaltaisiasi tarvittaisiin enemmän", Mitteri kertoi. Mirre hymyili aurinkoiseti, ja kisut jatkoivat tanssejaan. Lopulta tulimme Rassen kanssa keskeyttämään kisujen bileet. "Eiköhän olisi aika lähteä jo kotiin päin?" kysäisin. "Höh, niin kai sitten", Mitteri totesi. "Tullaan uudestaan joku toinen kerta, porukalla", ehdotin. "Hei, mitä jos lähdettäisiin lomailemaan, porukalla?" Rasse kysäisi. "Kuulostaa hauskalta, pannaan harkintaan", totesin. "Muttamutta, päivä on kulunut rivakasti, ja meidän täytyy ikäväkyllä lähteä", harmittelin. "Nähdään!" Mitteri karjaisi, kun talsimme ulos ovesta.

Mitterin mielipide päivästä: "Hee, oli kiva käydä Kissansilmässä katsomassa leffa. Mieltäni kutkuttaa jo ajatus, että saatan olla joskus itsekin siellä pääesiintyjän roolissa! Ooh, en malta odottaa niitä aikoja. Tänään oli muutenkin kivaa ihan seuran vuoksi. Näin Penaa, ja erityisen päivästä teki Mirre. En voi uskoa tätä, kuinka en ole ennen huomannutkaan häntä? Nyt minulla on jo iso vauvakuume, innostuin tänään ajatuksesta. Saatan olla kyllä vielä liian nuori, haluan matkustaa ensin, ja tehdä kaikkea mukavaa!"

Tällä kertaa en jaksa kohottaa Mitterin tarpeita, kun ovat niin ylhäiset vielä. :D Eikä tuossa tarinassa nyt niin kohottavaa tarvetta tullut. Hyvä, kun eilen oli kuumetta, sain tänkin kirjoitettua. :D Ja tuossa Kissansilmä esittylyssä sanottiin, että liput pitää varata etukäteen, mutta olimmehan jo perjaatteessa hankkineet ne siinä avajaisedussa. :)

23.08.2010 21:56
Vuorossa on tällä kertaa kerhotarina. :D

"Mika Mutterin Mäyssääjä Maukulainen!" karjaisin raivoissani saavuttuani hupsun kisuni huoneeseen. Kutsun Mitteriä sen koko nimellä aina, kun se on tehnyt jotain tuhmaa, ja tällä kertaa se oli ylittänyt itsensä, nimi sopi tilanteeseen erittäin hyvin! Katsoin tuimasti kissaani, jonka suusta pursuili muttereita. Niitä oli muutenkin lennellyt ympäri huonetta, ja ihmettelin suuresti, mistä ihmeestä kisuni oli ne hankkinut! "Mutterit heti pois suusta! Saat vatsapuruja, eivätkä ne ole mitään mukavia!" komensin. "Mutta nää mutterit on niin hyvii", Mitteri vänkysi. "Mikä sinuun kisu on mennyt?" kysyin saapuen uhkaavasti hoidokkiani päin, ja nappasin mutterin sen suusta. "Mur. Hyvähän sinun on siinä luennoida, sain hepulin, eikä kaikki ole niin helppoa! Minulla on pakkomielle noihin juuri nyt!" Mitteri puolustautui. "Se tästä vielä puuttuikin. Meidän täytyy käydä tänään eläinlääkärissä, vaivojasi on pakko saada lievennettyä!" tuumailin. "Mutta tänään on kerhopäivä, en varmasti missaa sitä jonkun lääkärin takia!" Mitteri murahti koppavasti. "Hyvä on, mutta lupaa olla kunnolla! Jos näytät aivan sekoontuvalta, meidän on lähdettävä lääkäriin vielä saman päivän aikana", tuumasin. "Joojoo, älä turhaan musta huolehdi! Mennään vaan", Mitteri karjaisi ampaisten jo vauhtiin. "Jotenkin minusta tuntuu, että joudun huolehtimaan oikein urakalla", mietiskelin, mutta lähdin kuitenkin kävelemään kisuni perään.

Saavuimme näytelmälavalle tajuten samalla olevamme viimeisiä, jotka saapuivat. Keskustelussamme kului niin rivakasti aika, ettemme edes tajunneet! "Siinähän tekin tulette! Hienoa, voimmekin lähteä tästä puuhakammarille päin!" Aijca huudahti meidät huomatessaan. Lähdimme kaikki liikkeelle, ja huomasin Mitterin suunnistavan heti kisukavereidensa luokse. Heillä näytti olevankin aikamoinen meininki jengissään Joikan ja Penan kanssa. Tajusin, ettei seuraani kaivattu, joten tallustelin Aijcan juttusille. "Mitä tänään on luvassa kerhossa?" kysyin. "Teemme, mitä lystäämme, enimmäkseen askartelua, ja ehkäpä jokunen leikki", Aijca selitti. Minua alkoi huolettamaan vieläkin enemmän Mitterin hepulin takia, mutta luotin kissaani, tämähän oli luvannut olla kunnolla.

Samassa saavuimme perille puuhakammariin, jonne oli levitetty kaikenlaisia, -värisiä, ja kokoisia kartonkeja. Lattialla näkyi myös laatikko, joka oli täynnä kyniä ja muita piirrustusvälineitä. Sen vieressä olivät sakset ja liimat. Kisut juoksentelivat innoissaan varaten itselleen paikan, jossa sitten askartelisivat. Menin Mitterin luokse samaan paikkaan Rassen ja tämän kissojen kanssa. Tarkkailin koko ajan Mitteriäni, ettei raukka loukkaisi itseään saksillaan sun muilla vaara välineillä. Mitteri askarteli kissakuvaa, johon leikkeli kartongeista osia, ja koristelut kisuni hoiti värikkäillä tusseilla. Mitteri pulisi kanssani koko ajan jotain sekavia. "Saanko simssiliini leikata liiat karvani pois näillä saksilla?" Mitteri kysyi. "Et", sanoin aivan heti. "Minulla on kuuma! Karvoja on liikaa!" Mitteri vinkui. "Kohta tulee talvi, ja jos leikkaat nyt turkkisi pois, palelet talvella", perustelin. Mitteri luovutti, ja jatkoi kuvaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Saanko liimata muihin kissoihin värikkäitä paperinpalasia?" Mitteri kysyi. "No et!" suorastaan karjahdin. Nyt Mitteri ei kuitenkaan kuunnellut, vaan nappasi liimapurkin tassuihinsa, ja lähti juoksentelemaan ympäri kerhotilaa. "Mitteri, pysähdy!" huudahdin lähtien kisuni perään. "Etpäs saakaan kiinni!" Mitteri lällätti katsellen taakseen, jossa olin. "Mitteri varo!" karjaisin, muttei Mitteri kuunnellut, se vain liimaili pinkkejä papereita muihin kissoihin. Varoitus olisi ollut kuitenkin hyvä huomioida, sillä Mitteri törmäsi suoraan kirjahyllyyn, josta kirjat sitten lentelivät hupsun kissani päälle. "Voi ei!" huudahdin, ja juoksin kiiruhtaen pelastamaan kissaani. Siirsin kirjat sivuun, ja huomatessani Mitterin, kaappasin hänet syliinsä. "Eihän sattunut? Olin kamalan huolissani!" kerroin, mutta Mitteri tahtoi vain päästä pois halistani sekoilemaan lisää. Samassa Aijca saapui luoksemme ihmeellinen ilme kasvoillaan. "Onko täällä kaikki kunnossa? Vili ja Rasse eivät varmasti ole iloisia saadessaan pinkin lapun päin näköä", Aijca totesi tirskuen itsekin tilanteelle. "Anteeksi, Mitterillä nyt tuntuu olevan hepuli meneillään", totesin. "Teidän kannattaa lähteä kiireisesti lääkäriin. Tämä alkaa vaikuttaa vakavalta", Aijca kauhisteli. "Joo, lähdemme heti", kerroin. "Ette menetä mitään, kerhopäivä alkaa muutenkin olla lopuillaan. Ottakaa mukaan valmis kuva, ja voitte vaikka kehystää sen seinällenne", Aijca ehdotti. Nyökkäsin, ja lähdimme kohti eläinlääkäriä.

Lääkärikäynnillä Tomelius-tohtori antoi Mitterille rokotteen, jonka pitäisi hillitä hullut kisut. "Rokote alkaa vaikuttamaan pian, sen jälkeen Mitteri saattaa olla kovinkin väsynyt. Hänen kannattaa lepäillä loppu päivä", Tomelius selitti. "Selvä", sanoin, ja pääsimme lähtemään jo Mitterin huoneelle päin. "Minä en jaksa kävellä, kanna", Mitteri pyysi, ja nostin kisuni syliini. Olin huomauttamassa, että vielä kerhossa oli juoksenneltu niin paljon, mutta päätin kuitenkin kantaa kisuani ilomielin. Hetkessä huomasin kisuni jo tuhisevan sylissäni, ja silittelin sen pehmoista turkkia vieden sen nukkumaan omaan huoneeseensa.

Mitterin mielipide päivästä: "Hepulissa on yllättävän hupaisaa olla, tuntuu, että kaikki naurattaa, ja tekee mieli kokeilla kaikkea jännää! Hehhehhahhah! Kyllä mutterit oli hyviä, ja sain kerrankin olla kerhon huomionpiste! Eläinlääkärillä rokotus sattui. Aijai. :( Mutta ei se haittaa, naurattaa melkein vieläkin. Hih..."
 

15.08.2010 19:24

Tämä on kesärieha tarina!

Olin tänään liikkeellä varhain, sillä tänään lähtisimme Mitterin kanssa kesäriehaan. Käkikello löi seinällä kahdeksaa, ja Mitteri vaikeroi väsyneenä. "En halua herätä näin aikaisin, emmehän lähde vielä edes tuntiin!" Mitteri murahti pää tyynyn alla. "Pakkohan meidän on joskus pakata! Ehdotin eilen päivällä sekä illalla, mutta sinä jankutit, että aamulla ehtii. Joten nyt ripeästi ylös, ja auta pakkaamisessa", huomautin. "Pakkaaminen on tylsää", Mitteri vänkäsi. "Noh, haluatko sitten jäädä tänne yksinäsi, kun kaikki kaverit menevät kesäriehaan? Sinnehän ovat menossa Mirre, Pena, Vili, Hirni, Joika ja..." muistuttelin. "Pipsa. Okei, sait ylipuhuttua", Mitteri totesi ja nousi vuoteeltaan. Huomasin kisuni olevan isompi kuin aikaisemmin, mutten kuitenkaan viitsinyt alkaa juttelemaan moisesta, meillä on vielä monia asioita hoitamatta. "Eli, mukaan siis lähtee hoitoaineet, rantapallo, harja, evääksi vesimelonia, sekä tämä tyyny", puhuin, ja heitin tavaroita laukkuun, jonka olin ottanut mukaan kotoani. "En minä halua mitään tyynyä syödä, otetaan mielummin suklaata!" Mitteri karjaisi. "Älä unelmoikaan! Olet nyt laihtarilla, ja saat mukaasi korkeintaan mansuraepurkin herkutteluun. Eikä se tyyny ollut evääksi tulossakaan. Tuskin siellä oikein ehtii syödäkään, kun ohjelmaa on niin kauheasti", sanoin tomerasti. "Okei, ei sitten", Mitteri totteli, mutta kääntäessä päätäni, kisuni viskasi mukaan vielä sulkaankin. "Otetaan mukaan myös pienoni!" Mitteri pyysi. "Se vie kyllä tilaa, mutta olisihan se kiva saada jotain musiikkiakin. Voin kantaa sitä siihen asti, että pääsemme bussiin. Eiköhän siinä sitten ole kaikki, joten voimme mennä", totesin, otin Mitteriä tassusta, ja lähdimme kävelemään kohti bussipysäkkiä.

Bussipysäkillä näimme monet iloiset naamat. Bussikuski änki tavaroita tavaratilaan, ja ojensimme omatkin kamamme mukaan kyytiin. "Jaah, musiikkimiehiä?" bussikuski kysäisi nähdessään koskettimet. "Jep, olen hoitolan musikaalisin kissa ikinä!" Mitteri totesi, ja bussikuski naurahti. "Onnea uralle vaan", hän totesi. Näimmekin Aijcan seuraavaksi, ja hän näytti hyvinkin hermostuneelta. "Aah, Mitteri ja simssiliini!" Aijca karjaisi meidät nähdessään, ja ruksasi meidät listalleensa. "Puuttuuko vielä moni?" kysäisin. "Ei enää, taisitte olla viimeiset", Aijca totesi. "Mitäs sanoin Mitteri, meidän olisi pitänyt olla nopeampia!" sanoin. "Ei se haittaa, mennään vaan bussiin, ja matkustetaan riehaamaan!" Aijca huudahti. Niin astelimme bussin kyytiin, ja huomasimme merkatun paikkamme Aijcan ja Joikan paikan takana. Vieressämme istuskelevat Pipsa, Vili ja Mantsu tervehtivät meitä. Tervehdimme takaisin, ja istahdimme penkillemme. Takanamme istuivat Fire ja Hirni, ja heidän vieressään Rasse, Mirre ja Pena. Korviini kantautui Mirren raivokas puhe: "Epistä, miksemme päässeet Mitterin taakse, olemme täällä kaukana heistä!" Hetkessä bussi röhähti paikaltaan, ja matkamme määränpäähän alkoi! Huomasin, kuinka Aijca piti aikataululappua käsissään, ja jutteli Joikan kanssa kaikkea kesäriehaan liittyvää. Pipsa-kisu taas jutteli innoissaan Mantsulle, ja selitti, mitä kaikkea aikoi tehdä. Vili istui närkästyneenä Mantsun sylissä, kun ei saanut puheenvuoroa Pipsan puhetulvalta. Rassella ja hänen kissoillaan oli todellinen tappelu tilasta, sillä kisut olivat jo niin isoja, etteivät meinanneet pysyä penkissään. "Minä en mahdu!" Mirre räyhäsi. "No en minäkään!" Pena tiuskaisi takaisin. Rassen toputteleva ilme oli kyllä näkemisen arvoinen! Fire ja Hirni juttelivat omiaan, pikkukisua varmaan huoletti nämä agressiiviset ja kovaääniset kissat, kun ei itse tuntenut oikeastaan ketään. "Voisit tutustua tuohon Hirniin. Hän varmasti haluaisi kuulua joukkoon, ja tietysti tuohon Joikaan. Olettehan aika saman ikäisiäkin", aloin puhumaan yllättäen Mitterille. "Miksen voisi tutustua Penaan? Olemmehan mekin saman ikäisiä!" Mitteri karjaisi. "Tietysti saat, mutta huomautin vain muitakin. Nämä päivät varmasti lähentävät teitä kissoja toisiinsa", totesin. "Niin, tosiaan", Mitteri vastasi unelmoivasti, ja jäikin haaveilemaan. Matka sujui lähes samankaltaisena, välillä juttelimme Aijcan kanssa Simsseilyistä sun muista vanhoista ajoista.

Lopulta päästyämme perille, Aijca johdatti meidät omiin telttoihimme. Olimme Mitterin kanssa samassa teltassa Rassen, Mirren, Vilin, Firen ja Hirnin kanssa. Pipsa, Mantsu ja Vili olivat keskenään pienemmässä teltassa, ja Aijca kertoi yöpyvänsä Joikan kanssa pienessä puumajassa, joka näytti erittäin viihtyisältä. Alkuun Aijca puhui jotain aikatauluista, ja lopulta päästi meidät kotiutumaan telttoihimme. Mitteri ja Mirre ampaisivat nopeaan juoksuun, ja varasivat itselleen teltan perällä olevan alueet; Mitteri otti oikeanpuoleisen kaistaleen, ja Mirre vasemmanpuoleisen. Pena asettui Mitterin viereen ja Hirni otti paikakseen Mirren luona olevan. Me hoitajat asetuimme hoidokkikissojemme läheisyyteen, ja aloimme pölistä omiamme, kun kissamme alkoivat purata pakkauksiaan. Mitteri poisti tavarat varovaisesti, hän pelkäsi minun näkevät suklaansa. Mitteri piilotti sulkaan nopeasti tyynyn alle, ja jatkoi purkamistaan. Hetken kuluttua Aijca saapui telttaamme, ja antoi meille kaikille makuupussit, kissoille tietysti pienempää kokoa. "Sitten kun täällä on kaikki tavarat järjestyksessä, voitte saapua etupihalle, niin pidämme pienen leikkituokion", Aijca kertoi, ja lähtikin hetken päästä valmistelemaan kaikkea. Kissoilla oli omat keskustelunsa: "Mitteri, aivan mahtavaa, että pääsimme samaan telttaan!" Mirre höpötti innoistuksissaan. "Niin, olisivatpa Pipsa, Vili ja Mantsukin täällä kanssamme. Olisihan tänne mahtunut..." Mitteri harmitteli. "Tulee meillekin kivaa, ja telttahan olisi ollut täyteen ängetty, jos hekin olisivat olleet täällä. Pidetään vaan hauskaa", Pipsa kehotti, ja sai Mitterinkin paremmalle mielelle. "Niin, näemmehän me sentään muussa ohjelmassa", Mitteri totesi. "Noniin kisut, lähdetäämpä. Aijca pyysi meidät etupihalle leikkimään!" Rasse karjaisi. "Joojoo", totesimme Mirren kanssa. Lähdimme kävelemään teltastamme kohtaamispaikalle.

Viimein näimme Aijcan ja Joikan, jotka seisoa kököttivät, ja odottivat tuloamme. Telttamme porukka tulivat heidän viereensä, ja aloimme keskustella odotellessamme keltaisen teltan asukkeja. Jutut eivät kuitenkaan oikein ehtineet alkaakaan, kun Mantsu, Pipsa ja Vili kävelivätkin jo paikalle. "Hienoa, voimme aloittaa! Joika, kerrotko, mitä nyt on vuorossa?" Aijca kysäisi. "Mielelläni, ensiksi leikimme piilosta kerärieha-alueella. Samalla voitte tutkailla lähikuvana ympäristöä, ja tutustua paikkoihin", Joika selitti. "Ettei leikki menisi kovin kyllästyttäväksi, otamme mukaan myös hiukan paineita. Jokainen hoitaja on kissan/kissojensa kanssa joukkueena, ja suorituksista saa pisteitä. Lopuksi nerokkaimmat kisut ja hoitajat palkitaan kunniamaininnalla!" Aijca jatkoi selittämistä. "Kisan idea toimii siten, että kisut etsivät nerokkaan piilopaikan, ja hoitajat sitten etsivät heidät. Olkaa rehellisiä, älkää tahallaan helppoa paikkaa, josta hoitajan on helppo löytää teidät. Kisu, joka löydetään vikana, saa bonus pisteen nerokkaasta piilostaan", Joika selitti vuorostaan. "Eli hoitajat, tulkaa luokseni, ja lasketaan yhdessä kymmeneen", Aijca kehotti, ja astelimme hänen luokseen. "Pieni kysymys! Oletteko Joikankin kanssa mukana kisailemassa. Haluaisin, että Joikakin tulisi kanssamme piiloihin!" Pipsa karjaisi. "Tosiaan, kyllähän Joikakin voi tulla mukaan leikkimään, mutta vaikka voittaisimmekin, emme ota pisteitä. Parempi, että teillä muilla on mahdollisuudet voittaa", Aijca totesi. (En muuten aio lelliä ketään kisua, ja antaa hänelle ja hoitajalleen voittoa. Arvon aina, kuka pärjää parhaiten, ja kuka huonoiten. :D) Kun säännöt oli kerrottu, aloimme hoitajien kanssa laskea hitaasti ja kuuluvasti kymmeneen. Sillä välin kisumme kipittivät ovelimpiin piiloihin. Ykkösen jälkeen kaikki hoitajat lähtivät tutkimaan paikkoja. Ensimmäiseksi Fire löysi kisunsa Hirnin kannon takaa. "Löytyi!" Fire kiljaisi ylpeänä saavutuksestaan. Me muut jatkoimme etsintöjämme. "Hei, täältäkin löytyi kisu!" Mantsu karjaisi kurkistaessaan pieneen sankoon, johon Vili oli kiivennyt. Mantsun täytyi kuitenkin jatkaa etsintöjään, jotta löytäisi vielä Pipsankin. Seuraavaksi minulla oli tuuria mukana, löysin Mitterini korkeiden heinien takaa järven rannan luota. Menimme Mitterin kanssa Firen ja Hirnin luo katselemaan, kuinka muut vielä etsivät. "Moi Hirni, olipa sun hoitaja nopea. Voititte paljon pisteitä", Mitteri totesi. "Niin, heh. Fire on kyllä paras!" Hirni huudahti innoissaan. Kissojen jutellessa etsintä jatkui. Mantsu oli taitava, ja löysi Pipsankin, joka oli pinkaissut keltaisen teltan taakse. Nyt Mantsukin sai astua sivuun. Seuraavaksi löytyi Pena, joka löytyi laiturin alta. "Miten sinä sinne pääsit?" Rasse jutteli kummissaan. "Ihan helposti, näin pätevä kissa kun olen!" Pena naurahti. Rasse kurkkasi myös veneeseen samalla, ja huomasi siellä Mirren kyykkivän. "Mähän sanoin, että sun olisi pitänyt mennä kauemmas piiloon! Oli arvattavissa, että Rasse löytää meidät samaan aikaan!" Mirre raivosi vihaisena. "Olittepa nopeita, Joika on vielä piilossaan", Aijca naurahti. Samassa Joika tepusteli pihalle muiden luo. "Joika! Ei sisälle saanut mennä!" Aijca huudahti. "En ollut sisällä, vaan parvekkeella, ja se on aivan ulkoaluetta!" Joika huomautti. "Niin tietysti, olisihan minun pitänyt arvata tämä", Aijca totesi. "Noh, kuitenkin, piskejako menee näin: Fire ja Hirni saavat 3 pistettä, tokaksi saapuivat simssiliini ja Mitteri, he ansaitsevat 2 pistettä, ja Mantsu löysi hienosti molemmat kissansa, ja tienaa pisteen. Ja Mirre oli keksinyt nerokkaimman piilopaikan, joten sillä he tienaavat bonuksen!" Aijca julisti, ja kaikki taputtivat iloisina suorituksilleen.

"Eiköhän ole seuraavan leikin aika. Tämä ei ole kuitenkaan mikään kisa, eli siitä ei tule pisteitä. Leikimme vain huvin vuoksi", Aijca julisti. "Leikimme siis mustaa kissaa", Joika kertoi. "Minä olen mustakissa! Minä haluan jäädä!" Pena huudahti keksiessään leikin. "Oletko nyt aivan varma, kyllä minäkin voisin olla", Joika totesi, mutta Penan innostus voitti. "Okei, jos haluat olla, menehän tuonne keskella, ja aloitetaan", Aijca komensi. Pena käveli keskelle, ja karjaisi: "Kuka pelkää mustaa kissaa?" Kaikki kisut ja hoitajat lähtivät villiin juoksuun. Pena oli taitava metsästämään, ja siitä oli tietysti apua kiinniotossa. Pieni Hirni ei päässyt nopeasti juoksuun kokonsa takia. Hän jäi ensimmäisenä. Kaikki muut kuitenkin pääsivät turvaan, ja uusi kierros alkoi. Seuraavaksi Pena sai kiinni Firen ja Aijcan. Jopa Hirni nappasi simssiliinin. Niin leikki jatkui, kunnes jäljellä olivat enää Mitteri ja Pipsa. Kaikki muut huusivat: "Kuka pelkää mustaa kissaa?" Pipsa ja Mitteri lähtivät hurjaan juoksuun, mutta Mitteri kompastui jaloistaan, ja hänet saatiin kiinni. "Jee, minä voitin!" Pipsa kiljaisi innoissaan. "No, ehkä voitat, kun annoin tasoitusta!" Mitteri karjaisi. "No hihhih niin vissiin! Olet huono häviäjä, lälläslää!" Pipsa ilkkui ja pomppi voiton huumassa. "Enhän ole, onnittelen sinua voitosta. Onneksi olkoon, Pipsa. Olet kyllä niin etevä ja hyvä!" Mitteri julisti. "Heh, kiitti!" Pipsa sanoi.
 

Hetkellisen vapaan ajan jälkeen kokoonnuimme pölkyille istumaan iltanuotiolle. Paistoimme makkaroita, tai oikeastaan vain minä ja Mitteri emme paistaneet, kaikki muut. Itse en pitänyt makkarasta lainkaan, ja Mitteri oli laihiksella, joten kisu saisi tosiaankin unohtaa kaikenlaiset herkut. Juttelimme niitä näitä kaikesta, päälimmäisin puheenaihe oli kuitenkin ihanan kesän loppuminen. "On se sääli, kesä meni vain niin nopeasti, ei sitä ehtinyt edes tajuta", Aijca totesi. "Niin, ja nyt joutuu johonkin kouluun, jossa ei ole mitään intoa. Kamala paikka", huudahdin. "Niin, mutta pian huomaamme, että uusi kesä ja seikkailut ovat jälleen alkaneet", Mantsu piristi. "Eivät syksyn sateet pilaa kaikkea, vaikka siltä tuntuisikin", Rassekin liittyi keskusteluun. "Hei, mitä me syksyä jankkaamme? Meidänhän piti muistella kesän huippuhetkiä!" Fire muistutti. "Minun onnekkain päiväni kesässä oli ainakin, kun synnyin", Pipsa kertoi. "Heh, mitäs sinulle veitikka voikaan muuta tulla mieleen, kun et ollut vielä olemassa kesän alussa!" Mantsu karjaisi, ja kutitteli kisuaan. Pipsa nauraa hihitti, ja käski Mantsun lopettaa. "Voitaisiinko laulaa jotain?" Hirni kysyi. "Tietenkin!" Aijca karjaisi. "Lauletaan jotain kesäistä ja hilpeää!" Joika ehdotti. "Minä voin soittaa", Mitteri kertoi ottaen tukin takaa koskettimet syliinsä. "Joo, ja minä säestän kitaralla", Aijca sanoi. Yhdessä lauloimme sitten iloisen sävelmän kesään liittyen, ja sen jälkeen vielä toisen ja kolmannennen. Aijca opetti meille myös pari veikeää lorua ja muuta hauskaa. Tunnelma oli muutenkin leppoisa ja mukava. "Kuulkaas kisut ja hoitajat! Voisimme käydä vielä soutelemassa joen rannalla ennen nukkumaan menoa. Muistakaa ottaa pelastusliivit", Aijca puhui. "Jee! Äkkiä varaamaan vene!" Mitteri karjaisi ja ampaisi juoksuun.

Joen luona Mitteri varasi itselleen veneen, ja huomasi Pipsankin saapuvan. "Mentäisiinkö vaikka samaan veneeseen...kun kaikille ei kumminkaan riitä omaa?" Mitteri kysyi. Pipsa vilkaisi taakseen, ja huomasi Joikan menevän toiseen veneeseen Aijcan kanssa. "Okei, mikäs siinä", Pipsa vastasi hiukan pettyneen kuuloisesti, mutta hymyili silti. Pipsa hyppäsi mukaan kyytiin, ja kissat alkoivat melomaan vimmattuun tahtiin. Jossain järven keskellä he lopulta pysähtyivät, ja alkoivat jutella. "Liityin muuten siihen näytelmäkerhoon, kuten ehdotitkin joskus", Pipsa kertoi. "Oikeesti, jee! Meille tulee tosi kivaa yhdessä! Mä voin olla prinssi ja sä prinsessa!" Mitteri kertoi, ja alkoi selittelemään innoissaan. "Äh, tyhmä Mitteri! Ethän sä voi olla mun unelmien prinssi, sä oot mun kamu", Pipsa naurahti. "Hä? Mä luulin että..." Mitteri puhui suu auki. "Mä kattelen enemmän ton Joikan perään, se on niin iso ja fiksu. Lähetti jopa mulle salanimellä kukkasen. Eiks ookkin ihanaa?" Pipsa haaveili. "Tuota... se olin kyllä... minä", Mitteri sanoi erittäin hiljaa ja nolona. Kuinka hän oli ymmärtänyt Pipsan niin väärin? "Mitä?" Pipsa kysyi, hän ei ollut varma, oliko kuullut hiljaisesta äänestä oikein. "Ei mitään. Mä haluun uida", Mitteri kertoi, ja loikkasi veteen. Häntä masensi, miksi? Miksi Pipsa ei pitänyt hänestä? "Mitteri...mitä sä?" Pipsa kummasteli, muttei ehtinyt sanoa enempää nähdessään kauhistuttavan vesipyörteen ilmestyvän heidän eteensä kuin tyhjästä. Pipsa alkoi kirkua onnettomana ja säikähdyksissään, kun vene alkoi ajautua pyörteeseen päin. Samassa Joika teki pisimmän loikan ikinä Pipsan veneeseen, ja alkoi soutamaan vesipyörrettä kovemmin pois päin. Lopulta he olivat selvinneet pyörteestä. "Voi Joika, olet sankarini!" Pipsa kertoi liikuttuneena. "Mitäs tuosta, mielellänihän minä noin sievää kissaa autan", Joika kertoi, ja Pipsa tirskahti onnesta. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut huomaavan Mitteriä, joka ajautui aina vain lähemmäs suurta vesiryöppyä. "Apua! Apua!" Mitteri karjui, mutta kukaan ei kuullut. Mitteri oli jo luopua toivosta, kun hetkessä huomasi vieressään pelastusrenkaan. "Tartu siihen, niin kiskomme sinut turvaan!" Mirre huusi niin kovaa kuin pystyi. Mitteri kasasi viimeiset voimansa ja tarttui renkaasta niin kovaa kuin pystyi. Rasse alkoi vetämään Mitteriä heidän veneelleen päin. Matkaa oli enää vain vähän, kun Mitteri ei enää jaksanut pitää kiinni. Hänen otteensa lipesi, mutta saikin huomata, ettei ajautunutkaan enää vesipyörteelle. Mirre tarttui Mitterin laihaan ja märkään tassuun, ja kiskoi tämän ylös veneeseen. Mitteri yski, eikä meinannut saada henkeä, silti hän oli todella onnellinen, että Rasse ja Mirre olivat pelastaneet hänet kuolemalta. "Meidän täytyy lähteä kyllä rantaan. Sinut pitää viedä lääkärin tutkittavaksi", Rasse sanoi huolestuneena."Ei, minä voin kyllä hyvin, kunhan viette minut pois täältä vedestä! Minä tahdon kuivalle maalle!" Mitteri pyysi. "Sinulle pitää saada kyllä jotain lämmintä, raukka, olet ihan kylmissäsi", Rasse totesi. "Enkä!" Mitteri vakuutteli täristen. "Minä voin lämmittää sinua", Mirre ilmoitti, ja kietoi kätensä Mitterin ympärille. Rasse aloitti soutamisen rannan suuntaan, ja kissojen välille syntyi keskustelua. "Miksi olet minulle koko ajan niin kaveri? Kyllähän sinulla pitäisi olla muutakin tekemistä kuin hengailla tällaisen pennun kanssa", Mitteri puhui. "Et sinä mielestäni mikään pentu ole! Tai olet, muttet sellainen vauva, kuten muut hoitolassa. Olet niin aikuinen ja sinulla on paljon hyviä ideoita", Mirre kertoi. "Tosi aikuinen, olen epäonnistunut täysin", Mitteri sanoi masentuneena. "Ethän. Saanko kysyä, miksi pomppasit pois veneestäsi?" Mirre tiedusteli. "En haluaisi puhua siitä. Minulla on vain niin paha olla. Ja tässä minä valittelen, tosi nössöä", Mitteri totesi häveten itseään. "Et ollenkaan. Olet hyvä juuri tuollaisena", Mirre vakuutteli. Mitteri ei sanonut enää mitään, kökötteli vain märkänä pohdiskellen kaikkea vääryyttä.

Rantaan päästyään jähmetyin kauhusta nähdessäni Mitteri-mussuni. "Voi Mitteri! Mitä sinulle on tapahtunut?" kiljaisin. "Pieni onnettomuus, kaikki on kuitenkin nyt hyvin", Rasse kertoi. "Menen kysymään Aijcalta, saisimmeko lähteä hiukan muita aiemmin nukkumaan päin. Tuskin Mitteriä huvittaa tehdä tänään enää mitään", totesin. "Minä voin tulla kanssanne", Mirre vakuutteli. "Äh, ei sinun tarvitse uhrautua", huomautin, mutta Mirre oli tosissaan. "Jos kerran haluat tulla, mikäs siinä", sanoin, ja lähdimme kolmisteen kävelemään kohti telttaamme.Teltassamme käärin Mitterin lämpimiin peittoihin, raukka oli varmasti täysin paleltunut. Mitteri näytti surulliselta, ajattelin sen johtuvan kaikesta tapahtuneesta. "On se kyllä hyvä, että Mitterillä on sinun kailtaisesi ystävä", sanoin hymyillen Mirrelle. "Minusta Mitteri on kiva, ja suoraan sanottuna..." Mirre puhui, ja hiljensi ääntänsä. "Olen ihastunut Mitteriin". "Ohhoh!" sanoin yllättyneen kuuloisesti, vaikken oikeasti ollut kovin yllättynyt. Olihan se arvattavissa. "Ihan rauhassa vain, älä pidä suotta kiirettä. Olen varma, että Mitterikin pitää sinusta", vinkkasin, ja Mirre näytti entistäkin onnellisemmalta. Pölistessämme huomasimme Mitterinkin nukahtaneen. Jatkoimme juttutuokiotamme tovin, minkä jälkeen myös muut hoitajat saapuivat telttaan, ja menimme kaikki nukkumaan.

Heräsimme aamulla omiin aikoihimme. Muut olivat jo täydessä touhussa, kun minä ja Mitteri unikekoina aloimme heräillä. Mirre huomasi meidät ensimmäisenä, ja pomppasi päälleni. "Aijca käski sanoa teille, että lähdemme pian aamupesulle järveen. Niin tulkaa", Mirre kertoi. "Kiitos tiedosta, täytyykin napata mukaan shampoo ja hoitoaine sinulle, Mitteri", pölisin, mutta Mitteri murjotti nurkassa. "Mi-minä en aio tulla veteen", Mitteri kertoi vakavana. "Älä höpsi, pitäähän meidän nyt sinut pestä! Kaikki muutkin kissat aikovat peseytyä nyt, mikset sinä muka voisi?" ihmettelin. "Koska minä aloin pelätä vettä eilisen onnettomuuden jälkeen", Mitteri sanoi kurjalla äänellä. Tajusin Mitterin olevan tosissaan. "Jos ollaan ihan siinä rannassa, niin et sinä siitä lähde ajelehtimaan mihinkään", koitin rauhoitella kisuani. "Entä jos lähdenkin?" Mitteri huomautti. "Sitten minä pelastan sinut", Mirre naukaisi teltan ovelta. Se oli jäänyt kuuntelemaan keskusteluamme. "Niin juuri. Sinulla ei ole mitään pelättävää, me kyllä huolehdimme sinusta", lupasin, jonka jälkeen Mitteri lähti vastahakoisesti kävelemään kanssamme kohti rantaa.

Järven rannalla olivatkin kaikki kissat hoitajineen. Kaikkialta kuului erilaista puhetta: "Rasse! Minulla meni saippuaa silmään!" Pena valitti. "Mihin se Vili nyt hävisi, olisi sen pesu vuoro, kun sain Pipsan putsattua", Mantsu mutisi. "Hirni, pysy nyt paikallasi, muuten tästä ei tule mitään", Fire komensi kissaansa. "Tule Mitteri, mennään tonne, siellä on matala paikka, sanoin, ja niin menimme Mitterin kanssa sinne. "Vesi on kylmää!" Mitteri valitti koskueetuaan sitä tassullaan. "Eikä ole. Alas tulla nyt", komensin, mutta Mitteri pysyi liikkumatta paikallaan. Samassa huomasin Mirren hiipivän Mitterin taakse. Se iski minulle silmää, ja arvasin mitä sillä oli mielessä. Ennen kuin Mitteri huomasikaan, hän oli lentänyt Mirren tönäisystä järveen. "Apua, apua, minä hukun!" Mitteri kiljui. "Etkä huku, pysy nyt paikallasi, jotta saan levitettyä saippuan. Mitä tottelevaisempi olet, sitä nopeammin tämä on ohi", puhuin. Aijca saapui paikalle. "Onko täällä joku hätänä, kun kuului avun huutoja?" Aijca kysyi. "Ei tässä mitään, Mitteri vain pelkää vettä", selittelin. "Jaa. No, levitimme äsken tuonne nurmelle viltin, jossa ajattelimme kokoontua aamupalalle, tulkaa sitten, kun ehditte", Aijca pyysi. "Luulempa, että jätämme tämänkin aterian väliin, Mitterin kun pitäisi kuntoilla, niin ehtisimme hyvin tehdä pienen lenkin sillä välin, kun te syötte", sanoin. "Eikä, minä en halua juosta", Mitteri valitti, mutta pakko sen olisi, minä pakottaisin. Muiden hoitajien ja kissojen siirtyessä aamupalle, nostin Mitterin järvestä, ja se ravisti itsensä puhtaaksi, sillä meillä ei ollut pyyhettä mukana. "No niin, Mitteri. Nyt lähdemme juoksemaan. Voin juosta kanssasi, niin sinun ei yksin tarvitse", lupasin.

Juoksumme jälkeen palasimme teltalle. Olin aivan poikki, en tienyt olevani noin huonossa kunnossa. Mitteri oli oikea pikajuoksija minuun verrattuna. "Sinun tässä laihdutuskuurilla pitäisi olla, eikä minun", Mitteri sanoi. "Kissat ovat nopeampia juoksemaan luonnostaankin", sanoin. Kömmin telttaan, ja otin mukaani harjan. "Nyt harjataan sinun turkistasi kaikki lehdet ja muut roskat pois, mite lenkin aikana tuli", sanoin. "Älä sitten tukista", Mitteri pyysi, mutta parkaisi jo samantien. "Sori, tässä kohtaa on takku, yritän selvittää sen pian", sanoin. Lopulta Mitterin turkki kiilsi puhtaana. "Mitterii!!" Pena ja Joika kiljuivat juosten Mitterin luo. "Mitä asiaa?" Mitteri kysyi. "Me aateltiin mennä pelaamaan lentopalloa rannalle, tuletko mukaan peliin? Voisimme pelata sinun rantapallollasi, Joika ehdotti. "Käy hyvin, simssiliini, saanko mennä?" Mitteri pyysi lupaa. "No, mene sitten", annoin luvan, vaikka tajusin, että harjaus oli mennyt hukkaan. Mitteri riehuisi kuitenkin itsensä taas saastaiseksi.

Pena ja Joika olivat pystyttäneet verkon rannalle, ja sitten he jakautuivat joukkueisiin. Joika ja Mitteri olivat Penaa vastaan, muitteivat he siltikään pärjänneet, kun Pena metsästystaitojensa ansiosta sai aina pallon kiinni, ja ehti heittää sen. Pipsa ja Mirre saapuivat myös rannalle. "Pojat, päästäänkö mekin mukaan peliin?" Pipsa kysyi. "Tää on kyllä aika raju peli noin pienille", Joika huomautti. "Haloo, mä oon isompi kuin sinä", Mirre huomatti. "Menkää vaan Joikan ja Mitterin puolelle. Mä pärjään teille kaikille", Pena lesosi. "No sehän nähdään!" Mirre karjaisi astellen paikoilleen. Vilkas peli alkoi jälleen. Aluksi Pena pärjäsi juosten ympäri puoltaan napaten pallonsa ovelasti, mutta sitä onnea ei kauaa kestänyt, lopulta pallo tipahti koreasti maahan. "Hehheh!" Joika naurahti. "Mehän sanottiin, ettet pärjää", Pipsa huomautti. "Aivan sama, nyt uusi peli, ja tasapuoliset joukkueet", Pena pyysi. Toisten pelatessa sydämiensä kyllyydestä, leikkivät Vili ja Hirni sivussa pikkukivillä, kun he olivat aika pieniä moiseen raivoisaan peliin.

Hetken päästä saavuimme Aijcan kanssa pelipaikalle. "Nonniin, ikävä keskeyttää iloinen pelinne, mutta meidän täytyy siirtyä ohjelmassa eteenpäin, jotta pääsemme aikataulussa takaisin hoitolalle", Aijca kertoi. "Tietenkin, kyllä me ymmärrämme. Voimme pelata tätä sitten lisää joskus myöhemmin", Joika tuumasi ehkä kuitenkin hiukan pettyneenä. "Pyydä Aijcalta, jos hän voisi järjestää urheilukerhon. Siellä me voisimme bilettää ja tehdä muuta mukavaa", Mitteri ehdotti. Oli Joika ihan mukava, vaikka olikin vienyt Mitterin elämän kisun. Ei pidä masentua, vaan jatkaa elämää eteenpäin. "Hieno idea, Mitteri! Voin puhua siitä joskus myöhemmin", Joika sanoi. "Tee se, me kolme kovaa jätkää liitytään siihen heti!" Pena karjaisi. "Supinat sikseen, kisulit. Leikkikäämme toinen pisteellinen kilpailu", Aijca julisti. "Tällä kertaa meillä on jousen ampumista. Nyt kolmen tiimeillä on helpompaa, kun eilen kahden tiimit päihittivät helpommin", Joika selosti. "Jos osutte keskimmäiseen ympyrään, saatte 3 pistettä, jos seuraavaksi sisimpään, saatte 2 pistettä, ja jos ulkokuoreen, saatte pisteen. Jos osutte yli, ette valitettavasti saa pistettä. Bonuksen saajan päätän minä", Aijca selitteli. Aloitimme ampumisen. Mantsu ja hänen kisunsa aloittivat. Mantsu heitti uloimmalle reunukselle, Pipsa toisiksi sisimmälle ja Vili uloimmalle myös. Pisteitä he tienasivat yhteensä 4. Tuli meidän vuoromme. Sain osuttua toisiksi sisimpään ja Mitteri osui napakymppiin! Ensimmäisen kierroksen pisteinä olivat siis 5. Kierros meni rivakasti, ja ammuimme vielä toisetkin. Kokonaistulos näytti tältä: Mantsu & kisut: 13p. simssiliini & Mitteri: 9p. Rasse & kisut: 10p. Fire & Hirni: 6p. Aijca & Joika: 10p. "Eli suorituksista; Mantsu kissoineen oli ylivoimainen, ja tienaa 3 pistettä lisää, Rasse saa kisujensa kanssa 2 pistettä, ja simssiliini ja Mitteri pisteen. Bonuksen haluan antaa Rasselle!" Aijca julisti. "Pistetilanne siis yhteensä Mantsulla kisuineen on 4 pistettä, ja he voittivat! Toisiksi tulivat Fire & Hirni sekä simssiliini & Mitteri 3:lla pisteellä. Rasse ja kissat jäivät häviölle 2:lla pisteellä, mutta kasasitte eniten bonuksia, eli tulkaahan hakemaan erikoispalkintonne!" Joika karjaisi. Heille annettiin ihanat kimaltelevat pinssit. Myös minä ja Mitteri tienasimme 2. sijan pinssit.

Kun kaikki palkinnot oli jaettu, ilmoitti Aijca, että meidän tulisi lähteä pakkaamaan tavaroitamme. "Eikä, kesärieha loppuu!" Kaikki huusivat murheissaan. Lähdimme Mitterin kanssa teltallemme. "Emme edes tarvinneet kaikkia tavaroitamme" huomautin nähdessäni kassissa tavaraa, jota ei oltu purettu. "Niin.. Mutta pakattaisiinko nyt?" Mitteri sanoi jotenkin vaivaantuneena. "Onko kaikki hyvin?" kysyin. "Joo, joo", Mitteri vastasi lyhyesti. "Hetkonen...", totesin huomatessani tyynyn alla jotain ylimääräistä. Nostin suklaalevun Mitterin eteen. "Tiedätkö sinä tästä mitään?" kysyin Mitteriltä nuhtelemvaan sävyyn. Sehän on laihdutuskuurilla, eikä siihen kuuluneet mitkään makeiset. "Minua ärsytti, kun sinä pakotit minut laihduttamaan, etkä antanut ottaa matkalle mukaan mitään herkkua, niin minä otin salaa tuon suklaan. Mutta vannon, etten syönyt siitä, koska tiesin että suuttuisit, ja.." Mitteri kertoi kaiken. "Voi sinua hupsua. En tietenkään suutu sinulle, varsinkin kun olit rehellinen, ja kerroit, miten suklaa päätyi laukkuun", sanoin. Mitteri hyppäsi kaulaani. "simssiliini, sinä olet paras hoitaja ikinä!" Mitteri sanoi. "Ja sinä paras hoidokki", vastasin. Lopulta kaikki istuivat bussissa, ja alkoi matka kohti hoitolaa, jossa odottaisi taas monet seikkailut..

Mitterin mielipide kesäriehasta: "Se oli aivan mahtava! Oli tosi kivaa päästä viettämään aikaa toisten kisujen ja heidän hoitajiensa kanssa. Tutustuin myös Penaan, voisikohan meistä tulla kavereita? Täytyy lähettää kirje, ja kysyä. Voi, tuosta kirjeestä tuli mieleen se nolo juttu, kun olin lähettänyt Pipsalle kirjeen salanimellä.. Mistä olisin voinut tietää, että hän ei tuntenutkaan samooin kuin minä? Mirre oli onneksi tukenani vaikeina hetkinä, ja hän myös pelasti minut hukkumasta. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen! <3 Koin muuten elämäni pelottavimman hetken, joutuessani veden varaan, ja oikeastaan olen nyt suuri vesifoobikko. Haha, tultiin simssiliinin kanssa tokiksi siinä kilpailussa, jee! Eikö se simssiliini voisi vain unohtaa sitä laihdutuskuuria? On minulla höpsö hoitaja!"

11.08.2010 21:57
Saapuessani jälleen kerran katsomaan Mitteriä, kannoin suuren suurta kassillista, joka sisälsi kaikenlaista laihdutusjuttua, olin päättänyt laittaa Mitterin aikamoiseen painonhallintaan, etten enää näkisi pikkuistani sen kokoisena. Olin niin tohkeissani, etten edes ovea meinannut saada auki. Mielessäni liikkui kaikki puheet, mitä aioin puhua Mitterille laihuuden tärkeydestä. Enkä halunnut, että kissani olisi mikään pömppömaha. Samassa kuulin takaani hihitystä, ja käännyin nopeasti. Takanani huomasin aivan punaisena hehkuvan pään ja Rassen, joka käkätti innoissaan. "Anteeksi, että nauran näin. En tiedä, mistä se tulee. Hahhahheh!" Rasse pyyteli anteeksi. "Äh, älä suotta lopeta nauramista. Olen aina ollut tumpelo ovien kanssa, ja olen myös tottunut siihen, että ihmiset nauravat, kun en osaa avata niitä", selitin, mikä sai Rassen räkättämään vieläkin enemmän. "Olettekos muuten tulossa Mirren kanssa siihen kerhotapahtumaan tänään?" kysäisin, kun Rasse ei repeillyt enää koko ajan katsoessaan minua. "Joo, ollaan tulossa. Mirre on niin innoissaan, kun kuuli, että Mitterikin on liittynyt ystäväkerhoon. Kuulin myös, että Mantsunkin kissat ovat tulossa", Rasse kertoi. "Okei, meidän täytyy valmistautua Mitterin kanssa, että puheet täytyy jättää hiukan vähemmälle. Avaisitko oven tällä kertaa, etten naurata sinua liikaa", pyysin, ja Rasse vähän tirskahti, mutta sai oven kuitenkin auki ilman ylimääräisiä säätöjä.

Päästyäni sisälle, huomasin Mitterin loikoilemassa sängyllään. "Mitä sinä täällä köllöttelet, ylös laiskuri, ja mennään hiukan pihalle temmeltämään!" huudahdin kannustavasti. "Ja mistäs nyt kiikastaa?" Mitteri kummasteli. "Sinun kannattaa pitää huolta kunnostasi, ikäsi pitenee, etkä näytä lihavalta, tyttökissatkin pitävät sinusta hoikkana", huomautin vinkaten silmää. "Jepujee kuule, minä en ole kiinnostunut tytöistä!" Mitteri ilmoitti kuulostaen kuitenkin epäuskottavalta. Katsoin kissaani tarkemmin, ja huomasin hänen kirjoittelevan jotain uudella kynällä ja vihkollaan. "Mikäs muistiinpano se siellä on meneillään?" kysäisin tiiraillen vihkoon päin. "Ei mikään!" Mitteri kiljaisi läpäten tassunsa kirjoituksien päälle. "No, se ja sama. Meillä on vielä paljon tehtävää ennen kerhoon menoa", selitin kaivaen kassiani. "Ja mitä me sitten teemme?" Mitteri kysyi piilottaen vihkonsa tyynyn alle. "Käymme hiukan hyppimässä pihalla, ja sitten saat maistaa tätä!" kerroin kaivaen kassista kasviskissanruoan. "Minä en tuollaista salaattia syö! Etkö tiedä, että me kissat olemme lihansyöjiä?" Mitteri karjaisi järkyttyneenä. "Valitettavasti joudut, olemme dieetillä, ainakin jonkin aikaa, ettet vaain lihoa uudestaan. Päivän ohjelmaan kuuluu juoksua kolme kertaa, ja vain kasvisten syöntiä. Onko ymmärretty?" kysyin. "Ei!" Mitteri karjaisi. "Selvä, mukavaa, että olet innostunut ajatuksesta, ei kun sängyltä ylös, ja lenkille!" komensin puhuen aivan kuin kissani olisi juuri vastannut "kyllä".

Pitkän vänkäyksen jälkeen, olin saanut vihdoin Mitterin Punapensaspolulle. "Nyt juokset tästä polun loppuun, ja takaisin alkuun", selitin. "En minä ala juoksemaan tällaisella ilmalla", Mitteri vikisi. "Ilmassa ei ole mitään vikaa, alas mennä!" hoputin, ja Mitteri ottikin pari askelta, mutta käänsä päänsä suuntaani. "Etkö juoksekaan kanssani?" Mitteri kummasteli. "En, enhän ole edes laihdutuskuurilla", huomautin nokka pystyssä. "Mutta tunnen itseni sopivasti lihavalle, et sinä voi mää..." Mitteri yritti, mutta sanoin tomerasti kissalleni: "Jos et nyt lähde juoksemaan kiireesti, et saa karkkia tai muuta herkkua enää ikinä!" Silloin Mitterin jalat alkoivat jo vipattaa ripeään tahtiin. Hän ei halunnut ottaa riskiä, että menettäisi koko loppu elämänsä karkit. Hetkessä Mitteri katosi näkyviltä, ja jäin odottelemaan kissani paluuta. Lopulta pitkän matkan jälkeen Mitteri tuli väsyneenä takaisin päin, ja luonani hän pongahti maahan anoen: "Vettä! Anna vettä!" Ojensin kisulleni vesipullon, ja se joikin siitä yli puolet. "Olipas sinulla iso jano, ja varmasti kova nälkäkin. Onneksi otin sen kasvisruoan mukaan tänne, voimme pitää hiukan eväsretkeä täällä", selitin. "No hyvä on, olen niin nälkäinen, etten jaksa väittää edes vastaan", Mitteri kertoi. Naurahdin, ja avasin ruokapakkauksen. Annoin Mitterin syödä suoraan pakkauksesta, kun ei ollut tullut ruokakuppiakaan mukaan. "Saanko ruokajuomakseni maitoa? Ostit varmaankin herkkumaitoa, ja voisin..." Mitteri aloitti, mutta totesin: "Ei, onhan minun ikävää kieltää sinulta kaikki herkut, mutta jonain päivänä tulet vielä kiittämään minua. Jatka tästä vesipullosta juontia", totesin. "Hmp. Niin kai sitten", Mitteri totesi, kulautti ison kasan vettä kurkkuunsa, ja röyhtäisi kovaäänisesti. Pudistelin päätäni, ja sanoin: "Tuo ei ole kyllä kohteliasta. Kun illastat jonkun kissaneidin kanssa, hän ei pidä tapaasi..." "Minua ei kiinnosta tytöt! Eivätkä muutkaan tytöt ole kiinnostuneet minusta!" Mitteri kiljaisi. "Kuulepas nyt höpönassuni, olisit ollut kuuntelemassa yhden päivän chat-keskusteluja, siellä oli toinen ääni kellossa!" huudahdin, eikä Mitteri jaksanut pistää enää vastaan. Hetken päästä ruoka ja juoma oli syöty ja juotu. "Voi että, ei tullut roskapussia mukaan, minnekkäs minä nämä roskat laitan?" tuumailin. "Minä hoidan", Mitteri totesi napaten tyhjän ruokakotelon ja vesipullon suuhunsa. Hän lähti kuljettamaan niitä metsikköön päin, ja palasi tyhjin tassuin. "Emmehän me voi niitä nyt pusikkoon jättää!" suutuin, mutta Mitteri pudisteli päätään. "Ei kukaan saa koskaan tietää, ja meillähän alkaa olla kiire jo kerhoonkin", Mitteri huomautti. "Voi kauhia, meidänhän täytyy kylvettää sinut ennen sitä, et voi hikisenä mennä sinne, nyt tuli kiire!" totesin unohtaen täysin jätteet. Nappasin hoidokkini syliini, ja lähdin juoksemaan kiireisesti kohti hoitolaan.

Kylvettämisen jälkeen istuskelimme näytelmälavan luona odottelemassa muuta väkeä. Aijca oli vihjaillut, että tällä kertaa laulettaisiin, joten Mitteri oli ottanut mukaansa minikoskettimensa. "Mieti nyt Mitteri, tänne tulee myös Mirre!" huudahdin. "Aha", Mitteri totesi. "Sekä Pipsa ja Vili", totesin. "Niin", Mitteri karjaisi kiinnostuneemmin. Hetken päästä paikalle saapuivat myös Rasse ja Mirre, joka juoksi nopeasti Mitterin luo tämän nähdessään. "Sulla on hienot koskettimet!" Mirre ihaili. "Kiitti, mäkin pidän näistä. Haluatko kuulla mun soittoa?" Mitteri kysyi Mirren nyökätessä pää heiluen innokkaasti. Mitteri alkoi soittaa harjoittelemiaan säveliä, ja yllätyin itsekin, miten mahtavaksi kissani oli niin lyhyessä ajassa kehittynyt. Mitteri soitti niin kauan, kunnes Aijca tuli hänen luokseen. "Oletpa sinä taitava soittamaan! Voisit säestää sillä välin, kun me muut laulamme", Aijca totesi. Mitteri huomasi myös Pipsan ja Vilin saapuneen, ja vilkutti näille. "Voinhan minä soittaa", Mitteri totesi kunniakkaana. Mitteri alkoi soittaa, minkä parhaaksi kykeni, kun muu väki hoitajineen lauleskeli:

"Kissa mä oon, niin arvaamatooon!
Paljon temppuja puuhaan, ja aina kaikkialla luuhaan,
aina silloin, kun mua kaivattais.
Onneksi tänään laulaa saan arvaamattomuuden-lauluaa.
Me kissoja arvaamattomia ollaan, hiphei!
Me kissoja parhaimpia ollaan, hiphei!
Oh yeah!"

Kun laulu oli laulettu, kaikki taputtivat käsiään innokkaasti yhteen. "Hienosti meni! Olette lahjakkaita laulajia, voisimme perustaa vaikka kuoron! Mitteri saisi tietysti toimia soittajana!" Aijca innostui. "Miksei perustettaisi bändiä?" Mitteri karjaisi. "Nohnoh, eipäs nyt innostuta liikaa. Sellainen bändeys vie hirveästi vapaa-aikaa, ja kannattaa pysyä vain huolettomina kissoina niin kauan kuin se on mahdollista", ehdottelin. Mitteri keksi niin nopeasti ja ajattelematta ideansa. "Eipä sekään niin mahdoton idea olisi, mutta eiköhän keskitytä seuraavaan aiheeseen: halibiletys-leikkiin!" Aijca julisti. "Miten sitä leikitään?" pikkuinen Vili huudahti. "Leikki toimii siten, että kun laitan musiikin päälle, kaikki alkavat tanssia ja hyppiä iloissaan ympäri näytelmälavaa, ja kun pysäytän musiikin, ja huudan vaikkapa luvun kaksi, niin kaksi kissaa, jotka ovat lähinnä, halaavat. Jos huudan kolme, niin teette kolmoishalin jne." Aijca selitti. Kun kaikki ymmärsivät leikin idean, Aijca laittoi radiosta soimaan suositun kissa-biisin. Mitteri ja muut kissat tanssivat innoissaan hoitajineen, ja tekivät mitä hullumpia liikkeitä ja asentoja. Samassa musiikki pysähtyi, ja Aijca huusi: "kaksi!" Samassa ilmestyi monta halituokiota: Mirre & Rasse, Mitteri & Vili, Mantsu & simssiliini. "Minä en saanut ketään kaveria! Byää!" Pipsa parahti onnettomana. Samassa Aijca ryntäsi lavalle, ja halasi Pipsaa. "Kenenkään ei tarvitse olla yksin, tämähän on ystävä kerho", Aijca totesi, ja sai Pipsankin paremmalle mielelle. "Täytyy ensi kerralla pyytää Joika mukaan leikkiin, niin teitä on parillinen määrä", Aijca totesi. "Joo!" Pipsa huudahti silmät kiiluen. Sitten leikki jatkui, kun Aijca ryntäsi laittamaan musiikin päälle. Mirre tanssahteli Mitterin luo kysyen: "Tanssitaanko?" "Mikäs siinä", Mitteri totesi, ja pisti parastaan. Samassa musiikki taas loppui, ja Aijca huudahti uuden luvun: "neljä!" Mirre tarrasi heti lujaa kiinni Mitteristä, että tämä oli lähellä kuristua, heidän haliinsa yhtyivät myös Rasse & simssiliini. Toisessa halissa oleskelivat vain Mantsu, Vili ja Pipsa, kunnes Aijca jälleen juoksi heidän halinsa jatkoksi. Viimeisellä kerralla Aijca käski kaikkien halata, ja siitä syntyikin suuri hali täynnä kissoja ja ihmisiä. Kaikessa vauhdissa pikku-Vili jäi toisten jalkoihin, ja satutti tassunsa. Vili ei kuitenkaan itkenyt, hän halusi olla kova jätkä. Aijca huomasi tilanteen, ja haki kaapista kiireisesti särkylääkkeen lievittämään kipua. "Eiköhän kerhopäivämme ollut siinä! Voitte palata huoneisiinne. Muistakaahan, että ystäväkerholaiset saatte 10 boonuspenniä 30:n pennin lisäksi Kesäriehassa", Aijca muistutti. "Hyvä, Mitterikin saa rahaa, ja voidaan matkustaa yhdessä Ranskaan!" Mirre kiljaisi innoissaan. "Ai oletteko te sinne menossa. Ei kai Alppi-matkaa ole peruutettu?" Pipsa hätääntyi. "Ei, lähden sinnekin!" Mirre totesi. "Minä en pidä hiihtämisestä", Mitteri ilmoitti. "Voi Alpeilla tehdä muutakin kuin hiihtää", Aijca huomautti kuullesaan kissojen keskustelun. "Äh, viihtyisin lämpimämmässä Arabiassa ennemmin", Mitteri totesi suunnitellen jo lomaansa. "Kukin viihtyy eri paikassa", Aijca totesi.

Lopulta kaikki kisut palasivat huoneisiinsa. Mitteri ja Pipsa jäivät juttelemaan käytävälle. "Oletko kuullut siitä näytelmäkerhosta, olisit oikeassa roolissasi. Liityin jo siihen, ja kerhoon kaivataan lahjakkaita näyttelijöitä, eli sinua!" Mitteri totesi. "En minä nyt tiedä, se eka näytelmäkin oli niin katastrofi!" Pipsa totesi. "Höpsis, se oli loistava. Harkitse edes asiaa, joohan?" Mitteri aneli. "Noh, täytyy miettiä", Pipsa totesi. "Kiva, jes, mahtavaa! Sinun on pakko tulla sinne, en voi edes kuvitella, kuinka lystiä meille tulisi!" Mitteri karjaisi. "Noh, älähän nyt innostu liikaa. Minun on nyt mentävä, Mantsu odottaa minua luokseen. Nähdään!" Pipsa sanoi, ja katosi. Kun Mitteri saapui huoneeseensa, tein minä jo lähtöäni. "Taidankin mennä. Hyvää yötä!" toivotin, mutta Mitteri muuttui hätääntyneeksi. "Ei, odota! Viethän tämän samalla postiin?" Mitteri kysyi loikaten sängylleen, ja repäisten sivun vihkostaan irti. "Jos vain tahdot. Mikäs tämä on?" kysäisin. "Ei saa kurkkia!" Mitteri moitti. "Selvä, voin viedä tämän samalla", sanoin ja poistuin huoneesta. Huoneen ulkopuolella tirkistelin hiukan kirjekuoren sisään, ja suustani pääsi: "Ahaa, ilomielin vien tämän postiin!"

Mitterin mielipide päivästä: "Tylsä tuo laihdutuskuuri, minähän olen jo peruspainoinen, mitä se simssiliini oikein säätää? Ne kaikki laihdutusruoat ja muut...Lol! Muuten päivä on ollut tosi mukava, viihdyin kerhossa. Aijca kehui minua, ja sain halia monia. Suhteeni Pipsaankin parantui! Tapasin myös sen Vilin, toivottavasti meistä tulee vielä ystäviä!"

09.08.2010 22:03

Saapuessani jälleen kerran kissaani katsomaan, pitelin kädessäni Mouruposken lääkäriesitettä. Mitteri oli saanut kutsun jokavuotiselle lääkärintarkastukselle, jossa tutkittaisiin kisumme terveys. Olin iloinen, että päästäisiin käymään tarkastuksella, ettei mitään vakavaa ilmaantuisi myöhemmin. "Tämähän sattui juuri sopivasti, saadaan se Mitterin punkki poistettua samalla kertaa", tuumailin tyytyväisenä, ja koputin oveen. Astuin sisään, ja hämmästyksekseni huomasin pikkukarvapalloni kasvaneen. "Voi Mitteri, sinähän olet kasvanut! Et taida ollakaan enää pieni suloinen vauvani", höpisin kummissani. "Minä en ole mitään vauvakokoa koskaan ollutkaan!" Mitteri vakuutteli, mutta pudistelin päätäni. "Usko mitä tahansa, mutta olet aina pieni vaavini, vaikka mitä tapahtuisi. Ja arvaas mitä, tänään meillä on eläinlääkärikäynti", ilmoitin, ja Mitterin ilme muuttui onnettomaksi. "Eiiii! Minä en mene sinne, minä..." Mitteri kauhisteli. "Mehän menemme sinne. Saat tuon punkkisikin sitten pois", huomautin. "Se ei haittaa minua enää yhtään, ei siis yhtikäs yhtään. *raapsraapsraaps*", Mitteri uskotteli rapsutellen samalla. "Minusta näyttää, että sinä kutiset", kerroin. "Mutta minä en voi mennä sinne, koska olen niin likainen", Mitteri kertoi. "Miten niin likainen?" ihmettelin. "No kun ajattelin, etteivät punkit pidä märästä", Mitteri selitti. "Ja?" kysyin. "Ja minä... kastelin punkkikohtaa", Mitteri kertoi. "Ööh, miten? Ethän vain karannut huoneestasi?" kauhistuin. "En, ja sitä paitsi olen jo iso kisu. Kaikki muutkin hoitolan kissat saavat kulkea vapaasti, joten eiköhän olisi minunkin jo aika", Mitteri huomautti. "No miten sitten kastelit?" ihmettelin. "Helppoa, pissin maahan, ja kieriskelin siinä", Mitteri kertoi. "Siis teit mitä? Voi hyvänen aika kanssasi. Et sinä likaisena voi eläinlääkäriin lähteä, se olisi noloa", tuumailin. "Niin, ei meidän auta muu kuin kylvettää sinut. Ehdimme juuri pestä sinut ennen lääkärinkäyntiä. Onneksi ostinkin Marketista pesu- ja hoitoaine setin, jolla saamme sinut putipuhtaaksi!" huudahdin. "Iyh, ei kylpyyn!" Mitteri karjaisi. "Kyllä kylpyyn, mutta ensiksi kannattaa kyllä kuurata lattia", tuumailin. "Vastahan me eilen niin tehtiin", Mitteri murahti. "Voi, meidän täytyy nyt vaan. Mutta vain likakohta, kaikki muu on siistiä", totesin.
Niin siivosimme lattian, ja jatkoimme matkaamme kylppärille päin. Saapuessamme huoneeseen laitoin heti vettä valumaan ammeeseen, ja totesin: "Kyllä on hyvä, että täällä on tällainen kylpyamme, ettei jokaisen hoitajan tarvitse ostaa omaa". "Ää, minä en halua kylpyyn!" Mitteri mankui. "Kyllä sinä menet kylpyyn, haiset niin pahalta", sanoin, ja ennen kuin hupsu kisuni ehti edes tajuta, kaappasin hänet syliini, ja heitin ammeeseen. "Tuo ei ollut reilua! Mulla meni vettä korvaan!" Mitteri karjaisi. "Heh, hyvä että tuli sekin paikka pestyä", totesin, ja otin pesuaineen käsiini. Purskautin tuubista käteeni, ja laittelin sitä Mitterin jokaiseen kohtaan. Nappasin kaapista pienen harjan, ja aloin hangata Mitterin turkkia. Mitteri vinkui, mutta kesti hyvin pesun. Päätin samalla kertaa pestä kisuni oikein kunnolla, joten otin hoitoaineen esille, ja tein saman. "Ei! Et saaaa", Mitteri karjui aivan täysillä. Hän olisi voinut jatkaa sitä ties kuinka kauan, ellei tuttuja olisi kävellyt ohitse. Kylppärin ovelta kurkisteli pieni keltainen pää. "Ihmettelin tätä suurta meteliä", Pipsa kertoi tuijottaen saippuaista Mitteriä. "Pipsa, ei saa tulla häiritsemään toisia kesken kylvyn!" Mantsu karjaisi kiiruhtaen ovelle tajutessaan, missä kisu juuri oli. "Eihän Pipsa täällä mitään häiritse. Täällä pesen vain Mitteristä likaa. Menemme tänään eläinlääkäriin, ja haluan Mitterin suorastaan sädehtivän", kerroin, mutta Mitteri pysyi vaiti. "Noh, me taidetaan kuitenkin tästä lähteä ulkoilemaan, heippa!" Mantsu kertoi heilautellen kättään. "Heippa Mitteri!" Pipsa toivotti. Mitteri ei kuitenkaan sanonut vieläkään mitään. Toverusten poistuttua aloin puhutella kissaani: "Mitteri, miten saatoit olla niin epäkohtelias, ettet edes tervehtinyt tai hyvästellyt Pipsaa? Tuollainen käytös antaa sinusta sivistymättömän kuvan!" "Minua nolotti...kun kesken kylpyni fanituksen kohteeni tulee", Mitteri kuiskasi. "Hupsu kissa, ei Pipsa sinua pure", naurahdin. "No, eikö sinua nolottaisi, jos olisit kylvyssä, ja Jonas Brotherssit tulisivat sisään?" Mitteri kysyi. "Hmp, se on eri asia! Sinä olet vain kissa", huomautin. "Ja sinä vain ihminen. Sama asia", Mitteri vakuutteli. "No, ei ajatella sitä nyt, vaan jatketaan pesua", sanoin.

Lopulta istuimme eläinlääkärin odotushuoneessa, ja odottelimme Mitterin kanssa vuoroamme. Odotushuoneessa oleskelivat myös Rasse ja hänen kissansa Mirre. "Katso, eikös tuossa ole se Mirre, kelle lähetit sen kortinkin?" kysyin. "Onhan se", Mitteri totesi. "Moi Mirre ja Rasse!" Mitteri tervehti pirteästi. "Heips. Kutsuttiinko teidätkin vastaanotolle?" Rasse kysäisi. "Joo, Mitteri ei ole kyllä innoissaan, taitaa olla tohtori-kammo", arvelin, mutta Mitteri suuttui. "Minä en pelkää mitään! Älä yritä koko ajan nolata minua!" Mitteri karjaisi. "Selvä, en", tottelin, ja päätin pysyä hiljaa. Hetken päästä Tomelius-tohtori kutsui meidät tutkimuksiin, ja lähdimme. Mitteri istahti tutkimuspöydälle, ja Tomelius tarkkaili kisuamme tehden tutkimuksia. "Näyttää hyvältä, kynnet ovat vielä sopivan mittaiset, ja turkkikin voi hyvin, eikä hampaissakaan ole mitään vikaa", Tomelius totesi. "Entäs se punkki?" Mitteri kysyi. "Se meidän täytyy repiä irti", Tomelius kertoi hakien punkkipihdit. "Voisinko saada tuollaiset Mitterin huoneeseen, ettei joka kerta tarvitsisi tänne raahautua tällaisten pikkujuttujen vuoksi?" kysyin. "Toki, käy ostamassa apteekista", Tomelius kehotti. Hän otti ovelan otteen Mitteristä, ja nyppäisi punkin irti helposti. "Kaikki on nyt kunnossa, mutta Mitteri näyttää kyllä hiukan ylipainoiselta. Ei kai sitä vain ole herkuteltu liikaa?" Tomelius kysyi tomerasti. "En minä kauheasti, mutta simssiliini ei päästä minua pihalle leikkimään muiden kanssa, siksi minä lihoan", Mitteri kertoi. "Sinä alat olla jo siinä iässä, että kannattaa alkaa pitää huolta säännöllisestä liikkumisesta. Joten, hoitaja, anna kissasi mennä muiden seuraan. Punkki jupakka alkaa olla jo ohi, ja Mitteri tarvitsee ystäviä", Tomelius höpötti. "Hyvä on, en pidä enää sinua vankina huoneessasi", lupasin, mistä Mitteri riemastui. Hetken päästä lähdimme. Kävimme samalla Apteeksin kautta, ja hankimme pinsetit Mitterin huoneeseen. Samalla ostimme myös pari lottokuponkia.

Kotimatkalla päätimme poiketa Naukukukkulalla, jotta Mitteri voisi hiukan temmeltää, ja laihtua. Sattumalta siellä olivat myös Mantsu ja Pipsa. Suuntasimme heti heidän luokseen, ja Mitteri alkoi puhumaan: "Sori, kun olin niin outo siellä kylppärissä". "Ei se mitään, onneksi tulit. Kaipasinkin leikkitoveria. Leikitään hippaa!" Pipsa ehdotti, ja läppäisi Mitteriä. "Jäit!" hän kiljaisi. Kisut lähtivät hurjaan juoksuun, Pipsa temmelsi lujaa, eikä tukevahkoinen Mitteri pysynyt tytön perässä. Pipsa lällätti, ja Mitteri yritti saada tämän kiinni, mutta turhaan. Naureskelimme Mantsun kanssa leikille. "Onneksi kissoillamme on oman ikäistä seuraa. Heillä näyttää olevan hauskaa keskenään", huomasin, ja Mantsu oli samaa mieltä. Samassa Mitteri löntysteli luokseni uupuneena. "Minä en jaksa, Pipsa on liian urheilullinen", Mitteri kertoi. "Voi että, meidän täytyy ottaa hiukan rennommin, heippa!" sanoin, ja Mantsu ja Pipsa huusivat hyvästinsä takaisin.

Saavuimme huoneeseemme, ja huomasin Mitterin ovella kolme kirjettä. "Oho, olemme saaneet postia. Luetaan ne", huudahdin, ja Mitteri istahti viereeni. Pipsa, Mirre ja jopa Aijcan kissa, Joika olivat postitelleet. Kirjeissä kerrottiin, että kaikki halusivat olla Mitterin ystäviä. "Voi, miten mukavaa. Sinulla on uusia ystäviä", huomautin, ja Mitteri oli onnellinen. "Tahdon lisää ystäviä! Haluan liittyä ystäväkerhoon!" Mitteri kertoi. "Tuohan on hyvä idea, meidän täytyy vaan tienata hiukan pennejä. Ne lottokupongit maksoivat aika paljon", totesin, muttei Mitteri lannistunut. "Kun saadaan rahaa, liitytään!" Mitteri karjaisi, enkä voinut olla suostumatta. Mitteri oli onnekas kisu, hän tutustui mielellään uusiin kissoihin. "Noniin, Mitteri, on unien aika. Päivä kului taas joutuisasti", totesin. "Höh", Mitteri tuumasi, mutta meni kiltisti peiton alle. Lauloin hänelle hyvänyön laulun, ja jätin kisuni nukkumaan.
 

Mitterin mielipide päivästä: "Olipa kamala, mutta ihana päivä! Piti taas siivota, ja vain sen takia, ettei simssiliini ollut tajunnut ostaa minulle hiekkalaatikkoa. On aivan oikeuden mukaista pissiä lattialle, jos on jo kolme päivää naama irvessä pidätellyt. Nolasin itseni myös ihan täysin, kun silleen vaan kylvyssä oleskelen. Eikä se pönttö hoitajani sitäkään muka tajunnut. Olin tosi urhoollinen eläinlääkärissä, vaikka se tyhmä tohtori väittikin minua läskiksi. Onneksi kaiken ikävyyden jälkeen leikin Pipsan kanssa pihalla, ja kyllä oli kivaa. Sain korjattua käytöstänikin, mutta nyt kyllä väsyttää, en ole nukkunut kunnolla aikoihin! Ai niin, ja toivottavasti voitan lotossa!"

05.08.2010 13:36
Olin taas intoa täynnä, kun olin kävelemässä hoitolan käytävillä. Olin menossa katsomaan taas kissaani, Mitteriä mukanani täpötäysi synttärikori, joita Aijca oli jakanut Mouruposken synttäreiden kunniaksi. Ajattelin Mitterin ilahtuvan kovasti, joten nopeutin tahtiani. Minulla suorastaan oli ikävä aina niin iloista kissaani. Olin myös kuullut kamalasta punkkiaallosta, joka oli valloittanut Mouruposken eläinhoitolan. Toivoin vain kovasti, etteivät ne kauhimukset olisi kiusanneet Mitteriä. Ajatuksissani huomasinkin olevani jo Mitterin ovella, mutta kauhistuksikseni huomasin jonkun vihaisen oloisen lapun teipattuna hoidokkini oveen. Otin sen pois ovesta, ja luin sen: "Käskekää sen kattinne olla hiljempaa edes yöaikana, jotta muut kissat pystyisivät edes vähän nukkumaan! t. eräs hoitaja". "Voi Mitteri sinun kanssasi, mitä olet taas onnistunut tekemään?" kysyin itseltäni. En viitsinyt edes koputtaa ovelle, vaan astuin sisälle. "Kuulepas Mitteri, katsopa, mitä löysin teipattuna oveen. Onko sinulla mitään hajua, mistä tällainen valitus on saapunut?" kysyin näyttäen paperia kissalleni, joka makoili vain kyllästyneen näköisenä sängyllään. Mitteri vilkaisi lappuun päin, ja arvasi, mitä siinä luki. "Se on varmasti se sama tyyppi, joka tuli hakkaamaan ovelleni, ja kiljui: "Ole nyt hiljaa. Ei tuollaista melua kestä kukaan!"", Mitteri kertoi. "Mitä sinä teit silloin?" kysyin. "No mitäs luulet? Soitin tietenkin koskettimillani! Hullu olisin, jos en soittaisi. Voitinhan ne arpajaisista", Mitteri kertoi. "Jaa, nyt ymmärränkin. Jatkossa sinun tulee pitää pienempää ääntä, muut kissat ja hoitajat eivät pidä kovasta musiikista", huomautin, mutta Mitteri vain teki vihaisen ilmeen. "Omapa on mokansa, jos on heikot korvat. Pitäisi sitä kaikenlaisiin ääniin tottua", Mitteri puolustautui näyttäen vieläkin vakavaa naamaa. "Mitteri kulta, mikä on? Et ole hymyillyt yhtään vierailuni aikana. Oletko sairas? Kuulin, että täällä on vilissyt punkkeja seinistä", huolestuin. "Ei, olen ihan terve. Mutta tekemisen halua minulla kyllä olisi", Mitteri kertoi. "No tehdään jotain yhdessä", ehdotin. "Tarkoitin muiden kissojen kanssa. Olet teljennyt minut näiden neljän seinän sisälle, ettei minulla ole edes mahdollisuuksia tutustua muihin hoitolan kissoihin. Tajuatko, kaipaan ystäviä!" Mitteri huudahti. "Mutta onhan sinulla minut, minä olen ystäväsi", huomautin, mutta Mitteri pudisteli päätänsä. "Haluan kokeilla jotain uutta, uusien ystävien kanssa, sekoilua, jotain, mitä en ole ennen tehnyt!" Mitteri maukaisi. Samassa ymmärsin ongelman, Mitteri oli onneton, eikä tuskin parantuisi, ellen päästäisi häntä tutustumaan muihin. Mitteri oli vain niin pieni, huoli tulisi, jos hän hyppelisi hoitolan käytävillä, varsinkin punkkiasian vuoksi. Samassa sain idean: "Kirjoitetaan kirjeitä!" ehdotin. "Kirjeitä?" Mitteri kysyi kiinnostuneesti. "Niin, voin hakea marketista kaiken tarpeelliset välineet kirjeitten kirjoitteluun. Vaikka huomenna, kun tulen käymään luonasi, tänään voisimme s..." puhuin, mutta Mitteri keskeytti minut. "Eikä! Haluan ystäviä jo tänään! Haluan, että kirjoitamme kirjeet heti!" Mitteri huudahti päättäväisenä. "Lähde sinä kuule nyt sinne markettiin, minä voin sillä välin vaikka siivota", Mitteri ehdotti. Suuni loksahti auki, ja silmäni pullistuivat ulos, kuulinko tosiaan oikein? Halusiko Mitteri siivota vapaaehtoisesti? Tämä oli ennen kuulumatonta, Mitterihän inhosi siivoamista. Vasta nyt tajusin, kuinka paljon kissani tarvitsee ystäviä. "Tuohan oli hieno idea, haen kylppäristä hiukan vettä astiaan, ja voit kuurata lattiat", selitin tarkkaillen samalla, missä ämpäri olisi. "Minne se ämpäri on kadonnut?" kysyin. Mitteri pinkaisi juoksuun, ja meni sängyn alle. "Se on täällä. Piilotin sen, etten joutuisi siivoamaan", Mitteri kertoi. "Onneksi tulit järkiisi, huoneen hygieniasta on pidettävä kiinni punkkien aikana", totesin. "Älä puhu enää niistä punkeista, eivät ne minua pure", Mitteri lupasi, joten uskalsin lähteä. Otin käteeni ämpärin, ja Mitteri nappasi suuhunsa rätin. "Minä pyyhin pölyt sillä välin, kun sinä olet poissa", Mitteri ilmoitti. Niinpä lähdin kohti kylpyhuonetta.

Oltuani viimein perillä, täytin ämpärin lämpimällä vedellä. Sekaan lisäsin myös hiukan käsisaippuaa, kun en muutakaan pesuaineeksi kelpaavaa omistanut. Kun poistuin kylppäristä huomasin Aijcan astelevan luokseni. "Terve simssiliini!" hän huudahti pirteästi. "Heipä hei. Olemme ryhtymässä Mitterin kanssa siivoushommiin niiden punkkien takia", kerroin. "Se on järkevää, monet hoitolan kissoista ovat saaneet jo tartunnan", Aijca kertoi. "Kauhistus, onneksi Mitteri on kunnossa!" huudahdin helpotuksesta. Aijca hymyili, ja jatkoin juttuani: "Olen käväisemässä vielä marketissa, Mitterillä on kova ystävä vimma, enkä uskalla päästää häntä leikkimään sairaiden kissojen kanssa", ilmoitin. "Onko sinulla jo kiirekin sinne? Ajattelin, kun olin itsekin menemässä Mitterin huonelle päin, joten voisin toimittaa vaikka tuon vedenkin sinne samalla", Aijca ehdotti. "No, mikäs siinä. Kiitos kovasti avustasi!" kiittelin. "Mitäs tuosta", Aijca sanoi. Ojensin sangon hänelle, ja lähdimme kulkemaan eri suuntiin.

Käväistyäni marketissa ostamassa kirjoitteluvälineitä, ja vielä postitoimistossa ostamassa kortteja ja postimerkkejä, saavuin takaisin kissani huoneelle. Avasin oven, ja huomasin, miten Mitteri löhöili sängyllä rapsutellen itseään korvan takaa, vaikka piti siivota. "Jaa, että näin tämä siivous sujuu. Yhtään korttia ei lähde, ennen kuin täällä on putipuhdasta!" ilmoitin, mutta Mitteri näytti voivan pahoin. "Minä kyllä siivosin, mutta sitten tunsin kipua selässäni, ja korvani alkoi kutista, eikä se lopu", Mitteri itki onnettomana. "Voi sinua raukkaa", sanoin kävellen Mitterin luo, jotta voisin tutkia häntä lähemmin. Saavuttuani Mitterin viereen, huomasin hänessä jotain ylimääräistä: "Hyi, sinussa on jokin keltainen ällö-öttiäinen!" kiljaisin kauhuissani, jos jotain pelkäsin, se oli ötököitä. "No ota se pois", Mitteri käski. "Meidän täytyy kyllä viedä sinut nyt eläinlääkäriin... ja.... pahus", totesin, olin ostanut Mitterin kaikilla penneillä vain jotain kortteja, vaikka kissani oli nyt sairas. "Kyllä nämä kortit voi varmasti palauttaa", arvelin, ja olin jo lähtemässä, mutta Mitteri esti sen. "Ei! Älä vie niitä pois, meidän täytyy kirjoittaa ne kirjeet. Kyllä minä pärjään, ja voin vaikka siivota lisää", Mitteri ilmoitti nousten jo sängyltään. "Oletko nyt aivan varma?" kysyin. "Joo, ei edes kutise enää, paitsi vähän", Mitteri ilmoitti jälleen rapsutellen. Naurahdin, ja siirryin kirjoituspöydän äärelle. Minun tehtäväni oli kirjoittaa kortit, kun Mitteri ei vielä itse osannut. Sivusilmällä seurasin Mitterin siivoamista. Ensiksi kisu kastoi rätin veteen, ja vei sen huoneen keskelle. Sitten hän kipitti itse huoneen reunalle. Hetkessä Mitteri juoksi jo vauhdikkaasti rätille päin, pomppasi sen kyytiin, ja liukui ympäri huonetta, että ihan lattia puhdistui silmissä. Kauaa kuitenkaan moinen meno ei jatkunut: "Minä en jaksa enää. Tekee mieli levätä, ja kutittaa taas", Mitteri ulvahti onnettomana. "Mene toki pitkäksesi, minä voin siivota loppuun", ilmoitin, ja Mitteri pomppasi sänkyynsä. "Voinko tehdä oloasi mitenkään paremmaksi?" kysyin. "No, karkki voisi auttaa", Mitteri kertoi. "Mutta mistäs minä sinulle karkkia kannan?" kysäisin, kunnes mieleeni juolahti herkkukori, jonka Aijca oli antanut. "Juohan tästä tuttipullosta ensin, tarvitset jotain kunnon ruokaa, ettei masu tule kipeäksi. Jälkkäriksi saat sitten tämän karkkikepin", lupasin. Ojensin Mitterille tuttipullon, jota tämä joi innoissaan. Sen syötyään Mitteri kiiruhti jo karkkikepin kimppuun. Mitterin herkutellessa pyyhin lattiat, ja osat seinistä, ne mihin yltin. Lopulta huomasin huoneen suorastaan hehkuvan. "Nyt täällä ei pitäisi olla enää punkkeja", totesin. "Paitsi minussa", Mitteri muistutti. "Niin, läntisiköhän se kylvettämällä?" tuumailin. "Ei, ei, ei! Minä en halua kylpyyn!" Mitteri parahti, joten unohdin ehdotukseni. Hän voi jo tarpeeksi huonosti ilman kylvetystäkin. "Keskitytään sitten näihin kirjeisiin. Sainkin ne jo melkein valmiiksi. Kuunteles tätä: "Hei. Olen Mitteri, ja haluaisin tutustua sinuun. Oltaisiinko ystäviä?"", luin ääneen. "Tuo kuulostaa kivalta, lähetetään kaikille hoitolan kissoille tuollainen", Mitteri pyysi. "Ikävä kyllä meillä ei ole varaa kuin kolmelle, ja täytyy alkaa säästämään siihen eläinlääkäriin", pahoittelin, muttei Mitteriä haitannut. Lopulta sain kirjeet valmiiksi, ja saavuin istumaan hoidokkini sängylle. "Harmistutkos sinä, jos vien nämä kirjeet postiin, ja saavun huomenna taas katsomaan sinua?" kysyin. "Ei minua haittaa, lepäilen tämän päivän. Ei kyllä yhtään väsytä, kun nukkuminen on 10/10", Mitteri kertoi. "Voit vaikka leikkiä sillä sateenkaaripehmollasi, kunhan et enää soittelisi yöaikaan sillä koskettimillasi, siitä tulee meteliä", sanoin, ja Mitteri lupasi totella. Tyytyväisenä hän jäi leikkimään, kun lähdin pois hoitolasta.

Mitterin mielipide päivästä: "Tänään oli kiva päivä lukuunottamatta sitä ilkeää punkkia, joka hyökkäsi kimppuuni. Siivoaminenkin on ihan kivaa, ja kipeänä oleminen, kun muut säälii ja antaa karkkia. Toivottavasti simssiliini saa paljon pennejä kokoon, jotta saan tämän punkin irti. Kutiseminen on ainoa asia, josta en pidä kipeänä olossa. Toivottavasti saan paljon kavereita kirjeideni avulla."

03.08.2010 22:38
Olin intoa täynnä, kun kiireiltäni ehdin vaihteeksi käydä katsomassa Mitteriä. Meillä oli ollut viimeksi niin hauskaa, ettei rajaa ollut. Tänään olisi varmasti vieläkin hauskempaa ottaen huomioon, miten suurta säkillistä tavaraa raahasin mukanani. Mitteri oli voittanut arpajaisissa paljon palkintoja, ja sen lisäksi olin käynyt marketissa tuhlaten kaikki voittorahat. Olin onnellinen ajatellessanikin Mitterin suloisen ilmeen näkemistä, vauvani varmasti pomppisi riemusta. Koputin hoidokkini ovelle, minkä jälkeen astuin sisään tutkisekellen, mihin kissani oli taas kadonnut. Muistelin viime käyntiäni, ja mieleeni palasivat Mitterin sanat, joissa se sanoi etsivänsä uuden piilopaikan. "Huhhuh, miten löydän sen?" mietiskelin ääneen katsellen huonetta. Samassa kuulin ison rohahduksen takaani, ja käännyin. "Terve simssiliini!" Mitteri karjaisi hypätessään oven luona olevasta kukkapuskasta. Säikähdin niin, että tiputin säkin lattialle, ja Mitteri pomppasi kaulaani. "Höpsö kissa, miten kukatkin kärsivät tempuistasi", sanoin itsekin hiukan naureskellen. "Ei niille mitään käynyt, kun mä istuin niin varoen niiden päällä", Mitteri vakuutteli, joten täytyipä minun uskoa. "Noh, et kyllä ikinä arvaa, mitä kaikkea minulla on mukanani", sanoin raottaen säkin suuta. "Arvaanpas. Aijca kertoi minulle, kuinka olit käynyt shoppaamassa marketissa. Mutta näytähän", Mitteri kertoi työntäen päänsä säkkiin. "Hei, en näe mitään!" Mitteri karjaisi. "Ehkä et näekään mitään, kun silmäsi eivät ole edes auenneet", huomautin naureskellen. Samassa Mitteri tuli pois säkistä, ja murahti: "Olet ihan sokea. Miten et voinut huomata, että silmäni ovat auenneet!" Kauhistuin mokaani, ja kyyläsin Mitteriä tarkasti, se oli totta. "Voi pikkuistani, sinähän kasvat!" kauhistuin. "Totta kai! Ikävä kyllä en oppinut vielä kehräämään. Harjoittelin sitä koko yön, jotta sinä olisit iloinen", Mitteri kertoi masentuneena. "Varmasti vielä opit", kannustin samalla ajatellen, että tuskin kisuliinini olisi koko yötä harjoitellut. Tällä kun oli niin mainiot unilahjat. "Mutta hei, ota tavarat jo pois säkistä. Haluan nähdä ihan kaiken", Mitteri käski, joten aloitin lastaamisen lattialle. "Nämä sinä voitit arpajaisista", kerroin osoittaen käkikelloa ja mini kosketinsoittimia. Mitterin silmät tarkkailivat ihaillen koskettimia. "Saanko soittaa?" hän kysyi haaveillen. "Toki saat. Ne ovat nyt sinun", sanoin, ja Mitteri alkoi innoissaan tassutella koskettimilla. Mikään huippuluokan soittaja Mitteri ei ollut, mutta ihan hyvä aloitteliaksi. "Hienosti soitettu! En tiedä ketään parempaa", liioittelin kissalleni, joka näytti vieläkin tyytyväisemmältä. "Olen luonnon lahjakkuus!" Mitteri arveli. "Voisimme laittaa tämän käkikellon seinälle, voitit senkin", sanoin, milloin Mitterin katse kääntyi uuteen kelloonsa. "Laita sitten, mutta tarpeeksi matalalle, jotta näen ajan!" Mitteri komensi. Naurahdin, ja tein työtä käskettyä. "Mitä muuta sinulla on mukana?" Mitteri kysyi. "Noh, ostin sinulle ruokaa, lelun ja siivousvälineet", ilmoitin. "Siivousvälineet? Mitä minä niillä teen? En minä tykkää siivota!" Mitteri vänkyi. "Kuule, siivoamme vielä tänään. Huomasin, että lattiat kaipaavat paljon kuurausta", huudahdin, mutta Mitterin hymy hyytyi entisestään. "Tiedätkö, en voi auttaa. Tulin sairaaksi", Mitteri kertoi tehden tekoyskää. "Olisikohan noin sittenkään? Siivoaminen on kivempaa kuin arvaatkaan, mutta voimmehan me ensin syödä ja leikkiä", puhuin, ja Mitterin ilme piristyi. "Joo, syödään. Vihdoinkin toit sitä, olen kohta pelkkä luuranko, ellen saa jotain!" Mitteri puhui kärsivästi. "Voi sinua raukkaa. Haluatko lämmitettyä vai kylmää maitoa?" kysyin. "Kylmä käy. Täällä on kuuma", Mitteri kertoi. Nappasin tuttipullon säkistä, jolloin Mitterin ilme muuttui taas säikähtäneeksi. "En minä ole mikään vauva! Olen jo iso kissa!" Mitteri puolusteli. "Vauva sinä olet, ja vauvanani pysyt!" karjaisin törkäten pullon kissani suuhun. Se näytti rauhottuvan, ja juovan tyytyväisenä. "Hyvää maitoa", se totesi väliin. "Vauvamaito maistuu aina hyvältä", ilmoitin, jolloin Mitteri tuumasi: "Sitten en halua koskaan kasvaa". "Hah, vastahan sinä sanoit olevasi jo iso kissa", huomautin naureskellen. "Mitä sitten?" Mitteri kysyi, ja joi viimeisen hörpyn pullosta. "Kylläpä massu tuli täyteen", Mitteri totesi. "Jopa niin täyteen, että jaksat leikkiä tällä", sanoin kaivaen värikkään pehmolelun säkistä. "Vau, se on upea!" Mitteri huudahti, ja alkoi heti temmeltämään lelunsa kanssa. Katsoin kissaani tyytyväisenä, olin ostanut juuri oikean lelun: värikkään ja omaperäisen, niin kuin kissanikin. "Niin, voit leikkiä sillä hiukan myöhemminkin. Meidän piti siivota", huomautin. "Voisimmeko jättää siivouksen ensi kertaan?" Mitteri kysyi muuttaen ilmeensä onnettomaksi. "Olen aivan puhki leikkimisestä", hän perusteli. Katsoin kissani uupuneita kasvoja, ja päätin armahtaa. "Hyvä on. Siivotkaamme heti huomenna", sanoin, ja Mitteri ilahtui. "Kiitos simssiliini, olet maailman paras hoitaja", Mitteri julisti puskien jalkaani. Samalla kuulin jonkun uuden äänen, jonka Mitterikin hokasi. "Minä... minä tein sen! Opin kehräämään!" Mitteri riemastui. "Tietysti opit. Olet niin hyvä ja fiksu kissa", kehuin, ja Mitteri puskeutui vahvemmin minuun. "Eiköhän pienen ja uupuneen kissani kuuluisi mennä taas nukkumaan. Vauvat tarvitsevat paljon unta, ja voisin laittaa tuon uuden lelusi unileluksesi", ehdotin, mistä Mitterikin innostui. "Joo. Nukkuminen on kivaa!" hän huudahti hypäten sängylleen. Asetin värikkään lelun kissani viereen. "Hyviä päiväunia, ja nähdään huomenna", sanoin, ja vilkuttelin kissalleni, joka ei kuitenkaan enää huomannut sitä, kun oli jo täydessä unessa. Naurahdin lahjakkaalle kissalleni. Asetin ämpärin ja rätin sängyn viereen, ja nappasin tyhjän tuttipullon maasta. "Vien sen samalla roskikseen, kun lähden", suunnittelin, ja poistuin huoneesta sulkien oven hipihiljaa.

Mitterin mielipide päivästä: "Tänään oli elämäni onnekkain päivä. Sain kivoja lahjoja, ja hyvää ruokaa. Ja mikä parasta, opin kehräämään. Jännittää jo, mitä huomenna opin. Kumpa simssiliini unohtaisi sen siivousjutun, kenties jos piilottaisin siivousvälineet? Voisin välttää koko homman. Joo, hyvä idea. Täytyy keksiä niille jokin ovela piilo!"
 

01.08.2010 19:28
Eräänä aurinkoisena päivänä päätin käydä katsomassa kisuliiniani, Mitteriä. Raotin hoidokkini huoneen ovea, ja kurkkasin sisään. Mitteriä ei kuitenkaan näkynyt missään. Kummastelin alkaen tuumailemaan, minne se hupsu kissa oli taas onnistunut maastoutumaan. Kurkkasin maton alta, mutta siellä näkyi vain vanhoja villakoiria. "Pitäisi joskus siivoilla Mitterin huone", pohdiskelin, ja jatkoin etsintää. Kurkkasin jopa ikkunasta, ettei maassa näkyisi itsemurhayritystä tehnyt Mitteri, kissa kun on niin pieni, ettei raukka hallitsisi korkeita paikkoja. Eihän Mitteri olisi saanut ikkunaa edes itse auki, joten päätin jättää ikkunan tarkkailemisen sikseen. Samassa kuulin pienen miukaisun sängyn läheltä, ja käännyin nopeasti ympäri. Arvelin Mitterin olevan sängyn alla, mutta katsottuani en nähnyt sielläkään pikkuista. "No jo nyt on!" suutahdin heittäytyen pehmoisalle sängylle. Aikani köllittyäni tunsin pienen kostean, lämpimän ja karhean kielen nuoleskelemasta sormeani, Mitterihän se siinä. Yllätyin, sillä Mitteri oli oppinut aivan itse kiipeämään niin lyhyessä ajassa, hyvä jos sen silmät olivat edes kunnolla auenneet. Silittelin pientä karvapalloani, ja rapsuttelin sitä korvan takaa. Mitteri ei osannut vielä kehrätä, mutta huomasin sen olevan onnellinen, ja se hyppäsi syliini. "Olet sinä kyllä aika vekkuli, kiipeilet noin vain. Tiedä vain, mitä tulet keksimään tulevaisuudessa", naureskelin, ja Mitteri maukaisi vaisusti ja hiljaa. Se oli vielä niin vauva. "Kuulepas simssiliini, sitten, kun kiva Aijca vastaa tähän tarinaasi, ja toivon mukaan ansaitset edes yhden pennin, voisit hankkia minulle toisenkin arvan. Tahdon voittaa kaksinkertaisen pääpotin", Mitteri kertoi. "Hmp. Kuulepas nyt vauvaseni, pääpotteja on vain yksi, etkä voi voittaa sitä kahta kertaa", ilmoitin, muttei Mitteri oikein ymmärtänyt. "Haluan silti voittaa kaksi parasta palkintoa. Olenhan sentään tosi arvokas", Mitteri selitti. "Arvontakone päättää tuloksen. Voin kyllä hankkia sen toisen arvan, jos saan pennejä", kerroin. "Mene lahjomaan arvontakone, jos et, niin minä menen", Mitteri ilmoitti viekkaasti. "Minä en mitään rupea lahjomaan, ja sinä et pääse täältä huoneesta pois, joten turhaan haaveilet", naurahdin, mutta Mitteri näytti kärttyiseltä, ja kynsäisi minua. "Tahdon vain sen lahjakortin, tahdon paljon leluja ja hyvää ruokaa. Olet niin kömpelö, ettet saa tarinoillasi mitään aikaan", Mitteri syytteli. "Kyllä me tienaamme pennejä, älä huolehdi. Olet vielä niin pieni, ettet pystyisi leikkimään puolillakaan leluillasi vielä", huomautin, mutta Mitteri oli eri mieltä: "Minä pystyn mihin vain. Olen älykkäämpi kuin muut ikäiseni. Kävelen jo sujuvasti, ja kohta osaan kehrätä, ja simmuni aukenevat!" "Huom. kohta osaat tehdä sitä ja tätä, et vielä", huomautin. "Ainakin olen hyvä väittelemään, ja nukkumaan", Mitteri totesi haukotellen. "Näytäppä minulle sitä nukkumisen taitoasi", käskin. "Se on helppoa, mä osaan nukahtaa tosi helposti", Mitteri kertoi ottaen mukavaa asentoa. Hetkessä puhelias kissani oli nukahtanut, ja kuorsasi tyytyväisenä. "Tosiaan osaat nukahtaa helposti", naurahdin hiljaa, jotten herättäisi Mitteriä, kun sain sen unille. Vilkaisin ulos ikkunasta, ja aurinko paistoi edelleen. "Joku päivä menen Mitterin kanssa viettämään aikaa pihalle, mutta vielä ei ole sen aika, kun Mitteri on niin pieni", tuumailin. Kumarruin lattialle, ja keräsin maton alta suurimmat villakoirat käteeni. "Täytyypi ostaa sieltä Marketista siivous välineitä, jotta saan Mitterin huoneen kuntoon", suunnittelin. Lähdin kävelemään kohti ovea. Avasin sen, ja suljin hiljaa toivoen, ettei Mitteri heräisi. Sitten lähdin kotiini.

Mitterin mielipide päivästä: "Olen aivan varma, että voitan ne pääpotit, sanoi se simssiliini mitä tahansa. Kheh heh, onnistuin piiloutumaan. Täytyykin keksiä seuraava piilopaikka simssiliinin seuraavaa vierailua varten. Hohhoijaa, ei näillä pienillä aivoilla jaksa kauaa miettiä, nukuttaa. ZzZzZz..."